Sulaa hulluutta ja yllättävä löytö

Jussi Halla-ahon vieraskirjan kautta löytyi mielenkiintoinen keskustelu, johon on vaikea asemoitua minkään nimikkeen alle. Jos pitäisi, niin olisin sitten traditionaalinen relativisti. Se merkitsisi jotain sellaista, että universaalisuutta on vain luonnontieteissä ja moraalit ovat partikulaarisia, mutta niiden on syytä olla partikulaarisia nimenomaan fyysisessä todellisuudessa. Rajan pysyvä ylittäminen merkitsee pakkoa omaksua uusi moraali, rajan väliaikainen ylittäminen sitä, että paikallista moraalia on kunnioitettava. Valistus saa tapahtua omalla painollaan partikulaaristen moraalien sisällä luonnontieteiden auttamatta levitessä paikasta toiseen.

Keskustelusta kuitenkin johtaa linkki ehkä mielipuolisimmille sivuille, joihin olen pitkään aikaan törmännyt. European Story ja Timothy Garton Ashin alustus sellaisen luomiseksi, on sulaa hulluutta kaikkein tyylikkäimmillään. Itse keskustelussa myös Stuart Simin puheenvuoro edustaa tuota samaa sössöä. Nämä tyypit todella luulevat, että he voivat kirjoittaa kirjoittamalla historian suuren tarinan ja luoda sillä tavoin uuden eurooppalaisen identiteetin. Vaatimattomammat poliitikot sentään tyytyivät lippuun ja kansallislauluun, joilla voivat taustoittaa omia seremonioitaan. Omalta osaltani haluankin antaa vaatimattoman panokseni suureen eurooppalaiseen tarinaan ja todeta mikä sen seuraava luvun otsikko väistämättä tulee olemaan: Euroopan ihmiset syvällä kusessa onnettoman älymystönsä vuoksi.

Vaikka välillä vaikuttaa siltä, että Monty Python olikin englantilainen asiaohjelma, joka muualla maailmassa on käsitetty väärin huumoriksi, niin yllättäen Englannista löytyy vielä nykyisinkin viisaita ihmisiä. Ainakin tämä yksi Theodore Dalrymplen lisäksi. Kannattaa tutustua.

Naks, naks eli...

...leikkaus suoraan kisastudioon: Voihan vittu!

Ensimmäinen virhe tehtiin siinä, että Aki Riihilahti ei ollut kokoonpanossa, toinen siinä, että Nurmelaa ei otettu kentälle. Mitä muuta? Positiivisesti pitää kai todeta, että huomenna paistaa aurinko, kukkakedot alkavat kukkia ja niillä voi yhdessä tanssia ja hypellä iloisesti. Pelit eivät muka ole vielä pelattu vaikka ovatkin.

Eli ei muuta kuin ranteet auki: Azerbaidzhan 1 - Suomi 0.

Onko muu kuin muiden usko enää pyhää

Vera Izrailit kyselee mielenkiintoisia kysymyksiä. Hänen kirjoituksensa otsikon kysymykseen voisi vastata, että enimmäkseen kyse on varmaan pelosta ja puhtaasta opportunismista.

Seurasin suhteellisen läheltä Muhammed-pilakuvien nostattamaa kohua Suomessa. Yritimme ottaa yhteyttä erilaisiin sananvapauden puolesta puhuviin järjestöihin, erilaisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin, sanomalehtiin ja muuhun mediaan ynnä muuta sellaista. Vastaus oli lähinnä jäätävän mykkä. Ensin ajattelin, että se johtuu Suomen Sisun arveluttavasta - joskin väärästä - maineesta, mutta Kaltion sarjakuvaskandaalin tultua kuvioihin mukaan ei haluttomuudella puolustaa Sisua voinut enää selittää lähes täydellistä haluttomuutta ottaa mitään selkeää kantaa sananvapauden puolesta. Oli vain uskottava, että he eivät uskalla ja sillä selvä.

Olen noiden kokemusten perusteella lähes täysin varma, että mikäli syytekynnys jostain kumman syystä olisi ylittynyt ja kuvien suomalaiset julkaisijat olisi asetettu syytteeseen uskonrauhan rikkomisesta, niin julkisuus olisi täysin vaivatta, ilman mitään vastalauseita, hyväksynyt sen ja vielä senkin, jos asiasta olisi tullut tuomio. Eivät Kaltion päätoimittajan potkutkaan mitään vastalauseiden myrskyä nostaneet.

