Kotkan kommareiden erheet

Seisoskellessani kirpeänä pakkasiltana ennen niin eloisan ja porvarillisen Karhulan kauppalan asemalla mieleeni muistuivat itsenäisyyden onnelliset ajat ja listasin kaihoisassa mielessäni nopeasti, hyvin vapaasti ja epätarkasti Kotkan kommareiden kaikki keskeiset erheet. Näihin palataan niitä tarkentaen vielä. Olkaa hyvät.

I Panteismi, naturalismi ja absoluuttinen rationalismi.

1. Ei ole olemassa kaikkitietävää, kaikkivaltiasta Jumalallista olentoa erillisenä maailmankaikkeudesta, vaan Jumala on yhtä luonnollisten asioiden kanssa ja siten altis muutoksille. Jumala on toteutunut ihmisessä ja maailmassa, kaikki asiat ovat Jumalaa, omaavat Jumalallisen luonnon ja Jumala on yksi ja sama asia maailman kanssa ja siten myös henki materian, välttämättömyys vapauden, hyvä pahan ja oikeudenmukaisuus epäoikeudenmukaisuuden kanssa.

2. Kaikki Jumalan toiminta ihmisessä ja maailmassa on kiellettävää.

3. Inhimillinen järki on ilman edes mitään viittauksia Jumalaan ainoa tuomitsija totuuden ja valheellisuuden, hyvän ja pahan välillä. Se on laki itsessään ja riittävä luonnollisella voimallaan takaamaan ihmisten ja kansojen hyvinvoinnin.

4. Uskonnon kaikki totuudet ovat johdettavissa ihmisjärjen synnynnäisestä voimasta. Siispä se on lopullinen standardi, jonka avulla ihminen saavuttaa, ja hänen pitäisikin saavuttaa, kaikenlaisen todellisen tiedon kaikesta todellisuudesta.

5. Jumalainen ilmoitus on epätäydellinen ja siten jatkuvan ja äärettömän muutoksen alaisena, välittyen inhimillisen järjen kehittyessä.

6. Usko Kristukseen on inhimillisen järjen vastaista ja siten jumalainen ilmoitus ei ole ainoastaan hyödytön, vaan myös haitallinen inhimillisen täydellisyyden saavuttamiselle.

7. Pyhiin kirjoituksiin talletetut ja niissä esitetyt profetiat ja ihmeet ovat kaunokirjallisuutta ja runoutta ja kristillisen uskon mysteerit ovat filosofisen tutkiskelun tulosta. Vanhaan ja Uuteen testamenttiin on koottu myyttisistä sepitteistä ja Kristus itse on myytti.

II. Maltillinen rationalismi.

8. Koska inhimillinen järki on asetettu samalle tasolle uskonnon kanssa on teologiaa kohdeltava kuten filosofisia tieteitä.

9. Kaikki kristillisen uskon dogmit ovat erottelematta luonnontieteiden ja filosofian kohteita ja inhimillinen järki, ainoastaan historiallisen tietämyksen valossa, on kykenevä saavuttamaan tieteellisen näkemyksen vaikeatajuisimmistakin dogmista, edellyttäen ainoastaan, että tällaiset dogmit esitetään järjellisesti sen kohteina.

10. Kuten filosofi on yksi asia ja filosofia toinen, niin on myös on filosofin oikeus ja velvollisuus alistaa itsensä todeksi todistamalleen auktoriteetille, mutta filosofia itse ei sen enempää voi, kuin sen ei pitäisikään, alistua millekään tällaiselle auktoriteetille.

11. Kirkon ei koskaan pitäisi antaa tuomioita filosofiasta, vaan sen pitäisi suvaita filosofian erheitä ja antaa sen korjata itse itseään.

12. Apostolisen istuimen ja Rooman kongregaatioiden säädökset estävät todellisen tieteen kehitystä.

13. Vanhojen skolastisten opettajien kehittämän teologian metodit ja perusteet eivät enää ole yhteensopivia nykyisen aikamme ja tieteen kehityksen kanssa.

