Fasisti saa paikan

Vanha setä sisimmässäni jotenkin ärsyyntyy, ja on aina ärsyyntynyt, siitä, että nuoria naisia syyllistetään. Ei voi mitään. On osittain vanhojen ja kokeneiden miesten ja naisten omaa syytä, että nuoria naisia ( ja miehiäkin ) on kauhistuttavalla innolla työnnetty keulakuviksi julkisuuteen. Ei nyt sitten pitäisi ihan pillastua, vaan vain todeta tämä yleinen virhe. Kaikissa muissa puolueissa paitsi vihreissä olisi hyvinkin löytynyt puheenjohtajaksi joku muu kuin vihreä nainen. Se, että kaikki pyrkivät valitsemaan puheenjohtajakseen vihreää naista, onkin osoitus yleisestä hölmöydestä. Niillä korteilla mitkä Jutta Urpilainen sai käsiinsä hän on pelannut ihan hyvin. Ne olivat kortit, joilla kukaan ei olisi voinut voittaa.

Jutta Urpilainen on kuitenkin taas totaalisen väärässä, kun hän totesi Ykkösaamussa, että Matti Vanhanen aloitti uudenlaisen, leimakirveiden heittelemisen kulttuurin politiikassa. Ei aloittanut, vaan vain jatkoi vanhaa perinnettä. Lisäksi se perinne on tehnyt aika suurenkin pesän myös SDP:n keskuuteen ja asustanut sielläkin pitkään. Jo 70-luvulla keskustapuolueella oli fasismia tutkiva toimikunta, jonka puheenjohtajana toimi Kalervo Siikala. Näitä kannattaisi muistella, koska ne niin hyvin kertovat siitä mistä SDP:nkin nykyinen poliittinen kulttuuri juontaa juurensa.

Joka tapauksessa: Veikko Huovinen on kirjoittanut aiheesta pakinan, jolla on sama nimi kuin blogitekstin otsikolla. Lainaan muutaman otteen, koska kyseessä voisi aivan hyvin olla tänään kirjoitettu teksti, eikä edes muutettavia tarvitsisi juuri muutella.

Siikalan toimikunnan ensimmäinen tehtävä näyttää olevan suomalaisen fasismin määritteleminen. Tehtävä ei ole helppo. Suokoon Jumala Siikalalle voimaa ja viisautta määritellä oikein suomalainen fasisti. Luettakoon kirkoissa esirukouksia Siikalalle, ettei vain fasismin taakka lankeaisi sijaiskärsijöiden harteille, sillä fasistiksi leimaaminen on syrjintää ja tasa-arvon kaventamista. Siitä voisi suomalainen kansansielu saada uuden märkivän arven. Entisetkin paranevat tuskallisen hitaasti....


Jotkut sanovat, että on aivan hullua etsiä fasisteja. Mutta meillä on melkoinen joukko synkkäkatseisia nuoria ja vanhempiakin, jotka kerta kaikkiaan vaativat, että Suomesta on fasisteja löydettävä. Amerikoista palannut lehtimies Sakari Määttänen on vihainen niille, joiden mielestä fasisteja ei saisi etsiä. Määttäsen mukaan fasismi rynnii päälle Suomessa.

.....

Fasismisyytösten uhreiksi joutuu todennäköisimmin 35 --60 - vuotias syytön väestö, kernaimmin sivistyneistö ja keskiluokka. Itsenäinen yrittäjä on suuremmassa vaarassa kuin virkamies ja toimihenkilö. 30 - luvun ja sota-ajan fasisteja, joilla olisi todellisia ansioitakin, on vaikea tavoittaa. He alkavat olla nurmen alla. Vain joku hyväkuntoinen AKS:läinen sota-ajan kolumnien kirjoittaja liikkuu viekkaana vanhuksena keskuudessamme. Kun oikeat fasistit ovat jo keskuudestamme poistuneet, tulee nykyisen keskipolven tunnusmerkiksi lavea "synnissä sikiäminen", joka yleisesti ja yhtäläisesti tekee lähes kaikista fasisteja. Vain antifasistinen kaste ( keksi, vodkaryyppy, Maon kirja ja loitsu ) voi heidät pelastaa.

...

Mutta mikä yksinoikeus Kepulla on fasismin määrittelemiseen. Määriteltäköön fasismi parlamentaarisesti, kaikkia puolueita kuullen ja äänestellen. Ehkä näin kompromissina syntyy eri osapuolia tyydyttävä leppoisa, muheva fasisti, joka hieman muistuttaa tanskalaispari Majakan ja Perävaunun lyhyempää henkilöä....

Kuvaavaa on, että lehti johon pakina kirjoitettiin jätti sen julkaisematta liian arkaluontoisena. Ei siis mitään uutta auringon alla eikä varsinkaan kepudemarikokoomuksen harjoittamassa poliittisessa kulttuurissa.