Suomalainen "älymystö" on sananvapauden suhteen harvinaisen munatonta kaikkineen. Ei tästä nyt niin kauaa ole siitäkään, kun Vankileirien saaristoa suomennettiin Ruotsissa suomalaisten kulttuurikellokkaiden vain arvostellessa Solzhenitsyniä suomalaisen "älymystön" ihanteiden pettämisestä.

No, oli miten oli. Sisun jäsenenä voi olla tavallaan ylpeä siitä, että yksityisten toimijoiden lisäksi Sisu oli ainoa, joka uskalsi julkaista pilakuvat Suomessa. Yksikään lehti ei uskaltanut vaikka teki asiasta uutista uutisen perään. Lehdissä kerrottiin lukijoille kuvista, jota ei voi lukijoille näyttää. Mikä oli absurdilla tavalla myös hauskaa.

Seuraavalla kerralla, ja sellainen tulee ihan varmasti, kannattaa varmaan olla vain reilusti provokatorisempi, eikä edes kuvitella, että suomalainen media, poliitikot, kansalaisjärjestöt tai muut sellaiset toimijat ottaisivat asioihin mitään kantaa.

Ja itsehän kirjoitan nimimerkillä, koska se on rennompaa ja mitäpä sitä nyt hyvää sukua nolaamaan ;)

Tumppiugri avautuu

Hey ho, hey ho. Huomasin aamulla, että en oikeastaan enää tarvitse sauvoja.

Taidan muuttaa Viroon. Suomessa ei oikein tajuta kuinka pieni kansa me olemme. Virossa nämä jutut tajutaan. Siellä tulee olemaan jalostunutta ugrimeininkiä vielä silloinkin, kun suomalainen sivistyneistö seisoo monttu auki Euroopan yhteisön ytimessä ja hokee: "Ich bin ein Berliner", tai jotain.

Mitä en ajatellut tänään

Tänään ei käynyt edes mielessä, että jokaisen rajatun joukon pisteavaruudessa ylivoimaisesti eniten pisteitä täytyy olla joukon rajoilla.

Rankaisen itseäni kuuntelemalla poppia.

Punamulta

Punamulta on pitkä sairaskertomus, joka kuvailee kuinka se vapaus ja valta, jonka sinipunaiset sodissa lunastivat, siirrettiin Kremliin. Sairaskertomuksen viimeiset sivut, jotka on kirjoitettu Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, sitten kertovat millaista on olla täydellisesti eksyksissä.

Vihreät - de Dorga

Vihreät on kaikista nykyisistä puolueista ehkä selkeimmin "hei kaikki mulle heti nyt" - näkemyksen edustaja. Vihreillä ei ole mitään ideologiaa, eivätkä he edusta mitään ryhmää. Vihreiden ajatuksena - jos tulee puhe siitä mitä tai ketä he sitten oikein edustavat - on pelastaa koko maapallo, mikä on ehkä koko ihmiskunnan historian suuruudenhulluin ja älyttömin ajatus. Se ei yksinkertaisesti tarkoita mitään ja toimii vain savuverhona, jonka takana on hyvä kahmia itselleen etuja.

Eurooppalaisten vihreiden perustava idea kiteytettynä oli: Hei meidänkin täytyy myös perustaa poliittinen liike, joka tarjoaa meille kanavia nousta yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin.

Tuossa ei sinänsä ole mitään pahaa, enkä usko, että vihreät suuremmin pystyvät horjuttamaan teknologisesti kehittyneitä yhteiskuntia, koska ihmiset kuitenkin lyövät heitä lopulta yksinkertaisesti päihin. Vakavampi puoli asiassa on, että vihreiden sählääminen aiheuttaa suurta inhimillistä kärsimystä niissä kolmannen maailman maissa, jotka ovat teknologisesti kehittyneistä maista yhä suuremmin riippuvaisia ja joiden riippuvuutta muusta maailmasta vihreiden politiikka vain syventää. Sen sijaan, että teknologinen kehitys vietäisiin kolmanteen maailmaan, vihreät haluavat muuttaa Euroopan kolmanneksi maailmaksi, jota vihreät pystyisivät unelmissaan hallitsemaan. Todellisuudessa he eivät tietenkään pystyisi, koska sellaisessa maailmassa ei olisi vihreää liikettä mahdollistavaa ylimääräistä rahaa.

Se taas, että vihreät edustavat kulttuuritonta kulttuuria johtuu vain siitä, että he todellakin ovat dorkia. Siitä ei juuri kannata välittää sillä ei tyhmyys synti ole.


Eipä mulla oikeastaan vihreistä muuta.

Kaupallinen nero

Junakohtaus inspiroi minut toteuttamaan vuosisadan mainoskampanjan.

