Ihmiset, jotka väittävät, että uskonnolla olisi vain välinearvo ovat arveluttavia. Itse asiassa millään totuudella tai idealla ei ole välinearvoa, vaan viime kädessä välinearvo on vain asioilla, jotka ovat itsessään merkityksettömiä. Laillisuuden ja hallitsemisen perustuminen sellaisille arvoille pitää sisällään todellisen totalitarismin siemenen.
Valistus johtaakin surkeaan tuhoon juuri siksi, että se perustaa kaiken välinearvoille. Aina ja poikkeuksetta, kun puhutaan universaalista ihmisarvosta politiikan yhteydessä - määrittelemättä suvereenia auktoriteettia - ihmisarvoa käytetään välinearvona oikeuttamaan omaa politiikkaa, jonka tavoitteena on sorto. Tämä on empiirisesti havaittu totuus.
13 kommenttia:
”...viime kädessä välinearvo on vain asioilla, jotka ovat itsessään merkityksettömiä.”
Usko tai älä IDA, mutta kaikille ihmisille premissi ei olekaan se, että uskonto olisi totuus, vaan että se nimenomaan on merkityksetöntä huuhaata.
IDA, jos uskonnon substanssiarvo on totta, niin ruukinmatruuna lupaa tarjota sinulle ison tuopillisen Elämän Vettä sitten Paratiisin Isossa Pubissa.
Se, että jollain on välinearvoa tarkoittaa vain sitä, että sillä on arvoa myös tavalla, joka ei riipu asiasta itsestään. Uskonnolla on uskovalle ihmiselle itselleen selvästikin jokin arvo. Esimerkiksi sinulle tällä jonkinlaisella ekumeenisella mystisismilläsi on suuri arvo.
Itse arvostan sitä ja sen syvyyttä kovasti. Välinearvon voi aina kyseenalaista, mutta sitä arvoa, jota sillä sinulle on, ei voi. Oma uskoni on minulle arvokas totuus, suuri lohdun ja riemun lähde. Välinearvoja korostavat nihilistit eivät ymmärrä kaltaisiamme syvästi uskonnollisia ihmisiä.
Imulippo: Miksi sitä sitten pitäisi käyttää välineenä?
RM: Me tuskin pääsemme taivaaseen. Voimme kuitenkin lohduttautua sillä, että tämä ehkä onkin vain kiirastuli ;).
Se, että jollain on välinearvoa tarkoittaa vain sitä, että sillä on arvoa myös tavalla, joka ei riipu asiasta itsestään.
Toki. Nopeasti kirjoitin ja sarja tulee jatkumaan ;)
On kuitenkin asioita joilla voisi ajatella olevan vain välinearvon. Esim raha ja laki tulevat mieleen. Ellei niiden takana ole jotain suvereniteettia, joka määrittelee niiden arvon ja sisällön, ollaan tavallaan hyvin kaltevalla pinnalla. Suvereniteetin ei tietenkään tarvitse olla uskonnollinen hierarkia, mutta joku sen pitäisi olla.
Eli normeja ei pitäisi ajatella pelkästään sopimuksenvaraisina, jatkuvan keskustelun alaisina olevina asioina. Jotain tommosta.
Eli normeja ei pitäisi ajatella pelkästään sopimuksenvaraisina, jatkuvan keskustelun alaisina olevina asioina. Jotain tommosta.
Oletko ihan varma, että tarkoitat normeja tuossa? Vai tarkoitatko arvoja, joita normit ikäänkuin toteuttavat?
On vähän hölmöä, että meillä on sama sana "arvo" (arvosana, hehheh) kahdelle eri käsitteelle, se häiritsee tässä. En näe mitään tarvetta millekään "suvereniteetille", koska uskontoni mukaan yhteiskunta koostuu ihmisistä.
Lähinnä sääntöä. Tuli vain tuosta laista mieleen. Säännöt sitten johdetaan arvoista.
Otetaan nyt esimerkiksi EU, se on mielenkiintoinen, koska sillä on arvona subsidiariteettiperiaate, jonka se on kopsannut katoliselta kirkolta :). EU:lla ei kuitenkaan ole mitään persoonallista suvereniteettia, kuten kirkolla on Kristus, joten koko periaatetta käytetään vain oman edun ajamiseen ja esimerkiksi Suomesta pyritään innolla tekemään yhtä suurta kuntaa, jonka lait pienintä yksityiskohtaa myöten päätettäisiin keskushallinnossa. Mikä on täysin tuon arvon vastaista. Toisaalla taas Suomen katolinen kirkko saa ihan rauhassa hoitaa katedraalinsa katon korjaamisen ihan omin voimin :D. Mikä noudattaakin kyllä ihan oikeaa käsitystä vapaudesta ja vastuusta.
koska uskontoni mukaan yhteiskunta koostuu ihmisistä.