14. Filosofiaa pitäisi tehdä ottamatta lainkaan huomioon yliluonnollista ilmestystä.

III. Indifferentismi ja latitudinarianismi

15. Jokainen ihminen on vapaa omaksumaan sen uskonnon ja harjoittamaan sitä uskontoa, jonka hän inhimillisen järkensä ohjaamana katsoo oikeaksi ja todeksi.

16, Ihminen voi mitä tahansa uskontoa seuraten löytää tien ikuiseen pelastukseen ja saavuttaa sen.

17. On pidettävä yllä ainakin hyvää toivoa kaikkien heidän, jotka eivät kuulu Kristuksen kirkkoon, ikuisesta pelastuksesta.

18. Protestantismi ei ole kuin yksi muoto samasta oikeasta kristillisestä uskosta, ja siinä muodossaan miellyttää Jumalaa kuten katolinenkin kirkko.

IV. Sosialismi, kommunismi, salaseurat, raamattuseurat, liberaaliklerikaalit yhdistykset.

Tämänkaltaiset rutot on viimeaikoina osoitettu hulttiomaiseksi turmellukseksi useissa kiertokirjeissä.

V. Erheet koskien kirkkoa ja sen oikeuksia.

19. Kirkko ei ole täydellisesti vapaa totuudellinen ja täydellinen yhteisö, eikä se omaa Jumalallisen perustajansa sille myöntämiä oikeita ja ikuisia oikeuksia, vaan maallisen vallan kuuluu määritellä kirkon oikeudet ja rajat sille miten se harjoittaa noita oikeuksia.

20. Kirkon ei tule käyttää valtaansa ilman maallisen vallan suostumusta ja lupaa.

21. Kirkolla ei ole valtaa määritellä dogmaattisesti, että katolisen kirkon usko on ainoa oikea uskonto.

22. Katolisia opettajia ja kirjoittajia sitovalla tavalla velvoittavia sääntöjä ovat ainoastaan ne dogmit, jotka on esitetty universaaleiksi uskontotuuksiksi erehtymättömän kirkon toimesta.

23. Rooman piispa ja ekumeeniset kirkolliskokoukset ovat harhautuneet oman valtapiirinsä ulkopuolelle, ovat väärinkäyttäneet ruhtinaiden valtaa ja ovat erehtyneet määritellessään uskoon ja moraaliin kuuluvia asioita.

24. Kirkollan ei ole lainkaan oikeutta voimankäyttöön, eikä sillä ole lainkaan ajallista valtaa, ei suoraa, eikä epäsuoraa.

25. Luontaisesti piispallisen vallan lisäksi kirkolla on vain maallisen vallan sille suoraan tai implisiittisesti myöntämiä oikeuksia, jotka täten ovat sen peruttavissa milloin se vain niin katsoo sopivaksi.

26. Kirkolla ei ole myötäsyntyistä ja laillista oikeutta hankkia ja omistaa omaisuutta.

27. Kirkon pyhät virat ja Rooman piispa on suljettava pois kaikista ajallisista tehtävistä ja niiden hallinnosta.

28. Piispojen ei ole laillista julkaista edes apostolisia kirjeitä ilman hallituksen lupaa.

29. Rooman piispan antamat suosionosoitukset on katsottava mitättömiksi, ellei niitä ole vahvistettu siviilioikeudellisesti.

30. Kirkon ja kirkollisten henkilöiden immuniteetti on johdettu siviilioikeudesta.

31. Papillinen kokouksen tai oikeusistuimen päätökset voidaan ilman muuta mitätöidä ilman

konsultointia pyhän istuimen kanssa ja jopa sen vastalauseista huolimatta.

32. Henkilökohtainen koskemattomuus, joka takaa papeille vapautuksen yleisestä asevelvollisuudesta voidaan mitätöidä rikkomatta sen enempää luonnonoikeutta kuin yleistä oikeudenmukaisuutta. Sosiaalinen edistys jopa vaatii sen mitätöimistä varsinkin, jos hallinto on muodostettu liberaalin demokratian kehyksissä.

