Kansan keskuudessa inkvisitio herätti aikanaan eniten arvostelua sillä, että se oli liian lepsu ja lempeä. Se päästi hereetikot aivan liian helpolla. Valistusfilosofia korjasi tämän tilanteen. Se aloitti giljotiineilla ja päätyi suhteellisen lyhyessä historiallisessa ajassa kansansiirtoihin, keskitysleireihin ja atomipommeihin. Näillä mennään tänään. Valistusfilosofian historia onkin niin verinen, että se ei kestä sitä edes itse, vaan sen on demonisoitava ja väärennettävä historiaa pystyäkseen elämään poroporvarillisen pulleassa itsetyytyväisyydessään. Koko nimityskin on typerä: ikään kuin olisi joku puhtaasti inhimillinen, mutta kuitenkin sen verran inhimillisen yläpuolella oleva voima, että se olisi kykenevä valistamaan ihmistä.
Ja jos pitää ajatella - kuten hyvin voi ajatella - että valistusfilosofia olisi vapauttanut meidät jostain, niin joka tapauksessa se on tehnyt sen lähes äärimmäisen väkivallan kautta. Muita keinoja sillä ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti