perjantai 8. helmikuuta 2013
Hierarkia
Otan kantaa asiaan, josta en mitään tiedä ja jota olen seurannut vain sivusta. Ihan vain huvikseni ja siksi, että se sattui jostain syystä tulemaan mieleen. Vertaisarvioinnissa ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin se on tapa rakentaa auktoriteettia ilman auktoriteettia. Toisekseen, jos piirit ovat pienet se johtaa tasapäistymiseen ja mikäli ne ovat suuret se johtaa klikkiytymiseen, jossa omilta piireiltä haetaan varmoja klikkauksia klikkausten määrän luodessa oletettua auktoriteettia. Näin ainakin periaatteessa ja on toki helppo olla periaatteellinen, kun ei ole kiinni käytännöissä.
Joka tapauksessa: Sivilisaation väistämättömän perikadon jäädyttämiseksi ja tilanteen parantamiseksi sellaiseksi, että perikadon odotteleminen olisi kaikille mahdollisimman leppoisaa, yliopiston pitäisikin ottaa hieman oppia kirkosta, joka sen järjestelmän on luonut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yliopistoilla on nykyään hankalaa, koska kukaan ei oikeastaan tiedä, minkä takia sitä tiedettä tehdään, koska totuutta ei ole, mutta kaikki kuitenkin tietävät, että tiede on tärkeää ja tuo edistystä.
Vertaisarviointi on ratkaisu tähän ongelmaa, siinä luodaan prosessi joka ulkoisen havainnoitsijan mielestä täyttää suurin piirtein tieteen kriteerit. Koska tiede on tärkeää, niin mikä tahansa vertaisarvioinnin läpäisevä voidaan sitten esittää suurelle yleisölle edistysaskeleena.
Vertaisarvioinnista tuli mieleen Vesa Puurosen esiintyminen Hommaforumissa. Hän esiintyi edukseen, toisin kuin hommaforumilaiset, jotka eivät pystyneet argumentoimaan, vaan lähinnä pelkkiin tunteenomaisten one-linerien heittelyyn (vaikka nyt olisi ollut paikka, kun parjattu Puuronen siellä kerran on).
Puurosen premissit ovat siinä mielessä ongelmalliset, että hän suhtautuu kansallismielisyyteen omasta maailmankatsomuksestaan johtuen negatiivisesti. Ihmetystä herätti myös hänen muutkin perusoletuksensa siitä, mikä muodostaa "oikeistolaisuuden" (mm. käsitys kansakunnasta). Tästä pitäisi kirjoittaa enemmän. En tiedä ehdinkö.
Mutta toivoisi hommalaisilta kiihkotonta otetta, vaikka vituttaisikin. Tässä voisi tietenkin olla aineksia aitoon vuoropuheluun, mutten tiedän onko, jos tutkijan premissit ovat liian eri maailmasta. Toinen vaihtoehto on jälkikäteisitku, jossa voittaja ei ole se joka parkuu, vaan se rauhallinen tutkija, jolla on uskallusta tulla yksin "vihollisen maaperälle" ja saada sieltä vielä kiltisti vastaukset. Eli kuin lehmää narussa. Nämä ovat tietysti pelkkää spekulointia.
Nolointa Puurosen ketjussa ehkä oli jonkun oletus Puurosen työskentelystä humalaisena viitaten perjantai-illan ajankohtaan. Tämä vain korostaa sitä luuloa, että känni, känni, känni ja nationalistit. Kuitenkin jotkut ovat harvoin kännissä, toiset tekevät töitä helvetisti, eivätkä kännää koskaan. Puuronen voi jopa kuulua viime kastiin.
milla
Lähetä kommentti