Tutka-asemien varjossa

Joistain tuli tänään tykkimiehiä.

Hamina on uskomattoman hieno kaupunki, niin talvisin, kuin kesäisinkin. Hetken mielessäni häivähti suorittaa kristillispasifistinen provokaatio ja kerätä parempaan talteen Marian kirkon pihalle jätetyt rynnäkkökiväärit, mutta menin kuitenkin sitten kiltisti, pipon päästä ottaen, kirkkoon sisään ja parempi tietysti niin. Itse tilaisuus oli juhlallinen, arvokas ja herkkäkin. Kerrankin papit paasasivat jylhän miehekkäästi. Itse katolilaisuuteen taipuvana olisinkin melkein kaivannut vastapainoksi täyttä messua ja toki tietenkin sitä, että synnit olisi tunnustettu vanhan kaavan mukaan. Uskontunnustus meni kuitenkin ihan oikein.

Ohimarssin tarkkailun sijaan olisi kannattanut marssia mukana jalkakäytäviä pitkin, sillä huolimatta siitä, että itse ovelasti yritin ujuttautua soittokunnan lämpöpuhaltimen viereen, niin kylmä oli. Toisaalta oli kyllä valoisaa ja kirkasta, joten ei pidä valittaa.

Kaikkinensa tilaisuus antoi uskoa isänmaan tulevaisuuteen. Olisikin järkevämpää olla armeijassa, kuin seurata kotimaista mediaa.