Nythän on niin, että maailmassa on lukemattomia kiinalaisia googlen käyttäjiä, joista valtaosa asuu mannerkiinassa ja käyttää siten simplifoituja merkkejä. Kirjoitan siis tähän simplifoiduilla merkeillä maagiset sanat: Olen kissa

我是猫

Noin. Todennäköisesti sivustolle tulevien vierailijoiden määrä on tämän jälkeen jotain uskomatonta. Jotta kiinalaisilla ystävillämme olisi täällä jotain luettavaa laitamme tietenkin sivuille linkin Pepsin alati muuttuvaan, yksilölliseen ja elämää parantavaan mainokseen, kunhan Pepsi nyt ensin pistää rahat tililleni. Sen jälkeen jäänkin eläkkeelle.

Ellei tämä onnistu, niin tulen kielitieteellisesti todistamaan kiinan ja suomen sukulaisuuden pohjaten siihen, että mao on kissa kiinaksi, kun taas suomalainen maatiaskissa on aina aikojen alusta asti sanonut mau. U:n muuttuminen o:ksi on pikkujuttu, koska ennen liikuttiin enimmäkseen hevosilla ja sanat ehtivät silloin muuttua matkalla.

Ja jos tuokin pettää, mitä en kyllä usko, voin toki ottaa vastaan myös jonkinlaisen johtajan paikan Pepsiltä. Niillä on näköjään varaa maksaa ihan mistä vaan.

Aamu Euroopan yhteisössä

Elämäni kahdeksannen alueen, neljännentoista piirin kulttuurinrikastajana on oikeastaan hyvin helppoa. Maailma on täynnä kulttuuria ja sitä tarvitsee vain säädellä. Pahinta ovat työajat. Aamulla pitää olla konttorissa kello kuudelta ja lukuun ottamatta ruokatuntia, jota edelleen itsepintaisesti kutsutaan lyhennetyksi siestaksi, vaikka sen virallinen nimitys on jo pitkään ollut standardisiesta, virastosta voi poistua vasta kello kuudelta illalla yövuoron saapuessa paikalle. Toisaalta kuukausittaiset vuoronvaihdot ja niihin liittyvät kolme vapaapäivää tarjoavat kyllä vaihtelua aikatauluihin.

Tänä aamuna oli sateista. Yleensä vältän kävelyä työmatkoilla, koska sellaista voidaan helposti ruveta tulkitsemaan yksilölliseksi poikkeamaksi. Nyt oli kuitenkin poikettava, sillä minun piti ostaa nikotiinia enkä viitsinyt ottaa johdintaksia, koska matka metroasemalle oli lyhyt ja kioski matkan varrella. Otin siis sateenvarjon mukaani. Avasin sen rappukäytävämme ovea suojaavan katoksen alla. Koska ei juurikaan tuullut, ei sade päässyt vihvomaan sivuilta. Olisinkin päässyt asemalle asti täysin kuivana, jos kioskin edessä olisi ollut edes jonkinlainen markiisi. Sellainen kuitenkin puuttui. Asiasta on hyvä - ja syytäkin - raportoida eteenpäin, joten painoin sen mieleeni.

Metro oli tavalliseen tapaan täynnä. Hiljaisuudessa ihmisten keskellä vaivuin ajatuksiini ja odottelin jonkun kiinteän lauseen kehittymistä mieleeni. Se muodostui hiljaa: ”Äiti, lähetän sinulle rahaa.” Suljin silmäni ja aloin tarkastella lausetta eri kulmista. Aseman nimien lukemista edeltävät ping-äänet keskeyttivät mietiskelyäni, mutta itse asemien nimiin tai ovien suhisevaan avautumiseen ja sulkeutumiseen minun ei tarvinnut kiinnittää mitään huomiota sillä tiesin, että seitsemännen pingin jälkeen voisin astua vaunusta ulos. Olisin silloin suoraan virastomme alla. Lauseessa oli potentiaalia leppoisasta komediasta traagiseen draamaan, mutta jo oikeastaan siinä miettiessäni tiesin, että tulisin hylkäämään sen. Minulla ei ollut mitään kiirettä sillä työskentelisin vielä kokonaisen viikon yleisen historian osastolla. Vasta sen jälkeen olisi taas universaalin kirjallisuuden osaston vuoro.