Totta kai koostuu. Meinasin itse asiassa kirjoittaa juuri tuosta, jotta olisin voinut lainata Mikon roviolla poltettua tekstiä, ja jatkaa siitä, että se ei kuitenkaan riitä vaan ihmisten yhteiskunta tarvitsee suvereniteetin. Eli siis kansallinen suvereniteettikin käy.
"Imulippo: Miksi sitä sitten pitäisi käyttää välineenä?"
Koska (kristin)uskonto tulee kaiken turhan löpinän ohella edistäneeksi sellaista minun mielestäni hyvää asiaa kuin yhteisöllisyys.
Olen täysin samaa mieltä siinä, että asioilla, jotka ovat itsessään merkityksettömiä, voi olla kuitenkin välinearvoa ja uskonto edistäessään jotain hyväksi kokemaani asiaa toimii nimenomaan välineenä levittäessään yhteisöllisyyttä. ilman tätä ominaisuutta uskonnolla ei olisi edes välinearvoa.
Niin, mutta tuossa yhteisöllisyys on välttämätön arvo, jota ei sitten voisi olla ilman uskontoa?
Tuossa mielessä uskonto siis olisi totuus, jota on kunnioitettava sellaisenaan, eikä sitä käytettäisi ainoastaan välineenä johonkin, koska uskonnon katoaminen tai muuttuminen voisi tuhota tuon yhteisöllisyyden tavoitteen.
Tietenkin yhteisöllisyyttä voi olla ilman uskontoa. Tarvitaan vain tietyn vahvuinen konsensus samasta asiasta ja sen puolesta toimimista. Siitä syntyy minun näkemykseni mukaan yhteisön sisäinen voima, koheesio.
Jos yhteisöllisyyttä tai jotain muuta yleishyödykettä tosiasiallisesti edistettäisiin muilla kuin uskonnon keinoin, silloin uskontoa ei tarvittaisi mihinkään. Siksi uskonnolla on minun silmissäni välinearvo. Yhteisöllisyyden edistämisen tapauksessa (kristin)uskonto on toki (väline)arvonsa ansainnut, sitä ei pidä ollenkaan väheksyä. Koheesio on helvetin tärkeä juttu.
Ok. Tarkoitin lähinnä sitä, että jotain asiaa käytetään välineenä.
On toki oikein nähdä jollain arvomaailmalla välinearvoa, mutta silloin sen olisi annettava kehittyä itsenäisesti, puuttumatta siihen. Eli on väärin käyttää jotain arvomaailmaa välineenä, ellei usko itse asiaan.
Liberaalin käsityksen mukaan moraali lähtee ihmisen halusta ja tahdosta, mutta jo Konfutse tiesi, että hyveet ja sitä kautta moraali ovat ne tavoitteet, jotka ovat ihmisen itsensä ulkopuolella. Lisäksi moraali ei saa olla täysin ihmisen ymmärrettävissä, käsitettävissä ja manipuloitavissa, eli konkretisoitavissa välineelliseksi.
Jos moraali välineellistetään, kuten liberaalit tekevät, se johtaa häikäilettömän ja itsekeskeisen rahan ja vallan tavoittelun "ylentämiseen", ja sitä kautta yhteiskunnan ja sosiaalisten rakenteiden heikkenemiseen.
Moraali, merkityksessä mores on lähtökohtaisesti jotain, joka omaksutaan ulkopuolelta, äidinmaidossa, niin sanoakseni. Sillä on välinearvo siinä merkityksessä, että jaetut pelisäännöt pitävät yhteiskuntaa kasassa.
Sillä on kuitenkin itseisarvo yksilölle itselleen. Se, että ymmärtää että moraali on viimekädessä lähtöisin ihmisen toiminnasta vailla mitään kosmista tai "objektiivista" roolia, vain korostaa sen tärkeyttä ihmiselle. Satuolentojen, kuten mörköjen ja keijujen ylläpitämät arvot eivät ole arvokkaita yksilölle itselleen, vaan perustuvat harhaan siitä, että joku pakottaa niihin.
Näin siis minun uskomusjärjestelmäni mukaan. Moni muu kokee asian toisin. Omalla katsontakannallani on itselleni itseisarvo. Uskon, että muulla tavalla asian kokevalla on yhtäkaikki samanlainen tunne itseisarvosta.
Itseisarvo itselleni on perustelu, mutta en voi olettaa tämän riittävän muille. Jos haluan vakuuttaa jonkun muun siitä, että juuri minun arvoni ovat merkitykselliset, minun on osoitettava toisille joko niiden yhteneväisyys näiden arvojen kanssa tai niiden välinearvo.
Lähetä kommentti