Suomessa rippi on peruspalvelu, eikä liity mitenkään kristillisiin sakramentteihin. Tai näin ainakin voisi päätellä siitä, että kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on edelleen muuttamassa kirkon rippikäytäntöjä. Tämä on tässä sosialistisen eetoksen läpitunkemassa maassa hyvä tieto, sillä sen perusteella näyttäisi siltä, että sakramentaalisen rippikäsityksen omaavat kirkot eivät joudu kärsimään kokoomuslaisista lainsäätäjistä. Hehän eivät pidä rippiä Kokoomuksen tapaan valtiollisena peruspalveluna.
Nyt, kun kuulumme Euroopan yhteisöön on kuitenkin mahdollista, että Paula Risikko saa tukea muilta Euroopan sosialistiministereiltä, joten asiassa on, mitättömyydestään huolimatta, tiettyä vakavuutta. Sen vuoksi pari pointtia lienee paikallaan tuoda esille.
Ensin uskonnoton, oikeistolainen näkemys: Hannu Vistin kirjoitus Rippisalaisuus on ehkä paras puhtaan maallisesta näkökulmasta kirjoitettu kirjoitus aiheesta. Se kannattaa lukea. Visti on ehkä niitä ihmisiä joiden luokse nykykokoomuslaisten kannattaisi ohjata amerikkalaiset kyselijät, jotka kysyvät: "Mutta onko maassanne myös oikeistolaisia?" Tosin hän taitaa asua ulkomailla. Tuohon näkemykseen ei kuitenkaan ole ei-kristillisestä, mutta kansalaisvapauksia kunnioittavasta, näkökulmasta kaiketi mitään lisättävää.
Kristillisestä näkökulmasta kannattaa huomata, että Paula Risikko ei pysty säätämään ortodoksisen- ja katolisen kirkon ripistä yhtään mitään. Siis ainakaan ilman omaan viiteryhmäänsä kuuluvien Euroopan sosialistien tukea. Luterilaisen kirkon kannattaisikin ottaa esille ekumeeninen kristillisyys tässä asiassa ja lopettaa julkinen keskustelu ministerin kanssa. Olisi hyvä huomata, että koko tämä toiminta on vain osa yleistä kirkonvastaisuutta - tai hyväntahtoisesti tulkittuna ainakin täydellistä tietämättömyyttä kirkosta - eikä Suomen kirkko voi saavuttaa kiemurtelevalla keskustelulla muuta kuin sen, että se menettää sitä aiheellista kunnioitusta, jota sitä kohtaan on. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin luopua ripistä kokonaan. Se olisikin parempi vaihtoehto, kuin maailman kristityille pyhän sakramentin väänteleminen sosialistiministerin ehdotusten pohjalta.
8 kommenttia:
Kuten sanoit, Risikko ei pysty säätämään ort. ja kat. kirkkojen rippikäytännöistä mitään. Ei hän kyllä pystyisi työntämään nenäänsä luterilaistenkaan asioihin elleivät nämä itse antaisi. Mutta kun luterilaisissa istuvat niin syvällä nuo sylikoiran vaistot suhteessa maalliseen valtaan, että heidän pelinsä on käytännössä pelattu aina kun valtio älähtää. Toisaalta ripin sakramentaalinen status ei ole luterilaisille itselleenkään aivan yksiselitteisen selvä, ja täten valtion sekaantuminen ei ehkä ole aivan niin vakava asia kuin mitä se meidän tapauksessamme olisi.
"Menettää aiheellista kunnioitusta"?
Sehän on jo kaikki menetty. Ei sitä ole jäljellä enää yhtään menetettäväksi.
Voisiko joku selittää tätä kysymystä?
Olen ymmärtänyt Risikon edellyttävän, että papin ripissä tietoonsa saama pedofiliatunnustus pitää kertoa eteenpäin viranomaisille. Menikö näin?
Jos meni, mikä on ongelma?
"Toisaalta ripin sakramentaalinen status ei ole luterilaisille itselleenkään aivan yksiselitteisen selvä, ja täten valtion sekaantuminen ei ehkä ole aivan niin vakava asia kuin mitä se meidän tapauksessamme olisi"
Ekumenian kannalta se on ehkä paha asia. Tosin luterilainen kirkko ei varmaan aio muuttaa mitään todellisuudessa. Silti julkinen pomppiminen mukana tässä keskustelussa viestii sitä, että kirkko ei itsekään tietäisi mitä pitää tehdä.
Catilina:
On kai se aika heikossa hapessa, mutta on siitä varmaan jotain jäljellä. Toisin se, että kirkko iloisesti hilluu mukana jossain "Pimp MY Bible!" - meiningissä tietysti on kuolettavaa.
Piispojen pitäisi kyllä tällaisissa kysymyksissä jättää koko valtiovalta omaan arvoonsa ja vain ilmoittaa mikä on kirkon kanta.
"Jos meni, mikä on ongelma?"