Työhuoneeni oli kymmenennessä kerroksessa, pitkän ja leveän käytävän varrella. Vaikka ovia ei ollut, niin olin sentään siinä asemassa, että seinät olivat umpinaiset. Pystyn kyllä työskentelemään avoimessakin työpisteessä, mutta erityisen tarkkaa työtä vaativissa rikastuksissa tunne, että joku katselee olan takaa keskeneräistä työtä, on usein häiritsevää. Tiina, jonka kanssa jaan työhuoneen oli tänään poissa. En muista, että hän olisi aiemmin maininnut mistään poikkeusvapaasta, mutta kyseessä saattoi tietysti olla vuodenaikaan nähden kohtalaisen tavallinen terveyspoissaolo. En maininnut asiasta mitään Salmiselle, joka on tiimimme yhteiskuntasuhteiden avustaja, mutta olin huomaavinani hänen äänessään jotain poikkeuksellista, kun hän kyseli kuulumiset. Ynähdin tavanomaiset ja syvennyin muokkaamaan jonkinlaisen alkeellisesti aidatun leirin portilta otettua kuvaa.

- Mitä tänään on työn alla?, Salminen kysyi vaikka tietysti näki sen ruudulta aivan hyvin.

- Tämmöistä kuvankäsittelyä. Aika tarkkaa, vastasin. Nämä suurten eurooppalaisten sotien aikaiset ovat melkein pahimpia, koska niiden vääristynyt etnosentrisyys on niin häiritsevää. Sen aikaiset kuvaajat ovat olleet hyvin valikoivia.

Salminen totesi jotain noiden aikojen asenteiden yleisestä valitettavuudesta ja poistui. Päätin yrittää bongorummun soittajan upottamista portin pieleen. Ellei se onnistuisi leikkaisin kuvaan kokonaisen kansantanssiryhmän, joka peittäisi suuren osan sen jotenkin häiritsevästä ilmapiiristä...

Mihin muka Keskustaa tarvitaan?

Ei itse asiassa mihinkään. Ehkä sillä puolueena on joku myönteinen merkitys Suomen politiikassa, mutta tulevissa hallitusneuvotteluissa Keskustaa ei tarvita. Keskusta ei ole vaalivoittaja ja se sai vain yhden edustajan enemmän, kuin roiman vaalivoiton ottanut Kokoomus. Hallitus onkin hyvä rakentaa pohjalle Kokoomus ja SDP, sillä monilta osin Suomen politiikka on sotien jälkeen ollut noiden kahden puolueen taistelua Keskustaa vastaan. Ruotsalaiset ovat hallituksessa ilman muuta oli hallituksen koostumus tai ohjelma sitten mikä tahansa ja Kokoomuksen ja SDP:n liiton sinetiksi sopisivat erittäin hyvin Kristilliset. Noilla saisi 111 edustajaa hallituksen taakse.

Vahva oppositio ei demokratiassa ole haitaksi. Keskusta voisi muodostaa "kansan"rintaman yhdessä Vasemmistoliiton ja Vihreät - de Dorga ( kiitos Junakohtaukselle ) puolueen kanssa. Monille keskustalaisille voisi olla vapauttavakin kokemus, kun ei tarvitsisi koko ajan kravatti kireällä leikkiä oikeistolaista, vaan voisi täysillä vetää ihan täysipainoista siltarumpupolitiikkaa toverien tuella.

Luulisinkin, että tuolta pohjalta olisi ihan hyvä edetä. Dorgien vaatimuksen vaalijärjestelmän uusimiseksi hallitus voisi ottaa ohjelmaansa huolimatta siitä, että se on dorgien vaatimus. Siirtoäänivaalin pohjalle on hyvä rakentaa.

Geldof ja Bono, nuo modernit aateliset

Jossain tuolla aiemmin yritin viitteenomaisesti maalailla mitä Geldofille ja Bonolle tapahtuisi, jos aika Philip K. Dickmäisesti nyrjähtäisi radaltaan. Tai ainakin mikä olisi oikeus ja kohtuus.

Nykyajassa on kieltämättä se hyvä puoli, että asiat tapahtuvat nopeasti eivätkä afrikkalaisetkaan tarvitse Eurooppaan lähetettäviä kirjekyyhkyjä ilmaistakseen omia näkemyksiään. Nimimerkki Semtex oli linkittänyt Jussi Halla-ahon vieraskirjaan tämän artikkelin, jonka kautta löytyy todella mielenkiintoista, katkeralla tavalla hauskaa ja valaisevaa luettavaa. Suosittelen lukemista ja yhdyn ihmettelemään miten joku puolijauhoinen kitaran rämpyttäjä kykenee olemaan niin avarasydäminen, että asettuu edustamaan, kenenkään sitä pyytämättä, kokonaista mannerta ja sen ihmisiä.