33. Kirkollisen oikeudenkäytön valtaan ei totuudellisesti, oikein ja myötäsyntyisesti kuulu yksinoikeudellisesti ohjata opetusta teologisissa kysymyksissä.

34. Niiden opetus, jotka vertaavat suvereenia Piispaa ruhtinaaseen, vapaaksi ja toimivaltaiseksi kirkon sisällä, on keskiajalla vallinnut doktriini.

35. Ei ole mitään mikä estäisi yleiskokousta, tai kansojojen kokousta, siirtämästä ylintä piispanistuinta ja sen valtaa Rooman piispalta toiselle piispalle ja toiseen kaupunkiin.

36. Kansallisen neuvoston määritelmä ei vaadi mitään myöhempiä keskusteluja ja siviilihallinto voi olettaa tämän periaatteen toimiensa perustaksi.

37. Kansallisia kirkkoja, irrotettuna kokonaan Rooman piispan hallinnasta, voidaan perustaa.

38. Rooman piispat ovat liian mielivaltaisella käyttäytymisellään osaltaan aiheuttaneet idän ja lännen kirkkojen eron.

VI. Yhteiskunnan erheet koskien sitä itseään ja sen suhteita kirkkoon.

39. Kaikkien oikeuksien alkuperänä ja lähteenä valtiolla on tietty oikeus olla olematta minkäänlaisten rajoitusten kahlitsema.

40. Katolisen kirkon opetus on haitallista yhteiskunnan toimeliaisuudelle ja sen hyvinvoinnille.

41. Maallisella hallinnolla, jopa ollessaan riippumattoman vääräuskoisen käsissä, on oikeus välilliseen, negatiivisen valtaan kirkollisissa asioissa. Sillä ei siten ole ainoastaan ( toteuttavaa ) valtaa jota kutsutaan “ exsequatur”, vaan myös muutoksenhakuvaltaa, jota kutsutaan "appellatio ab abusu."

42. Kahden vallan säätämien lakien ristiriidassa maallinen valta voittaa.

43. Sekulaari sopijakumppani on oikeutettu kumoamaan, julistamaan tai tekemään tyhjäksi konkorditaateiksi kutsuttuja juhlallisia sopimuksia, jotka se on solminut Apostolisen istuimen kanssa, koskien kirkolliseen koskemattomuuteen kuuluvia oikeuksia, ilman Apostolisen istuimen suostumusta tai jopa sen vastalauseista huolimatta.

44. Siviilihallinto voi puuttua uskonnon, moraalin ja hengellisyyden hallinnointiin, joten sillä on täten oikeus tuomita ohjeita, joita Kirkon pastorit tehtävänsä mukaisesti ovat antaneet omatuntojen kaitsemiseksi. Edelleen sillä on oikeus antaa säädöksiä koskien pyhien sakramenttien jakamista ja toimenpiteitä niiden vastaanottamisen järjestelemiseksi.

45. Julkisten koulujen, joissa, lukuunottamatta ( tietyissä tapauksissa ) joitain kirkollisia seminaareja, koko kristillisen valtion nuoriso koulutetaan, hallinnon tulisi olla kokonaan maallisen vallan hallussa ja kuulua sille niin täysin, että millekään muulle auktoriteetille ei suoda oikeutta puuttua koulujen järjestykseen, opintojen järjestelyyn, tutkintojen antamiseen, tai sopivien opettajien valitsemiseen.

