Akateemisuuden kuolema

- yhteiskunnallisesti sallittu kritiikki kätkee sisälleen laittoman rasismin.

Itäsuomen yliopiston sosiologian lehtori rakkaan Yleisradiomme mukaan.

Vaikka vakaa tarkoitukseni on tässä ajan kanssa hiljalleen murskata koko valistuksen perintö, niin länsimaisen valistuksen hengessä on kuitenkin pakko todeta, että mikäli minulla on rasistisia ajatuksia ja ilmaisen ne avoimesti, niin siinä ei ole yhtään mitään laitonta. Toki voidaan säätää jotain totalitaristisia lakeja, jotka tekevät ajatuksista ja niiden ilmaisemisesta laittomia, mutta sellaiset lait eivät kestä, koska kukaan ei kunnioita niitä, eikä Itäsuomen yliopistoiden sosiologian lehtoreilla ole mitään voimaa pitää sellaisia lakeja voimassa pidemmän päälle.

Huolestuttavaa on, että kuka tahansa suomalainen akateemikko nyökkää, jos sanotaan, että rasismi - sellaisena kuin se nykyään käsitetään eli ajatusrikoksena - on laitonta. Se nyt vain ei ole laitonta. Ajatusrikoksista tosin on jo Suomessa tuomittu ja tullaan tuomitsemaan edelleenkin ja entistä voimakkaammin. Sellaiset tuomiot eivät kuitenkaan ole millään tavoin laillisuuden mukaisia vaikka ne nimellisesti, väkivalloin säädettyjen lakien perusteella olisivat laillisia. On häpeä kansalle, että maassa hyväksytään tällainen hulluus ja sitä edistetään nimenomaan akateemisista piireistä. Suomalaisen älymystön voisikin melkein kuvailla joukoksi onnettomia muniinsa puhaltelijoita, jotka luulevat omistavansa jonkin Pandoran lippaan ja he hyssyttelevät sitä pelossa, että heidän viisautensa vapauttaminen vapaalle keskustelulle päästäisi irti jonkun karjuvan ja tuhoavan pedon. Ihme pellejä siis. Sanoisin jopa, että he ovat todellisia rasisteja ennakoidessaan muiden toimintaa omien luulojensa mukaan; jos vallitsisi vapaus, niin Itäsuomen yliopistojen lehtorit olisivat keskitysleirin vartioina pamputtamassa ja kaasuttamassa toisrotuisia ihmisiä ja toki muitakin.

No, onneksi Suomi on maa, jossa kansalaiset ovat aina olleet älymystöään älykkäämpiä.