Siitä mitä poppareiden äärimmäisen mauttoman sormien naputtelun jälkeen tapahtui voi lukea lisää näiltä sivuilta. Jos ei muuten, niin onhan siellä ainakin hyviä syitä vaihtaa klassisempaan musiikkiin.

Ovet kiinni

Aikoinaan myin merimiesammattikoulussa The Doorsin levyt eräälle siviilipalvelusmiehelle ja ryyppäsin niillä rahoilla pari iltaa. Se oli ihan hyvä kauppa. Ihme hippirokkia. Lou Reed ja Velvet Underground vaikutti niihin aikoihin paljon sivistyneemmältä vaihtoehdolta.

Tuo Doorsien kappale tuli kuitenkin mieleen, kun luin Hesarin juttua siitä, kuinka kolmannes washingtonilaisista ja joka viides kaikista amerikkalaisista on lukutaidottomia. Jo pari vuotta sittenhän vastaavat, vielä karmeammat luvut julkaistiin Detroitista. Kyseisiltä ihmisiltä on kaikki ovet parempaan elämään aika tiukasti suljettu, eikä ole juurikaan syytä olettaa, että tilanne olisi menossa ovia avaavan lukutaidon suhteen parempaan suuntaan.

Pidän suurin piirtein törkeänä rikoksena sitä, että samaa meininkiä ollaan massiivisen siirtolaisuuden kautta hankkimassa tietoisesti Eurooppaan ja Suomeenkin. Tasa-arvon ja sosiaalisen liikkuvuuden edellytys on yhteinen kulttuuri ja kieli, joiden vivahteitakin hallitaan. Vaikka emme sitä usko, niin englanniksi olemme kuitenkin kaikki enemmän tai vähemmän avuttomia tolloja. Varsinainen monikielisyys taas onnistuu vain hyvin pieneltä osalta väestöä, joten puheet monikulttuurisista, monikielisistä hallinnoista ovat sinällään demokratian vastaisia. Nykyisessä eduskunnassa niitä harrastavat muuten aika monet sellaiset edustajat, jotka kuvittelevat edustavansa yhä seremoniallisemmaksi muuttuvassa parlamentissa kansanvaltaa.

Heitä kannattaa pitää silmällä ja heitä kannattaa löylyttää. Vaikkapa yhteisen hyvän ja maailmanrauhan nimissä.

Kolme suurta

Kepu, Kokoomus ja demarit voisivat aikansa kuluksi vaikka perustaa sen puhutun kolmen suuren hallituksen. Kovinkaan paljon Suomen politiikka ei tule muuttumaan seuraavan neljän vuoden aikana. Kalle Isokallio on kirjoittanut valmiin pohjan hallitusohjelmalle, jonka itsekin allekirjoittaisin. Valitettavasti se ei tule olemaan tulevan hallituksen ohjelmana oli hallituksen koostumus sitten mikä tahansa.

Eduskunnan järjen astetta voi mittailla sen perusteella mitä asemia valitettavasti jälleen valittu Jaakko Laakso saa. Mikäli hän jatkaa puolustusvaliokunnan johdossa voidaan huoletta todeta, että Eduskunta on edelleenkin täysin sekaisin.

Perussuomalaiset etenivät itse asiassa paremmin, kuin eilen vielä pienen pettymyksen vallitessa huomasikaan. Jussi Halla-ahon, Teemu Lahtisen, Juho Eerolan ja monien muiden täysin puolueiden ulkopuolelta tulleiden ensikertalaisten ehdokkaiden tulokset ovat itse asiassa loistavia. Läpipäässeissä viidessä edustajassakaan ei ole tarkemmin tutkittuna mitään varsinaista vikaa, vaan he taitavat olla ihan kelpo tyyppejä.

Mutta se siitä.

Sampo Ahto on kirjoittanut hienon kolumnin sananvapaudesta. Sitä voi pohtia seuraavaa pilakuvakohun tyyppistä tapahtumaa odotellessa. Taustaksi käy vaikka se tieto, että Vlaams Belang on Belgian suurimpana puolueena taas vaarassa joutua käytännössä kielletyksi, kuten se edeltäjälle Vlaams Blokille kävi. Syynä on tällä kertaa puolueen puheenjohtajan lausunto, jonka hän antoi vastauksena kysymykseen, miksi juutalaiset äänestäisivät puoluetta, joka on ksenofobinen ja joka kuului: "Ksenofobia ei ole sana, jota käyttäisin. Jos välttämättä täytyy puhua fobiasta sanoisin islamofobia. Kyllä, me pelkäämme islamia, Euroopan islamisoituminen on pelottava asia." Belgian lakien mukaan moinen voi olla tuomittavaa ja vaiennettavaa puhetta. Jos sananvapaus ei tällä kertaa koske Belgian suurinta puoluetta ja sen kannattajia, niin se tuskin tulee olemaan mikään uutinen Suomessa, sillä Suomessa ei ole sananvapaudesta kiinnostunutta vanhaa mediaa, poliittista puoluetta, eikä juurikaan edes kansalaisjärjestöjä.

Politiikkaa

Kuuntelin eilen elämäni ensimmäisen poliittisen puheen niin sanotusti "livenä". Oireellisesti se tapahtui oluttuvassa, mutta mitäpä näistä, niin on kuulemma tapahtunut ennenkin.

Vaalien tulos on tällaisen peruskonservatiivin kannalta pienoinen pettymys. Mutta kuten Soini puheessaan totesi: Tämä ei ollut lopputulos vaan tämä oli alku. Läpimenneiden ehdokkaiden perusteella voi ehkä aavistella, että PerusS:n taival eduskunnassa tulee olemaan pieniä pettymyksiä täynnä, mutta toisaalta taustalla oleva kannatus näyttää jakaantuneen aika oikean suuntaisesti. Henkilökohtaiset suosikkini Teemu, Jussi ja Jussi, eli Tupu, Hupu ja Lupu, kuten me tulevan vallan miehet leikkisästi sanomme, keräsivät kaikki hyvin ääniä.

Ja pakko myös huomauttaa, että Veltto Virtanen ei ole niin paha mies, kuin äkkiseltään luulisi. Onhan hän tehnyt hienot levyt 'Haloo' ja 'Uusi jääkausi uhkaa' joihin meidän äidin pojan rokettirollin kuuntelu tyssäsi kuin seinään. Mistä toki lämmin kiitos.

Tästä on kai syytä jatkaa.

Usko ja edistys

Varsinainen projekti nytkähti taas vakuuttavasti eteenpäin, kun jätin kyynärsauvat kotiin ja heitin kävelylenkin vain suksisauvoihin turvautuen.

Muuten olen ajatellut julistaa pyhän sodan islamia vastaan. Syitä on paljon, mutta yksi uusimmista on Little Green Footballs - sivustolta silmille hypännyt haastattelu, joka ei todellakaan ole ainoa laatuaan. Kaikki ovat tietenkin autonomeina tervetulleita mukaan taisteluun, mutta etusija luonnollisesti on heillä, jotka ymmärtävät vanhan liiton merkityksen.

Viisas, aito amerikkalainen

Fred Reed kirjoittaa asiaa, kuten yleensä.

Yleisestikin koko länsimaisen kulttuurin vetovoimaisuus on vain hieman suuruudenhullu harha, joka lienee lähtenyt kasvamaan siitä, että toisilleen läheisiin kulttuureihin pohjaavat länsimaat ovat löytäneet keskinäiset, pienimmät yhteiset henkiset nimittäjänsä, jotka nyt leviävät vilkkaasti maasta toiseen lännen sisällä. Noin raa'asti ottaen sellaiset ilmiöt kuin Hollywood tai Rolling Stones eivät kuitenkaan tienaa lännen ulkopuolella penniäkään, koska ne eivät lännen ulkopuolella kiinnosta ihmisiä kuin samanlaisina kuriositeetteina, kuin mitä meitä kiinnostaa vaikkapa japanilainen elokuva.

Mikäli länteen pyrkisivät muista kulttuureista vain ne ihmiset, jotka kaipaavat lännen tarjoamaa henkistä vapautta tai pakenevat omien maidensa sortokoneistoja, niin siirtolaisuus länteen ei olisi mikään ongelma, koska se olisi todella vähäistä. Länteen tullaan tienaamaan liksaa ja siinä koko juttu.

Pyhä henki

Ateistit ovat tylsiä ihmisiä. Aiemmin luulin, että lähinnä lapsellista huumoria edustava lentävä spagettihirviö olisi ollut suomalaisen ajattelijan, Esko Valtaojan oma keksintö, mutta aina oppii uutta, kun South Parkia katsoo. Kyseinen juttu onkin maailmanlaajuinen ja siten siis universaali todiste ateistien huumorin ja näkemyksellisyyden tasosta.