Se, että rippisalaisuus on täysin loukkaamaton. Maallisen lain pitäisi suhtautua rippiin niin, että sitä ei ole edes tapahtunut. Se on suurin piirtein sama asia, kuin, että ihminen itse tietää tehneensä rikoksen. Ei siitäkään tietoisuudesta voi erikseen oikeudessa tuomita.
Tällaisen ilmiantovelvollisuuden, jota sitten voitaisiin laajentaa myös muihin rikoksiin, kun ehdottomuudesta olisi luovuttu, takana on vielä sellainen ajattelu, että vain viranomaiset voivat olla luotettavia omaisia. Mutta se olisi pidempi juttu.
Ja tietenkin ongelma itsessään on jo se, että jonkun Risikon mielestä jotain pitää. Hänen pitäisi ymmärtää, että kyseessä on asia johon hänen ei pitäisi puuttua. Kyseessä kun vielä on kuitenkin kokoomuslainen ministeri, mikä tosin nykyään on näissä tällaisissa kysymyksissä sama, kuin jos ministerinä olisi kommunisti - rehellinen kommunisti olisi jopa varmasti parempi. Mutta silti.
"Se, että rippisalaisuus on täysin loukkaamaton."
Tuosta kai saa olla eri mieltä? Siis sillä perusteella, että kansalaisen ei pidä salata tietoja vakavista rikoksista.
"Se on suurin piirtein sama asia, kuin, että ihminen itse tietää tehneensä rikoksen."
Minun on tuota vähän vaikea ymmärtää. Ihminen tietää itse, kertoo sen toiselle, jolloin myös toinen tietää. Minun logiikkani mukaan asiat etenevät noin.
"Hänen pitäisi ymmärtää, että kyseessä on asia johon hänen ei pitäisi puuttua"
Kyllä kai ministerillä sentään on oikeus yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa.
Mitä asian puoluepoliittisiin ulottuvuuksiin tulee, niin minulle tuli mieleen Päivi Räsäsen kanta asiaan. Epäilen hänen olevan rippisalaisuuden puolella.
"Tuosta kai saa olla eri mieltä? Siis sillä perusteella, että kansalaisen ei pidä salata tietoja vakavista rikoksista."
Saa olla eri mieltä. Olisi kuitenkin suotavaa, että Risikon tapaiset ja sellaisessa asemassa olevat poliitikot ottaisivat ensin selvää asioista ennen kuin alkavat suuna päänä toimimaan.
"Minun on tuota vähän vaikea ymmärtää. Ihminen tietää itse, kertoo sen toiselle, jolloin myös toinen tietää. Minun logiikkani mukaan asiat etenevät noin."
Ei ripissä ole kyse asioiden kertomisesta toiselle. En tiedä onko Risikko itse luterilaisen kirkon jäsen, mutta mikäli on, niin olisi tietysti hyvä, jos hän tietäisi mistä ripissä on kysymys.
Toisaalta, kuten jo todettu, tämä ei vaikuta mitenkään katoliseen- ja ortodoksiseen kirkkoon, joissa rippi on selkeästi sakramentti, kun taas luterilaisessa ei niin selkeästi. Minusta olisi kuitenkin hyvä ja hienoa, jos luterilainen kirkko asettaisi kristillisen yhteyden tavoittelun tässä valtiovallan ja yleisen mielipiteen miellyttämisen edelle.
"Kyllä kai ministerillä sentään on oikeus yrittää vaikuttaa yhteiskunnassa."
On, mutta rippi nyt ei ole yhteiskunnallinen asia. Ainakaan siinä mielessä, että siitä pitäisi tehdä mitään lainsäädännöllistä ongelmaa.
"Mitä asian puoluepoliittisiin ulottuvuuksiin tulee, niin minulle tuli mieleen Päivi Räsäsen kanta asiaan. Epäilen hänen olevan rippisalaisuuden puolella."
En tiedä Päivi Räsäsen kantaa. Hän on ilmeisesti niin sanottuja viidesläisiä ja he eivät kuulemma välttämättä pidä katolista- ja ortodoksista kirkkoa kovinkaan arvossa. Rippisalaisuudella itsellään ei tietenkään ole mitään poliittista latausta, joten sen perusteella ripittäytyykö ihminen vai ei, ei voi päätellä mitään hänen poliittisista kannoistaan.
KD:n jäsenenä Räsäsen voisi kuitenkin olettaa olevan lähempänä eurooppalaista, konservatiivista oikeistoa kuin Kokoomuksen jäsenen Risikon.
Hitsiläinen, kerrankin minä ymmärrän mitä & miksi IDA puhuu niinkuin puhuu kun on kyse näistä uskonasioista :)
Oi tätä ilon päivää, olen tuossa kysymyksessä itseasiassa aikamoisen samalla kannallakin, korkeintaan hämmentynyt siitä että luterilaisuudessakin siis on ripin käsite vielä edes olemassa...
Lähetä kommentti