lauantai 14. syyskuuta 2013

Pääministeri



Pääministerin mielestä minulla on:

- Jakamaton ihmisarvo
- Oikeus turvallisuuden tunteeseen
- Oikeus tuntea olevani yhdenvertainen

Mutta entä jos en vain tunne noin? Silloinhan oikeuksiani poljetaan, minkä päämisteri itsekin on sanonut. Omalta kohdaltani asia ei ole ongelmallinen. Olen valmis tikkana vakuuttaamaan, että tunnen noin, jos valtio ja pääministeri järjestävät minulle noin 5000  €:n kuukausieläkkeen. Tässä on neuvotteluvaraa. En kuitenkaan tiedä ovatko kaikki samalla tavalla rahalla ostettavissa, joten miten kaikki saataisiin tuntemaan noin? Ehkä olisi hyvä lähettää enemmän pääministerin puheita televisiossa? Tai pääministeri voisi vaikka osallistua vakuuttavan turvallisena hahmona Tanssii tähtien kanssa- ja Idols -ohjelmiin. Hän voisi myös vierailla jossakin TV2:n syvällisessä keskusteluohjelmassa ja kertoa mitä ihmiselle tarkoittaa, jos hänen ihmisarvonsa on jaettu.

Uskon, että näin kyettäisiin ohjailemaan kansalaisten tunteita oikeaan suuntaan myös yleisellä, poliittisella tasolla.

20 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

Keskuspankit, suurpankit, valtiobyrokratiat ja niiden symbioottinen yhteistyö ovat vieneet turvallisuuden tunteeni. Tunnen olevani eriarvoinen pankkieliitin ja poliittisen eliitin muodostaman symbioottisen liiton jäsenten kanssa. Ihmisarvoni on muuttunut merkityksettömiksi digitaalisiksi nolliksi ja ykkösiksi keskustietokoneilla. Jakautunut ihmisarvo, mitä se sitten tarkoittaakaan, olisi parannus nykytilanteeseen.

Jukka Aakula kirjoitti...

Turvallisuuden tunteeni on ok, muttta tiedän toki että en ole yhdenvertainen kansalainen koska minulla on valtion virallisista mielipiteitä poikkeavia mielipiteitä.

Tarkoitan nyt konkreettisesti vaikka niitä virallisia mielipiteitä ja arvoja, jotka valtio on nuorisolaissa määritellyt.

Jukka Aakula kirjoitti...

Turvallisuuden tunnettani ei saa enää näverryttyä koska olen jo sananvapuden rajoittajat nähnyt silmästä silmään.

IDA kirjoitti...

Itsekään en hyväksy nuorisolain määrittelemiä arvoja. Näin vanhempana herrasmiehenä nuorisopoliitikkoja seuratessa tuntuu, että Eino Leino osui oikeaan todetessaan: "Meil akkoina jo syntyy sylilapset, nuori neito on hautaan valmis jo."

Valkea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Valkea kirjoitti...

Autuaita ovat tietämättömät, sillä heidän on turvallisuuden tunne ja jakamaton tasa-arvo.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä oikeastaan tarkoittaa annettu filosofisessa mielessä? Se tarkoittaa yksilön tasolla triviaalisti problematisoitavaa asiaa, johon ei parempaa ehdotusta ole tarjota. Ja mikäli on, en usko kovin monen haluavan elää yhteisössä kuten hutteriitit tai lestadiolaiset. Näissä on vikana se, esimerkiksi jos ihminen sanoo ajattelevansa koko kansan edulla, että ne ulottavat kätensä niihin alueisiin, jotka ihminen haluaa pitää vapaana eikä näe niitä moraalisesti vääriksi. Tiedän, että tämä on pohjaton suo, mutta miksei ennemmin tällaisiin keskityttäisi kuin siihen, että saadaan oma oikeus maailmassa lunastettua, ns. rauha tai autuus, sillä, että sananmukaisesti päivitellään ongelmia. Mitä minä sanoin. Mikset sanonut niin, ettei olisi tarvinnut päätyä tilanteeseen, jossa sinun piti sanoa mitä minä sanoin?

-U

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tuntuu, että persujen on ensi vaaleissa mentävä hallitukseen. Mutta ymmärrättehän mikä viha tulee siittä, jos takana on vain tyhjiä ja pontevia puheita ja asiat menevät päin poskia.

-U

IDA kirjoitti...

Itse en ole hallitukseen menosta päättämässä, mutta melko varmasti tulen olemaan samaa mieltä kuin ne, jotka asiasta silloin päättävät. Ainakin tähän asti olen suurimmaksi osaksi ollut.

Tuo vastuu ymmärrettiin jo ennen edellisiä vaaleja. Minusta eduskuntaryhmä on onnistunut hyvin ja siellä on tapahtunut todellista kehitystä. Suurelta joukolta ensikertalaisia olisi voinut odottaa paljon pahempaakin kompastelua. Seuraavien vaalien jälkeen, jos hallitus kutsuu, puolueella on myös eduskunnassa kokeneempa väkeä ministereiksi valittavaksi ja muutenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle on ihan sama, jos joku älykäs ja vahvatahtoinen (Niinistö nämä kriteerit on vanhemmalla iällään alkanut kutakuinkin täyttää, Halla-Aho ei, mielestäni hän on huono kirjoittaja ja vielä huonompi ajattelija, mutta se on vain minun mielipide) suostuu sinne ylipäätään enää lähtemään narriksi, että mistä puolueesta hän tulee. Jotenkin ihan ääripäillä mennään yksinkertaisesti median toimesta: sirkuksesta hirveään uskoon, mutta sama pätee kyllä blogistaniaan, joten kuka tässä ketäkin syyttää jos on sama.