Toisaalta ei minullakaan sen kummempia ole. Ajattelin vain harrasteteologina ja ääriluterilaisena terroristina todeta, että kolminaisuuteen pyhä henki on suurin piirtein sama asia kuin konfutselaisuuden viisi hyvettä: inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus, ja siksi sen pilkkaaminen on pyhien kirjojenkin mukaan aika paha juttu verrattuna jumalanpilkkaan. Toisin kuin pyhä henki Jumala nimittäin voidaan katsoa satuolennoksi, joka tuskin pienistä suuttuu.

Täältä pilkkaamatta tähän siis.

Rasisti

Suomalainen paperimedia tuntuu jatkuvasti pommittavan ihmisiä kysymyksellä: "Oletko rasisti?", joka suomalaisessa yhteiskunnassa on harvinaisen epäoleellinen ja jonka tarkoituksena on vain jakaa ihmisiä vuohiin ja lampaisiin.

Koska on kuitenkin kohteliasta vastata lapsenomaisiinkin kysymyksiin rauhallisesti ja kärsivällisesti vastaan: "Kyllä, pidän lehtineekereiden sortoa täysin välttämättömänä vaiheena matkalla kohti sananvapautta, kansanvaltaa ja avointa yhteiskuntaa."

Muuten olenkin jo ajat sitten ottanut esimerkiksi Aamulehden, joka - uskokaa tai älkää - pyrkii olemaan arvostettu sanomalehti, kirjoitukset täysin avoimena valtakirjana mitä huonoimpaankin huumoriin.

Vallankumous

Modernille ajallemme on annettava sekin tunnustus, että lievät liikuntarajoitteet eivät mitenkään estä vallankumouksen tekemistä. Kävin siis piirtämässä äänestyslappuun numeron kaksi niin kauniilla ja hieman vanhanaikaisella käsialalla kuin vain osasin. Äänestyspaikalla oli sellainen tungos, että jos tässä asiassa luottaisin massojen viisauteen, kuten monissa muissa asioissa luotankin, olisin voinut jättää kokonaan äänestämättä. Tässä asiassa kuitenkin täytyy itse olla osana massaa. Eihän asioista muuten mitään tule.


Sitä paitsi täällä Kymissä vallankumouksen tekeminen on helppoa. Jos olisin vaikkapa Vantaalta olisin joutunut kirjoittamaan kaksi numeroa, tosin ne helpoimmat ja merkitsevimmät, eli ykkösen ja nollan, mutta kuitenkin. Helsinkiläisenä, herra minua siltä varjele, olisi pitänyt piirtää jo kolme kokonaista numeroa. Maalla asumisessa siis on eittämättömät puolensa ja mitä lähemmäs keskusta periferiasta tullaan sitä vaikeammaksi asiat muuttuvat. Helsinkiläisille äänestäjille voikin siis vain toivottaa voimia ja kestävyyttä. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti tehdä tänään se, minkä joka tapauksessa joutuisi tekemään huomenna.

Ihmettelyä

Olen ihmetellyt tätä ennenkin, mutta koska toisto on kaiken totuuden äiti niin ihmetellään uudestaan:

Miksi Wienin piiri tuntuu välittömästi hyvältä, mutta Frankfurtin koulukunta taas suoraan lukematta paskalta?

Tämä siis siinä mielessä, että jos noihin rupeaisi todella perehtymään, niin niiden välillä pitäisi tehdä valinta. Aloittelija ei voi tietää mitään ja melko pian hän olisi mahdollisesti polviaan myöten suossa puolustamassa asemiaan valitulla puolella. Onko olemassa joku suurempi järki, joka saa valitsemaan oikein vai onko kyseessä pelkkä sattuma, on aika kiinnostava kysymys.

Jossain on varmaan olemassa vastauskin tähän, mutta ehkä se olisi liian pitkä ;)

Singulariteetti ( oppi tulee - taas - idästä )

Tarkkaillessani ilmastoa sillä mielellä, että pääsenkö tänä talvena vielä hiihtämään uutuuttaan hohtavalla, robottimaisella metallinivelelläni, olen siinä ohella lueskellut erilaisia juttuja siitä kuinka teknologian räjähdysmäinen kehitys tulee vapauttamaan meidät ruumiittemme orjuudesta.

Olenkin nyt valmis lausumaan asiasta lopullisen tuomioni: Siinä saa eurooppalainen, valkoinen mieskin tuntea itsensä neekeriksi, kun japanilaiset pistävät meidät siististi markkinoilla jonottamaan tuotteistamiaan robottiruumiita.

Konservatiivinen kulttuurikritiikki

Lyhyt oppimäärä:

Kulttuuri on kuolleiden, elävien ja syntyvien välinen sopimus, joka raukeaa, jos elävät omivat sen itselleen.

luterilaisuuden rappio...

