Viitaten alempaan postaukseen Prahan keisareiden haudoista, löytyy Erkki Liikasen aukaisemalle ladulle hiihtäjää ja jopa reessä istujaa:
Autoritääristen fasistiluonteiden parhaan mediaystävän Julkisen sanan neuvoston edustaja tässä kauniisti liittää monikulttuurisuuskriittisyyden rasismiin, josta taas autoritääristen fasistiluonteiden suosiollisella tuella ollaan innolla tekemässä rikosta jopa ajatusten tasolla. Tyhmää on uskoa, että nuo itse eivät ole natseja ja rasisteja vain koska he sanovat, että he eivät ole natseja ja rasisteja. Teot puhuvat puolestaan.
Voi hyvin kuvitella kyseisen purkauksen kirjoittajan istumaan 1970-luvun lopulla Hesarin toimitukseen miettimään miten voitaisiin estää Sex Pistolsin tulo Suomeen ja muutenkin edistää sananvapautta sosialistisessa hengessä. Aivan hyvin hän voisi olla jopa se guru, joka on keksinyt legendaarisen "mekaanisen äänensärkijän." Kovin kummoista mielikuvitusta ei tuon kuvittelemiseen tarvitsisi.
14 kommenttia:
"We also need to unpick the totalitarian ideology of jihadism by democratically opening up Islamic theology"
Ja miten tämä käytännössä tapahtuu? Miten islamilainen teologia demokraattisesti avataan ja miksi islamilaisen teologian demokraattinen avaaminen johtaisi automaattisesti jihadin kumoamiseen?
"On all fronts, the solution lies not in abandoning the values of liberal democracy, but in adhering to them much more scrupulously. If we restrain our leaders whenever they try to violate our values by using torture, or chemical weapons, or arming tyrants - indeed, if we put them on trial for it - we will choke off the more obvious blowback."
Eli kun muslimit uhkaavat liberaaleja arvojamme, laitamme omat päättäjämme kuriin, koska mikään muslimeihin liittyvän ongelman ratkaisu ei saa liittyä millään tavalla muslimeihin.
"At the moment, there is an epic battle within Islam between jihadi literalists and those Muslims (disproportionately women) who want to reinterpret the Koran to make it compatible with modernity, but today this is a horrifyingly lop-sided fight."
Mikä ihmeen eeppinen taistelu?
Mahtaakohan näillä liberaalimuslimeilla muuten edes olla mitään selkeitä, johdonmukaisia, ISLAMIIN, Koraaniin ja haditheihin perustuvia argumentteja?
"We need to reverse this situation by banning the Saudi money designed to fundamentalize British Islam, and instead lavish government cash on the brave Muslim women's groups sprouting across the country. Free, independent Muslim women will raise their children with liberal readings of the Koran incompatible with blowing up "slags" or novelists."
Ja tätäkö muslimit eivät kokisi valtion hyökkäykseksi islamia vastaan samalla tavalla kuin terrorismin vastaista sotaa?
"Until we complete this slow work of whittling down blowback and opening up Islam, we could face a carpark full of car-bombs - and we may not be so lucky next time."
Kun mahdoton ei voi toteutua, niin jäljelle ei kai sitten jää muuta kuin tuuri. Ei siinä mitään, kyllähän tuuri on sen verran vahva tukipilari, että sen varaan kannattaa laskea kansakunnan tulevaisuus.
Outoja selittelijöitä riittää kun monikulttuurisuus on taas osoittautunut katastrofaaliseksi virheeksi Englannissa.
Muistan kun taistolaisuus alkoi tulla tiensä päähän. Jutut jatkuivat samaa rataa minkään muuuttumatta mutta yksissä ylioppilaskunnan vaaleissa sitten äänimäärä vain putosi neljännekseen.
Virossa ja DDR:ssä kommunismi eli yhteen kauniiseen päivään jolloin kaikki hetkessä sortui. Virossa kukaan sadoista Viron Kommunistisen Puolueen virkailijoista ei tullut eräänä aamuna töihin vaikka edellisenä pävänä mikään puheissa ei oikein viitannut siihen. DDR juhli 40-vuotispäiväänsä suurin kulkuein ja sitten yhtäkkiä DDR:ää ei ollut.
Monikultturismivalheelle voi käydä vielä samoin.
Aina joskus törmää oletettuun analogiaan "monikulttuurisuusideologian" ja taistolaisuuden välillä, niin kuin edellisessä kommentissa. Mikäli pitää "monikulttuurisuusideologiaa" vaikkapa lehdistön konsensuksena, vertaus on aika kehno. Itse näen helpomin nämä "monikulttuurisuuskriitikot" nykypäivän taistolaisina - lopulta melko pieni mutta äänekäs porukka joka syyttää demareita ynnä muita keskustapuolueita fasisteiksi/totalitaristeiksi ja kutsuu itseään absurdeilla kiertoilmaisuilla ((kansan)demokraatti po. stalinisti; realisti tai se monikulttuurisuuskriitikko po. rasisti).
Molemmat ovat melko epämiellyttävää porukkaa. "Mokukriitikot" vaan ovat tätä päivää, vaikkei heitä livenä nääkään.
"Molemmat ovat melko epämiellyttävää porukkaa. "Mokukriitikot" vaan ovat tätä päivää, vaikkei heitä livenä nääkään."
Ketä sä sitten näet livenä? Suosittelen vaikkapa mainettaan paljon parempaa kotimaista jalkapalloa. Siellä on vielä liian pieni, mutta toki äänekäs porukka yleensä paikalla.
Toisaalta toisille tietysti totuus on tosi vasta sitten, kun kaikki muut sanovat sen olevan totta. Eli Karjala-lippistä ja leijonapaitaakin voi kokeilla päälle, ei siinä mitään pahaa ole ;)
No joo. Itse asiassa asia ei kuitenkaan ole ollenkaan noin niin kuin esitit.
Menemättä nyt kotimaisiin mokukriitikoihin - Lindholmkin lainaa angloa - niin sellaiset tyypit kuin Fallaci, Dalrymple, Sailer jne..., jotka kaikki ovat erittäin päteviä, kantaa ottavia journalisteja, ovat Lindholmien maailmassa rasistien parhaita kavereita.
Linholmin blogi on tietenkin vain henkilökohtainen blogi, jossa pitääkin ottaa reippaasti kantaa, mutta todellisuudessa suomalaisesta lehdistöstä puuttuu aika tyystin neutraali tapa käsitellä näitä asioita ja toisaalta myöskään vastapuolelle - siis mokukriitikoille - ei kovin mielellään tilaa myönnetä. Siis ei edes silloin, kun käsitellään Euroopan asioita. Suomessahan ongelma on edelleen pieni moniin Euroopan valtioihin verrattuna.
No joo, onhan noita leijonalippiksiä tuolla katukuvassa. Futismatseissa en ole kauheasti onneksi mokukritiikkiä nähnyt.
Käsityksesi mediasta voi olla oikea, tosin se ei täysin kumoa taistolaisvertausta, NL-myönteinen lehdistö kun edusti koko puoluekenttää (no, tuskin SMP:tä?) jonka takia taistolaiset jäivätkin marginaaliin. Monikulttuuriasiassa lehdet näyttäisivät olevan tyypillisesti vähän jäljessä, vähänkään eri näköiset ihmiset edustavat yleensä vain maahanmuuttajuutta, vaikka maahanmuuttajuus saatetaankin kokea ihan jees juttuna.
"Mokukriittisyys" Suomen mediassa on tosiaan aika heikkotasoista, populistista vitsailua/jeesustelua á la Matti Apunen, tai sitten tiedostamatonta iltapäivälehtiurpoilua sossuhuijauksista. Ervamaa oli poikkeus, kriittinen joka suuntaan.
Ulkomaiden kuvioita en tältä osin tunne. Kävin tosin joskus Saileriin netissä tutustumassa, ja hänen rinnallaan Halla-aho on ihan fiksu tyyppi jolla on jalat maassa.
Ei futismatseihin mennä mokukritiikkiä esittämäänkään vaan katsomaan jalkapalloa "livenä".
Tekemäsi vertaus taistolaisuuteen ontuu siinä mielessä, että taistolaisuus sai ehdottomasti suuremman näkyvyyden mediassa kuin mikä taistolaisten varsinainen kannatus - kommunistisen puolueen vähemmistö, eli ehkä vähän nykyisiä perussuomalaisia suurempi porukka - todellisuudessa oli.
Toisinpäin, eli nykymedian vertaaminen taistolaisaikojen mediaan, on jykevämmällä pohjalla, jos vaikka huomioi sen, että 60 - 70 prosenttia kansalaisista ei tutkimusten mukaan halua lisää maahanmuuttoa. Vähemmistön mielipide siis näkyy mediassa selvästi ylikorostuneena.
Enpä rinnastanut taistolaisia ja monikultturismia kuin siinä suhteessa että moni ideologia - vaikka hetken saa median sympatiat ja voittaa hetkeksi kulttuuritaistelun - kaatuu yhtäkkiä kuin paperitiikeri. Substanssia jutussa kun ei ehkä olekaan.
