tiistai 9. helmikuuta 2010

Pari modernia typeryyttä

I

Tuomitseva suhtautuminen menneisyyteen. Tämä on niin itsestään selvästi typerää, että neljännen polven punakaartilaisena asiaa ei tarvitse edes perustella. Valitettavan yleistä kuitenkin.

II

Uutuuden vaatiminen. Työ ja teknologia rakentuvat aina luontevasti vanhan päälle. Humanismissa ja taiteissa odotetaan jotain ihmeellistä, perinteestä irrallista uutuutta, mikä johtaa vain typerään nolouteen ja tyhjän päällä leijumiseen.

Paavi Leo XIII:sta kiertokirje työväenkysymyksestä vuodelta 1891 on ideoiltaan vähintään yhtä räjähtävän kukoistava ja elinvoimainen, kuin innovaatio-opisto ladattuna valtiofilosofi Himasen täydellä dignityllä.

4 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Menneisyyteen sovelletaan nykyään muodossa olevia moraaliargumentteja. Yhtä siivotonta kuin taannehtivan lain säätäminen.
Taiteeseen ja kännyköihin suhtaudutaan kuten sanoit.Uusimpiin kännyköihin sentään vielä voi puhuakin.
Nimim. "Kolmannen polven valkoinen, joka on tehnyt punaiseen naiskomppaniaan myönteisesti suhtautuvan kantaatin"

IDA kirjoitti...

Itse ne muista lapsuudesta, että toisen- ja varsinkaan kolmannen polven punakaartilaiset olisivat olleet millään tavoin tuomitsevia tai syytteleviä. En ole varma, mutta luulisin, että koko tuomitseva paatos syntyi 70 - luvulla jonkinlaisena kapinana omia vanhempia kohtaan.

Kolmantena typeryytenä voisikin lisätä kapinan vanhempia ihmisiä kohtaan ;)

Anonyymi kirjoitti...

Sinulla on joko valikoiva muisti, omituinen kasvuympäristö tai molemmat.

On liki pitäen absoluuttinen totuus, että mitä lähempänä lahtareiden hirmutekoja omat muistot ovat, sen tuomitsevampaa ja syyttelevämpää sävy on ollut.

Ihan kaikki ei nyt millään ole sesköötlukulaisten vika, vaikka jostakin syystä se sinulle jonkinlainen deus ex machina onkin.

Mitä sanoitkaan tuomitsevasta suhtautumisesta menneisyyteen... Vai tuleeko se sallituksi, jos aikaa on kulunut alle 50 vuotta.

IDA kirjoitti...

Sinulla on joko valikoiva muisti, omituinen kasvuympäristö tai molemmat.

On liki pitäen absoluuttinen totuus, että mitä lähempänä lahtareiden hirmutekoja omat muistot ovat, sen tuomitsevampaa ja syyttelevämpää sävy on ollut
.

Ainakaan itse en havainnut moista. Ehkä Kymissä on eri kuviot sitten. Tietenkään en voi itse muistaa juuri mitään ennen 70-lukua, mutta ihmiset, joiden omia vanhempia oli tapettu ja kuollut oli siis elossa ja hyvävoimaisina. Molemmin puolin.

Mitä sanoitkaan tuomitsevasta suhtautumisesta menneisyyteen... Vai tuleeko se sallituksi, jos aikaa on kulunut alle 50 vuotta.

60- ja 70-lukulaisten tuomitsemista ei lasketa ;) He eivät ole menneisyyttä vaan heidän ideansa ovat vallassa ja valtavirtaa. Ja toisaalta en tuossa tuomitse, kunhan ihmettelen.