46. Lisäksi jopa kirkollisissa seminaareissa hyväksyttävät tutkimusmenetelmät ovat maallisen vallan päätettävissä.

47. Parhaiden yhteiskuntatieteellisten teorioiden mukaan kaikista yhteiskuntaluokista tuleville lapsille avoimien julkisten koulujen ja yleisestikin kaikkien julkisten laitosten, jotka on tarkoitettu kirjoitustaidon ja filosofifisten tieteiden opettamiseen ja koulutuksen tuomiseen nuorten ulottuville, tulisi vapauttaa kaikesta kirkollisesta vallasta, hallinnosta ja asioihin puuttumisesta ja olla täysin alistettuja maalliselle ja poliittiselle vallalle ajan vallitsevina olevien näkemysten mukaisesti.

48. Katolilaiset voivat hyväksyä nuorison koulutusjärjestelmän, joka on täysin irrotettu katolisesta uskosta ja kirkon vallasta ja joka on suhteessa vain luonnossa ilmeneviin asioihin ja täysin, tai ainakin ensisijaisesti, vain maalliseen yhteiskunnalliseen elämään.

49. Maallinen valta voi estää kirkon papistoa ja uskovia kommunikoimasta vapaasti ja kahdenkeskisesti Rooman piispan kanssa.

50. Maallinen valta pitää itsellään oikeuden ehdottaa piispoja ja voi vaatia heitä ottamaan käsiinsä hiippakunnan hallinnon ennen kuin he saavat kanonisen nimityksen ja apostolisen nimityskirjeen Pyhältä istuimelta.

51. Ja enemmänkin: maallisella hallinnolla on oikeus erottaa piispoja pastoraalisista tehtävistään eikä se ole sidottu tottelemaan Rooman piispaa piispanistuimeen liittyvissä asioissa ja piispojen nimittämisessä.

52. Hallitus voi, omalla oikeudellaan, muuttaa kirkon sääntökuntalaisille määräämää palvelusaikaa ja voi vaatia, että yksikään sääntökunta ei salli henkilön sitoutua juhlallisella valalla ilman sen suostumusta.

53. Sääntökuntien suojelemiseksi, heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskien, säädetyt lait on kumottava ja, vielä enemmän, maallisen hallituksen on tarjottava apuaan kaikille, jotka haluavat kieltää velvollisuudet joihin he ovat sitoutuneet astuessaa sääntökuntiin, ja rikkoa vannomansa valat.

54. Kuninkaat ja ruhtinaat eivät ole ainoastaan vapaita kirkon hallinnasta, vaan kirkon yläpuolella päätettäessä sen hallintoon kuuluvista kysymyksistä.

55. Kirkon tulisi olla erotettu valtiosta ja valtion kirkosta.

VII Luonnollista ja kristillistä etiikkaa koskevat erheet.

56. Moraalisten lakien kestävyys ei riipu jumalallisista rangaistuksista, eikä ole ollenkaan tarpeellista sovittaa inhimillisiä lakeja yhteen luonnon lakien kanssa ja sitoa niiden valtaa Jumalan tahtoon.

57. Tiede filosofisista asioista, ja moraalisista- ja myös maallisista laeista, tulee pitää syrjässä jumalallisesta ja kirkollisesta hallinnasta.

58. Muita voimia kuin niitä, jotka liittyvät materiaan ei tule huomioida, ja kaikki moraalinen suoraselkäisyys ja erinomaisuus pitäisi laittaa rikkauksien kokoamiseen ja lisäämiseen, ja nautinnonhalun tyydyttämiseen.

59. Oikeus koostuu materiaalisista faktoista, kaikki inhimilliset velvollisuudet ovat tyhjää puhetta ja kaikilla inhimillisillä totuuksilla on oikeuden voima.

60. Valta ei ole mitään muuta kuin numeroita ja materiaalisten voimien totaalinen summa.

61. Teon epäoikeudenmukaisuus, kun onnistuneesti ei aiheuteta vahinkoa oikeuden pyhyydelle.

62. Puuttumattomuuden periaate, kuten sitä kutsutaan, tulisi julistaa ja sitä tulisi noudattaa.

63. On laillista kieltäytyä tottelemasta laillisesti hallitsevia ruhtinaita ja jopa kapinoida heitä vastaan.

64. Minkä tahansa pyhän valan rikkominen, kuten mikä tahansa ilkeä ja paheellinen teko, joka on vastenmielinen ikuisen lain silmissä, ei ole ainoastaan moitteeton, vaan yhtä kaikki arvokas ja kunnioituksen ansaitseva, jos se on tehty rakkaudesta isänmaahan.