...eli sanaa sunnuntaiksi.

On helppo käsittää miksi ihmiset, jotka ovat syvällisemmin kiinnostuneita kristinuskosta valitsevat mieluummin ortodoksisuuden tai katolilaisuuden kuin luterilaisuuden. Ansiokkaasti hoidetun seremoniallisen toiminnan ulkopuolella luterilainen kirkko ei ole mitään muuta kuin tätä. "Pimp My Bible", eli haistakaa nyt pitkä vittu vaan siellä Suomen Evankelisluterilaisessa kirkossa.

Ellen olisi luonteeltani konservatiivinen eroaisin kyseisestä laitoksesta juuri nyt. Muutenkin olen sitä mieltä, että kirkon olisi syytä keskittyä ristiäisten, häiden ja hautajaisten toimittamiseen ja pysyä muuten hiljaa. Jokainen tavallinen, keskivertosuomalainen on jo valmiiksi hengellisesti huomattavasti syvällisempi kuin kirkon johto ja sen julkiset edustajat, joten tuollaisessa hengellisessä mielessä kirkon nykyinen työ on vain kansan pinnallistamista ja sen henkistä tuhoamista.

Toivottavasti nyt kuitenkin joku hameheikka tutkii noita sivuja ja saamme taas kuulla jossain television viihdeohjelmassa määkivää pohdiskelua siitä, eikö mikään ole enää pyhää.

Ei mulla oikeastaan muuta.

Pimeyden ytimessä

Koska voin jo istua autossa vaan en saa vielä ajaa sellaista ja koska tarjoutui kyyti niin kävin kauppakeskuksessa ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Kyseessä oli siis klassinen visiitti maalikylillä, josta osaavampi skribentti kirjoittaisi vähintäänkin novellin, mutta enpä mää kehtoo vehtoo.

Tein kuitenkin seuraavia huomioita: Sympaattisen ja taiteellisen GameCuben elinkaari alkaa ainakin täällä päin lähestyä loppuaan Nintendo Wii - ihmeen rynniessä markkinoille. Kirja-alennuslaarissa taas oli Joseph Conradin Pimeyden sydän tarjolla erittäin asialliseen hintaan. Koska minulla on kyseinen kirja ja koska kohtuullisen täydessä kahvilassakin tuntui siltä, että kainalosauvojen kanssa ei viitsi sotkea kinkaten edestakaisin pöytään teetä, sämpylää ja lehteä päätin viettää henkilökohtaisen "Älä osta mitään" - päivän. Toivottavasti se pelasti maailman.

Muutenkin vaikutti selvältä, että Kotkan syrjäkyliltä Sutelan kauppakeskukseen elämä muistuttaa enemmän logistisesti järkevää, modernia eloa amerikkalaisissa suurkaupungeissa kuin eurooppalaistyylinen haahuilu kaupunkien kaduilla konsanaan.

Jerusalem, rakastettuni

Euroopan yleisradioyhtiöiden vuotuisen iskelmäkarusellin taivaalle on kasautumassa tummia pilviä, koska Israelista kisaan valittu laulu on liian "poliittinen." Siinä lauletaan ydinaseuhasta ja viitataan näin epäsuorasti Iraniin. Toisaalta israelilaisten terävyyden tuntien kyseessä voi olla myös viittaus näiden pömpöösien laulujuhlien järjestäjämaan aiempaan historiaan alalla. Pommista sopii laulaa, kunhan laulaa oikeasta pommista ja ostaa liput oikeaan rauhanjunaan.

Aika reilua olisikin, jos Yleisradion rattopojat tunnustaisivat suoraan, että Israelin laulu on vaarallinen koska se voi suututtaa niitä ihmisiä, joita ei missään tapauksessa saa suututtaa, eli pienimmästäkin yllykkeestä, täysin ennustamattomasti mielipuoliseenkin riehuntaan yltyviä muslimeita. Suomen edustussävelmän aikanaan viittaillessa epäsuorasti USA:n pommiin mitään uhkaa siitä, että joku olisi suuttunut iloista kevätkarnevaaliaan viettävälle euroviisuväelle, ei kumma kyllä ollut. Ehkä amerikkalaiset ovat jotenkin rennompia ja ymmärtävät, että myös Eurabiassa pitää toki saada laulaa vapaasti, jos alueen dhimmit kerran haluavat laulaa.

Kipling tai joku

Itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaan. Paitsi yhdessä kaupallisessa aktiossa: Itä ostaa pellet viihdyttämään itseään ja länsi tuottaa niitä myytäväksi asti.