-U

Anonyymi kirjoitti...

Ei millään pahalla, mutta minusta tuntuu (korostettuna), että persut haluavat säilyttää kitinäoikeuden ja akkamaisuuden haukkumisen samaan aikaan. Eivät he tule lähtemään hallitukseen, jos ei maailmassa tapahdu jotain todella pahaa kriisiä.

-U

IDA kirjoitti...

Niinistö on vanhempi kuin Halla-aho.

Itse olen sitä mieltä, että presidentin valtaoikeuksia tulisi palauttaa. Koivistikin otti tämän esille ennen presidentivaaleja. Koiviston paha virhe olikin avata Pandoran lipas ja päästää perinteinen valtiollinen järjestelmä rapautumaan. Kahden kauden raja ja valinta kansanäänestyksellä olisivat itsessään estäneet Kekkosen ajan väärikäytökset.

Anonyymi kirjoitti...

Kunnia siitä mistä kuuluu, tästä olen samaa mieltä. Ja sen ei tarvii sitoa aina lopullisesti puolin tai toisin, kuten kiihkouskovaiset menettelevät.

-U

Anonyymi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni pitäisi ottaa sellainen käytäntö että jos kansanedustaja tulee valituksi hallituksen ministeriksi, niin hänen on erottava eduskunnan jäsenyydestä siksi aikaa kun toimii ministerinä. Tällöin eduskuntaan nostettaisiin varaedustaja vaalipiiristä. Norjassa on käytössä tällainen tapa. Sen tarkoitus on se ettei sama henkilö ole sekä lainsäätämisvallan että toimeenpanovallan käyttäjä.

Käytännön perustelu on siinä että kahta työtä ei voi tehdä kokopäivätoimisesti. Ministerikansanedustaja ei muutenkaan saa olla eduskunnan valiokunnan jäsen joten hän ei voi käytännössä harjoittaa edustajan toimea. Ministerintyö vie sitäpaitsi suurimman osan ajasta.

Periaatteellinen perustelu on siinä että ministerikansanedustajalla on kaksoisrooli. Ministerikansanedustaja voi kansanedustajana äänestää hallituksen luottamuksesta, hallituksen esityksistä sekä kaikista niistä joihin vaaditaan eduskunnan suuren salin hyväksyntä. Tuossa on se tilanne että sama henkilö on sekä lainsäätäjä että lain toimeepanija.

Anonyymi kirjoitti...

Vieras, ja mitenköhän se vaikuttaisi vaikkapa äänestystulokseen tai mielipiteeseen? Norjan edut ovat muualla kuin byrokratiassa. Tai siis mitä eroa siihen, että edustaja palkkaisi itselleen leimasimen, puolueen piiristä, yhteisesti sovitusti.

-U

Anonyymi kirjoitti...

Pysyn väitteessäni. "Norjan malli" on käytössä joissakin muissakin maissa. Jos ministerin posti päättyy ennen seuraavia vaaleja niin hän palaa harjoittamaan edustajan toimeaan ja varaedustaja palaa vaalipiiriin. Jos ministeri on ehdolla parlamenttivaaleissa ja tulee valituksi niin edustajanmandaatti menee automaattisesti varaedustajalle. Jos vaalien jälkeeen vaihtuu hallitus ja jos kyseinen ministeri ei jatka hallituksessa, niin tällöin hän ottaa edustajantoimen vastaan jolloin varaedustaja palaa vaalipiiriin.

Hyödyt ovat
siinä että varaedustaja hoitaa päätoimisesti edustajan toimea osallistumalla valiokuntien ja muiden toimielinten toimintaan. Nykytyylissä ministerin hallussa oleva edustajan mandaatti on vain tyhjänpanttina koska ministeri ei osallistu toimielinten toimintaan. Selkeämpää olisi olla jompaa kumpaa kokopäiväisesti. Jos olet edustaja, olet edustaja. Jos olet ministeri, olet ministeri.

Anonyymi kirjoitti...

Itse näen sen pelkästään yksinkertaisella maailmankuvallani läpinäkyvyytenä - eli vähemmän hommia avustajille. Kärjistän.

Vastavuoroisesti tulisi palkattujen avustajien määrä ja nimet tulla esiin.

...Huvittavaa olisikin lukea lehdestä, "pimeä avustaja neuvoi taas".

-U

Anonyymi kirjoitti...

Mutta ymmärrän siis ongelman jos puhut käytännön työstä, minulla nämä ajatukset aina karkaavat yleisiin seikkoihin.

-U

Valkea kirjoitti...

-U,

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan eläneet yhteisössä, eivät osaa arvioida minkälaista se on. Minä elin lapsuuteni kesät suomalaisessa kyläyhteisössä, ja mukavaa oli. Jos ihmiset tietäisivät millaista se on, suuri osa ihmisistä haluaisi elää sillä tavalla.