"Tästä välinpitämättömyyden likaisesta lähteestä virtaa se harhaoppi tai paremminkin hulluus, että jokaisella tulee olla omantunnonvapaus. Tämä onneton erehdys raivaa tietä siihen hyödyttömään mielipidevapauteen, joka raivoaa kaikkialla valtion ja kirkon turmioksi, koska jotkut röyhkeästi sanovat, että siitä olisi jotain hyötyä uskonnolle. Siitä seuraa sielujen turmio, nuorison turmelus ja lakien halveksunta. On näet kaikkien kansojen kokemus, että kukoistavimmatkin valtiot ovat sortuneet ajatuksen- ja sananvapauden sekä uudistusinnon seurauksena. Vahingollista lehdistön vapautta, jota jotkut uskaltavat vaatia, ei voi kylliksi inhota."
Totesi Paavi Gregorius XVI suomalaisen Wikipedian väärän käännöksen mukaan elokuun 15. päivänä vuonna 1832 kiertokirjeessään Mirari Vos. Kauniisti sanottuna luovasti leikattu ja liimattu käännös on kuitenkin tietenkin täysin totta. Noinhan asia tuohon aikaan, jolloin julkaiseminen oli harvojen oikeus ja yleisö lähes täysin vailla mahdollisuuksia dialogiin julkaisujen kanssa, oli. Voi hyvinkin kuvitella millaista inhoa jokainen järkevä ihminen on tuntenut esimerkiksi ensimmäisiä jotain muuta kuin paikallisia tiedotteita ja juttuja sisältäneitä sanomalehtiä kohtaan. Sehän oli aikaa, jolloin julkaisuilla oli joku asema ja ne olivat harvojen käsissä. Paavi siis tuolloinkin, kuten aina, sanoi vain totuuden siitä miten asiat ovat. Ei auta vaikka suomenkielinen Wikipedia pyrkisi asioita hieman epärehellisellä siteerauksellaan vääntelemäänkin mieleiseensä muotoon.
Oikeastaan vasta internet on muuttanut tilanteen täysin. Nythän kuka tahansa voi julkaista oman näkemyksensä ja olla avoimessa dialogissa minkä tahansa näkemyksen kanssa. Jokainen voi myös täysin vapaasti sensuroida sekä itseään, että muita, joten Indexiä ei oikeastaan enää tarvitse. Onhan se kyllä hyvä olla olemassa, koska siitä näkee mikä vanhoina aikoina painettu sana on roskaa ja osaa sitten olla sellaista lukematta muuten, kuin taskulampun valossa peiton alla. Internet kuitenkin on luonteeltaan ehdottomasti eri asia kuin painettu sana, eikä sitä oikeastaan voi edes nähdä sen jatkumona. Sen esi-isiä, niin teknologisesti kuin henkisesti, ovat enemminkin pari hieman sekopäistä, kylähullua radiosähköttäjää, kuin kirjapainotaidon ja lehtikustantamisen mestarit. Oikeastaan viime mainituilla ei ole ollutkaan kehityksessä kuin sivustakatsojan rooli. Kyse julkisessa internetissä on avoimesta kommunikaatiosta ja oikeastaan vain siitä. Puheesta toreilla ja kahviloissa. Internetiä lakien kautta sensuroimaan pyrkivät täten ovatkin hieman kuin kavalia salakuuntelijoita, jotka ilmoittavat kuulemansa puheet ylisensoreille. Kun julkaisuilla ei ole hierarkkista arvoasemaa ei niiden sensuroijillakaan ole arvoa. Kaikki se laki ja se moraali, joka ennen on koskenut julkista puhetta voi hyvin koskea internetiäkin. Ja kuten vanhasta mediasta voisi kieltää vaikka kaikki jonkin Allersin lehdet voisi vastaavan moskan kieltää ainakin moraalisella tasolla myös internetistä.
Onkin mielenkiintoista seurata, ketkä ovat laatimassa lakeja internetin sensuroimiseksi. Ei tietenkään katolinen- tai mikään muukaan kirkko, vaan kyllähän siellä pimeyden ytimessä ovat vihreät naiset ja heidän hännystelijänsä. Näillä mennään, eikä paluuta ole. Silti tuo Gregorius XVI:n kiertokirje säilyy järkevänä ja totuudellisena dokumenttina jollainen se onkin.
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti