Ikävä ottaa taas esimerkiksi sellaisen leppoisan, modernin kristityn kuin Jukka Relanderin
teksti, mutta ei voi mitään, siinä kuitenkin tiivistyy taas pari kohtaa, jossa vihreä fasismi on puhtaasti väärässä. Relander toki itse on oikeassa siinä, että maat jotka suhtautuvat rennon suvaitsevaisesti perinteisiin vähemmistöihin ovat mukavimpia paikkoja elää, mutta ei juuri muussa.
Relander kirjoittaa:
Yksilönvapauksien ja oikeuksien kunnioittamisen suhteen maailman maat voidaan jakaa karkeasti viiteen, kuuteen luokkaan.
Edistyksellisimpiä ovat Ruotsi, Hollanti, Kanada ja Espanja
Mikä on tietysti puhdasta roskaa ja sulkee silmänsä kaikelta muulta sorrolta, kuin homoseksuaalisuuden asemalta lainsäädännössä. Espanjan monarkistinen liittovaltio ei esimerkiksi suo täydellistä kansallista itsemääräämisoikeutta baskeille. He eivät saa edes äänestää siitä. Vaikka Relander omien sanojensa mukaan haluaisikin asua tuollaisessa maassa on aika todennäköistä, että hän ei tuollaisella julistuksella olisi siellä kovinkaan toivottu henkilö ja mikäli hän leppoisasti tuon edistyksellisen valtion baskialueilla asuessaan jatkaisi suvaitsevaa julistustaan Espanjan liittovaltion hienoudesta hänen todennäköisyytensä kohdata suvaitsevan kolikon toinen puoli kasvaisi melko lailla. Hollannista taas isot homomiehet ovat kertoneet, että suvaitsevaisuus alkaa olla pelkkä illuusio ja suurimmissa kaupungeissa on jopa vaarallista näyttää homoutensa julkisesti. Tämä johtuu siitä, että vihreiden kannattama politiikka on luonut maahan uusia, avoimen homovihamielisiä vähemmistöjä. Yksi vihreiden keskeinen virhe onkin suhtautua kaikkiin vähemmistöihin samalla tavalla: pelkkinä heidän suvaitsevaisuutensa kohteina. Ainoastaan kaikkiin kansoihin voidaan suhtautua halveksien, koska kansat eivät pysty luomaan vihreille mieluisaa, tyhjäpäisyyteen perustuvaa persoonatonta kulttuuria. Tämä selittää tuohonkin kirjoituksen sisältyvän positiivisen suhtautumisen baskivähemmistön selkeään sortoon. Elleivät baskit pysy sorrettuna vähemmistönä ei heitä voi suvaita ja paapoa, eikä heillä olisi enää käyttöarvoa moraalisäteilypisteitä jaettaessa.
Toinen juttu, joka ei ole poliittisesti niin tärkeä, ovat nuo häät. Relanderhan soittelee häissä kuin häissä ja se on hyvä juttu, mutta itse en pidä tuosta sateenkaarikaulaisesta papista. Kyse on tietysti vain
Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta, jolle häätoimitus on vähän sama asia kuin Madonnan, tai jos hieman syvällisempiä halutaan olla Joel Hallikaisen, konsertti, mutta silti: mikäli joku sukulaiseni tai ystäväni järjestäisi homohäät jäisin kirkosta pois. Uskon kuitenkin, että suvaitsevaisuutta riittäisi ja pääsisin tuon kirkollisen toimituksen, joka ei ole sakramentti, jälkeen silti mukaan juomaan, tanssaamaan ja laulamaan, mitkä ovat tärkeitä juttuja nekin, mutta täysin maallista vaan.