VIII. Erheet liittyen kristilliseen avioliittoon.

65. Oppi siitä, että Kristus on nostanut avioliiton sakramentin arvokkuuteen, ei ole lainkaan suvaittavissa.

66. Avioliiton sakramentti on vain jokin lisä sopimukseen ja erillinen siitä ja sakramentti sisältää ainoastaan häissä annettavan siunauksen.

67. Luonnon lakien mukaisesti avioliiton side ei ole purkamaton ja maalliset viranomaiset voivat myöntää perustellusti haetun avioeron.

68. Kirkolla ei ole oikeutta julistaa avioliitolle sen tyhjäksi tekeviä esteitä, vaan sellainen valta kuuluu maalliselle hallinnolle, jonka on purettava olemassolevat kirkolliset esteet.

69. Pimeällä keskiajalla kirkko alkoi julistaa tyhjäksi tekeviä esteitä, ei omalla oikeudellaan, vaan valtiolla lainatulla vallalla.

70. Trenton kirkolliskokouksen kaanonit, jotka julistavat anateemaan ne, jotka kieltävät kyseiset tyhjäksi tekevät esteet, eivät ole joko dogmaattisia tai ne pitää ymmärtää tuon valtiolta lainassa olleen vallan valossa.

71. Perusteet, joilla pyhitetty avioliito on Trenton kirkolliskokouksen määräyksien mukaan mitätöity eivät päde, jos maallinen valta on asettanut toisenlaiset perusteet, ja julistaa, että näitä perusteita käytettäessä avioliitto on pätevä.

72. Bonifatius VIII oli ensimmäinen, joka julisti, että oordinaatiossa tehty siveyslupaus mitätöi avioliiton.

73. Pelkästään maallisen sopimuksen voimalla kristittyjen keskinäinen avioliitto saattaa olla todellinen avioliitto, joten on väärin sanoa, että kristittyjen välinen avioliitto olisi aina sakramentti tai, että kyseessä ei olisi avioliitto, jos sakramentti on jätetty pois.

74. Aviolliset asiat kuuluvat luonnostaan maallisten oikeusistuinten käsiteltäviksi.

IX. Erheet liittyen paavin siviilioikeudelliseen asemaan.

75. Kristillisen ja katolisen kirkon lapset ovat keskuudessaan jakaantuneita ajallisen ja hengellisen vallan yhteensovittamisen suhteen.

76. Sen ajallisen vallan, jonka Apostolinen istuin on saavuttanut, mitätöiminen voisi tuottaa mitä suurimmassa määrin vapautta ja hyvinvointia kirkolle.

X. Erheet jotka ovat suhteessa moderniin liberalismiin.

77. Näinä päivinä ei enää ole tarkoituksenmukaista, että katolista uskoa pidettäisiin valtion ainoana uskontona, sulkien muut jumalanpalveluksen muodot pois.

78. Niinpä joissain katolisissa maissa on viisaasti päätetty laillisesti, että henkilöt, jotka asettuvat niihin asumaan saavat julkisesti harjoittaa omia, omituisia palvontamenojaan.

79. Lisäksi on väärä väite, että kansalaisvapaus harjoittaa millaista palvontaa tahansa, ja kaikille annettu täysi vapaus ilmaista mielipiteensä olivat ne millaisia tahansa, ja ajatuksensa, tekisi helpommaksi turmella ihmisten moraalin ja mielet ja edistää indifferentismin ruttoa.

80. Rooman paavi voi, ja hänen tulisi, sovittaa itsensä yhteen, ja tulla toimeen, edistyksen, liberalismin ja modernin sivilisaation kanssa.