Parhaisiin kirjoihin törmää ilmeisesti sattumalta ( ja niitä tietenkin saa Burning Booksista ).
Olin jo uudelleenorientoitumassa ajatukseen, että kaiken mitä maallisesta filosofiasta täytyy tietää voi lukea Konfutsen keskusteluista. Bernhard Welten kirja Olemattomuuden valo pisti kuitenkin miettimään, että ehkä sittenkin pitäisi lukea se Platonin Valtio ja sen päälle vähän Nietzscheä, sekä Heideggeria. Mikään kriitikko en kuitenkaan edelleenkään ole, joten todetaan Olemattomuuden valosta vain se, että kirja on suppea, mutta puhuu paljon. Jos nyt sorrun noihin hörhöihin, niin saksaa en ainakaan aio opetella, koska fenomenologisesti on selvää, että voin saavuttaa kosketuksen totuuteen vain suomen kielen kautta.
Hieno kirja, johon tuskin olisin normaalisti kirjakaupassa tai kirjastossa kiinnittänyt huomiota on myös Alain Vircondeletin Johannes Paavali II, elämänkerta. Olisin luultavasti ohittanut sen "jenkkityylisten" kansien vuoksi. Kirjassa on hieno esipuhe, joka puolustaa voimakkaasti Johannes Paavali II:sen usein tuskalliselta seurattavalta vaikuttanutta esiintymistä julkisuudessa sairautensa rappeuttamana.
Yhteiskunta, joka hylkää vanhuuden ja ruumiillisen rappeutumisen on yhteiskunta, joka kieltää kuoleman. Se on yhteiskunta, jossa ei enää ole sijaa esi-isille.
Toinen loistava kirja tästä yhdestä aikamme ehkä suurimmista ihmisistä on Benedicta Idefeltin toimittama, Johannes Paavali II:sen Suomen vierailua varten 90-luvulla tehty kirja. Se on tarkoituksella helppolukuinen ja on lähinnä kokoelma katkelmia Johannes Paavali II:sen puheista. Benedicta Idefelt on kuitenkin hieno kirjoittaja, joka ilmaisee myös omat mielipiteensä tyylikkäästi. Kirjan loppuosan kuvaukset Vatikaanista ovat esimerkillisiä ja niistä soisi monien ottavan oppia.
6 kommenttia:
Kannattaisi osata saksaa, jos aikoo lukea Heideggeria. Ymmärtäisi myös ne parodiat joita hänestä voi kirjoittaa - pelaamalla kielensä syntaksilla ja sanarakenteilla hän osasi ovelasti olla syvällisempi kuin oikeastaan oli...
Minun suuri suosikkini paavien joukosta on Johannes XXIII, joka hallitsi kovin lyhyeen mutta sai aikaan paljon. Ja oli kerrassaan herttainen ja vaatimaton ihminen.
Varmasti kannattaisi. Ymmärsin kuitenkin niin, että sen kokemuksen, josta tuollainen fenomenologia puhuu voi oikeastaan tavoittaa vain omalla kielellään.
Tai vieraalla kielellä se vaatisi ainakin systemaattista ja ankaraa opiskelua.
Itselläni ei luonnollisesti ole mitään muistikuvia Johannes XXIII:sta. Lukemani perusteella kaikki paavit, jotka ovat 1900-luvulla vaikuttaneet ovat olleet ansiokkaita.
Minulla on mm. hänen Rauhanensyklikansa, jota on kommentoinut ja selittänyt myöhempi ja selvästi konservatiivisempi oppinut.
Ja sitten hauska ja lämmin "Ich bin ja nur der Papst", kokoelma anekdootteja ja kuvauksia Giuseppe Roncallin elämästä paavina ja ennen sitä.
Itse olen myös lukenut sen rauhanensyklikan. Se on erittäin hyvä. Ihmiset eivät vain ota opikseen ja politiikka on mitä on :)
15.5 tulee 120 vuotta Leo XIII:sta Työväenkysymyksestä julkaisemisesta. Nykyinen paavi voisi jyräyttää jotain silloin.
Eikös IDA:lla ole nyt hyvä syy opiskella saksaa kun kertaa paavikin on saksankielinen? :D
Ennen Lutheria koko saksalainen kieli-ja kulttuurialue oli katolinen.
Katolisina aikana Suomella oli yhteyksiä saksalaiselle kielialueelle, kuten kauppayhteyksiä. Oli Hansakauppa ja sisämaalle suuntautunutta kauppaa. Hyviä suomalaisoppilaita kävi keskiajalla opiskelemassa yliopistoissa.
Syksyllä 2009 aloin käydä iltalukiolla saksan tunneilla ja tänä keväänä on kirjoitukset. 16.2. on kuuntelukoe ja kirjallinen koe on 28.3.
Jos ei pakkoruotsia olisi ollut, olisin opiskellut sitä aikoinaan jo peruskoulussa ja lukiossa. On aika paljon kirittävää tuossa.
Paavihan kirjoittaa virallisemmat jutut latinaksi. Pitäisi opetella kunnolla sitä :)
Lähetä kommentti