keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Konservatiivinen vallankumous

Maksakoon mitä tahansa, se häpeätahra pitäisi saada pyyhittyä pois, että perheenemäntien ja -äitien on pakko mennä ansiotyöhön kodin ulkopuolelle, kun isän työansiot ovat liian pienet.

Tämä lienee pakko todeta.

Nyt on jäljellä oikeudenkäynti tämän päivän talouselämän ja sen suuren syyttäjän, sosialismin kanssa, ja arvion lausuminen kummastakin. Haluamme antaa sen sen hyvin rohkeasti ja ankaran oikeudenmukaisesti paljastaaksemme pahan syvimmälle ulottuvat juuret ja osoittaaksemme, että ensimmäinen ja välttämättömin parannuskeino on siveellinen uudistuminen.

Oikeudenkäynti on kai valitettavasti käytävä uudestaan vaikka pätevä tuomio on jo annettu.

Kunpa jokaiselle selviäisi: kulttuurisosialismin synnyttää kulttuuriliberalismi; se päättyy kulttuuribolshevismiin.

Mitä ilmeisimmin on näin.

Vallankumouksen oheislukemistoksi suositellaan Seppo A. Teinosen* suomentamaa kokoelmaa Fraciscus Assisilaisen keskeisistä teksteistä. Kirja on julkaistu nimellä Kutsu köyhyyteen ;)



*Nimi pomppaa nykyään esille yhä useammin. Olisikin tärkeää, että huomio kiinnittyisi niihin suomalaisen sivistyneistön edustajiin, jotka jollain todellisella tavalla ovat olleet merkittäviä.

Kursivoidut kohdat Pius XI:sta kiertokirjeestä Yhteiskunnallisesta järjestyksestä ( Quadragesimo anno ), joka julkaistiin 40 vuotta Työväenkysymyksestä ( Rerum novarum ) kiertokirjeen jälkeen vuonna 1931.

7 kommenttia:

Kekke kirjoitti...

Flirttailusi katolisuuden kanssa kummastuttaa oikeasti.

Mennoniitit ovat henkilökohtainen suosikkini. Tyypit mongertavat kummallista saksaa keskellä Amerikkaa ja tuskin osaavat edes ujostella

IDA kirjoitti...

Flirttailusi katolisuuden kanssa kummastuttaa oikeasti.

Ei se ole mitään flirttailua vaan uskoa.

En osaa ilmaista sitä oikein, mutta kirjoittaa on pakko ja kirjoitan edelleenkin vain sen mitä mieleen ensimmäiseksi tulee ja toivon, että kukaan ei ota sitä liian vakavasti.

Ironmistress kirjoitti...

Ei se ole mitään flirttailua vaan uskoa.

Pax vobiscum.

Oheinen lienee sinulle tuttu?

IDA kirjoitti...

Oheinen lienee sinulle tuttu?

No ei. Ehkä periaatteessa, mutta...

Kouvolassa juttelin papin kanssa ja kerroin tutustuneeni uskoon juuri katekismuksen kautta. Pappi totesi, että miksi ihmeessä, se on ihan liian paksu.

Ironmistress kirjoitti...

Kyseessähän on siis Hieronymuksen Versio vulgata, ja Vatikaani sekä roomalaiskatolinen kirkko on viimeinen elävä jäänne, mitä Länsi-Rooman keisarikunnasta on olemassa.

Versio vulgata on sikäli mielenkiintoinen, että Hieronymus käänsi sen kahteen kertaan - ensin Septuagintasta (joka siis on kreikankielinen VT) ja sen jälkeen vielä hepreasta (joka siis on judaismissa kanoninen versio). UT on käännetty kreikasta.

Ortodoksisen kirkon virallinen kieli puolestaan on kreikka, ja heille virallinen käännös on yhä Septuaginta VT:n osalta ja alkukielinen UT.

IDA kirjoitti...

Jep.

Itselläni on kuitenkin, ainakin vielä, hyvin lyhyt kurssi kaikista asiaan liittyvistä kielistä.

Huccareissu kirjoitti...

Suomalaisen sivistyneistön ja konservatiivisen vallankumouksen hengessä tahtoisin suositella uutta V.A. Koskenniemi elämänkertaa.

Uskosi puolesta voin suositella tämmöistä insproivaa teosta nimeltä
The Pope's Legion: The Multinational Fighting Force that Defended the Vatican.

"With a makeup and passion reminiscent of the forces that fought the armies of Mordor in Tolkien's Return of the King, the Pontifical Zouaves occupy a little-known chapter in Catholic Church history. Coulombe (Vicars of Christ) tells their story in detail, claiming this is the first time it has been related in such depth in English. The Zouaves, who took their name and style of dress from Algerian tribesmen, came from four continents and at least 17 countries to fight a 10-year war that began with the Sardinian seizure of Romagna in 1860 and Pope Pius IX's decision to resist the emerging Italian nationalist movement. Although the Zouaves' quest ultimately failed, their history is replete with many heroic moments, and their deep spirituality later influenced Catholics in other military units. Coulombe acknowledges that few today treasure the Zouaves' memory because of a general disdain for Catholic militancy, but he is heartened by a recent revival of interest in their story. Military aficionados will enjoy this as much as readers attracted by the Zouaves' connection to Catholic history."

Englantilainen zouavelaulu:

Though the odds be against us, what matter?
While God and Our Lady look down,
And the saints of our country are near us,
And angels are holding the crown.
March, march to the combat and fear not,
A light round our weapons will play;
Love God. O my soul, love Him only,
And then with light heart go thy way.