Lueskelin sosiaalista mediaa. Lähinnä Uuden Suomen Puheenvuoroa, ja havahduin taas siihen, että olen homofobinen ja islamofobinen. Mielestäni nuo ovat aika lailla sama asia. Ihminen joka on homofobinen on aina myös islamofobinen. Ja sovinistisen konservatiiviseen äärioikeistoon mahtuvat tietenkin kaikki. Tilaa riittää.
Joka tapauksessa kissa hypähti pöydälle, kun lueskelin noita totuuksia ja hörpin teetä. Otin siitä valokuvan puhelimella. Oivalsin, että tämähän on hyvä juttu. On itse asiassa äärimmäisen mukavaa olla homofoobikko ja islamofoobikko. Elämä suorastaan hymyilee ja on lempeän rauhallista. Filantrooppina en voi olla suosittelematta tätä kaikille. Kannattaa ainakin kokeilla sekä homofobiaa, että islamofobiaa ( ne saa samassa paketissa ), jos etsii mukavan rauhallista elämää.
7 kommenttia:
Ei filantrooppi, ei homofoobbi mutta ehkä islamofoobbi? Saisko sen ilman muita lisukkeita?
Voi olla, että näitä saa myös erikseen, mutta kummasti ne näyttävät paketoituvan ;)
Siis ne joita kutsuttiin 80-luvulla Neuvostovastaisiksi olisivat nykyaikana Neuvostofobikoita. Kuitenkaan kyse ei ollut fobiasta eli apärationaalisesta pelosta vaan pääosin käytännön kokemuksesta. Nykyajan islamvastaisuus olisi 80-luvulla tarkoittanut rasistiset. Hetkinen, niinhän se tarkoittaa nytkin.
Vihervasemmistolaisella sivityneistöllämme on populofobia. Heillä on irrationaalinen pelko kansaa kohtaan. Varmaan heidän elämänsä onkin paljon rankempaa kuin homo- ja islamofobin.
Fobioiden sijasta pitäisi puhua reilusti vihasta.
Minä tunnustan rehellisesti, että vihaan persuja. Vihaan myös isänmaallisöykkäreitä, libertaareja ja maaseudun metsästäviä turvenuijia.
Lisätään vielä listaan, että tunnen suurta vastenmielisyyttä uskovaisia kohtaan, varsinkin kristittyjä kohtaan.
Sinulla on religiofobia. Sen pitäisi olla kriminalisoitua EU:ssa.
Muuten saatat olla oikeassa. Avointa vihaa ei kuitenkaan saa tunnustaa, koska se kuluttaa itsensä nopeasti. Pitää toimia hiljaa, salakavalasti hivuttaen ja naamioituen.
Lähetä kommentti