Kun lukee esimerkiksi Hämeen-Anttilan tarinoita terrorismin syistä - siitä että islam muka ei osaltaan aiheuta terrorismia vaan ainoa selittäjä on köyhyys - huomaa miten täysin ristiriidassa yhteiskuntatieteellisten tutkimustulosten kanssa nämä ihmiset ovat. Hämeen-Anttilakaan kun ei millään lailla oikeastaan perustele väitettään.
Katso vaikka tämä artikkeli tai tämä mun blogilta.
Sorry - jälkimmäinen ei ollut mun vaan lotin blogilta !
Muuten hauska tapaus hiukan muulta alueelta, mikä kuvastaa samaa ilmiötä että paperitiikeri-ideologia kaatuu vääjäämättä kun substanssia ei ole vaan pelkkää medianäkyvyyttä.
Richard Dawkinsin paljon mainostettu uskonto"tieteellinen" kirja God Delusion on osoittautumassa täydeksi paperitiikeriksi.
Katso DS Wilsonin loistava krittiikki Dawkinsin kirjasta jenkkiläisestä Skeptikko-lehdessä. Ehkä etevin suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinenhän kritisoi tätä "tiede"kirjaa jo aiemmin, Kimmo Ketola kritisoi kirjaa Darwin-seuran seminaarissa raskaasti.
Ida, taistolaisvertaus on tosiaan vahvempi jos vaan rinnastaa mokukriitikoiden ja taistolaisten retoriikan. Median suhteen olet oikeassa. se on selvää jo NL:nkin taannoisen aseman takia (NL-diskurssi ei tarvinnut taistolaisia, mutta ne ruokkivat toisiaan).
Tuo 60% kuulostaa aika paljolta, mutta sehän oletettavasti sisältää nekin, joita asia risoo ("tarttis tehdä jotain") mutta jotka eivät pidä asiaa ensisijaisena kysymyksenä, ei pysty esittämään ongelmalle ratkaisua ja/tai vierastaa mokukriittisiä aktiiveja, puolueita ja liikkeitä (vierastajia on tietenkin paljon, kiihkoilu vierraannuttaa). Tavallaan taistolaiset olisivat pystyneet esittämään samantyyppisiä lukuja, eivät kannatuksestaan vaan "asiakysymyksistä". Kuusamossa oli kommunisteja, Savossa SMP:läisiä, samoista äänestäjistä kilpailtiin.
"Ida, taistolaisvertaus on tosiaan vahvempi jos vaan rinnastaa mokukriitikoiden ja taistolaisten retoriikan."
En minä noin sanonut. Mokujen ja taistolaisten retoriikasta löytyy kyllä hämmentävänkin paljon yhtäläisyyksiä.
Nuo prosentit olivat YLE:n tai Hesarin julkaisemasta kyselytutkimuksesta. En muista tarkkaan, mutta suuruusluokka oli tuo.
Taistolaiset olivat kommunistisen puolueen vähemmistö. Mokukriitikot eivät ole järjestäytyneet.
Kiihkoilusta voi olla montaa mieltä. Itse väittäisin, että jotain Suomi24 - provoilua ja vastaavaa lukevat lähinnä vain ne, jotka siellä itse provoilevat. Kiihkoileva natsikarikatyyri on kokonaan sellaisten luomus ja sellaisenakin hyvin epäonnistunut.
Puheena olleen Lindholmin asenne vaikuttaa paljon kiihkomielisemmältä kuin juuri kenenkään tietämäni mokukriitikon.
Jukka:
"moni ideologia - vaikka hetken saa median sympatiat ja voittaa hetkeksi kulttuuritaistelun - kaatuu yhtäkkiä kuin paperitiikeri. Substanssia jutussa kun ei ehkä olekaan."
Tämä on totta ja monikultturismi onkin kaatumassa tai kaatumisen partaalla vähän siellä sun täällä. Ongelma on, että sen aiheuttamia vahinkoja on hankala korjata. Oikeastaan kukaan poliitikko ei uskalla esittää mitään ratkaisuja.
Vaikka tämä Reedin kolumni
http://www.fredoneverything.net/Diversity.shtml
ei nyt liity varsinaisesti Euroopan tai Suomen tilanteeseen, niin siinä oleva huomio: "Tilanne on toivoton, mutta ei kriittinen" kuvaa aika hyvin missä ollaan menossa.
"En minä noin sanonut."
Joo, et, minä sanoin ja se sitten jäi tuon mediapointin varjoon.
Mitä tulee kiihkoiluun, niin sinulla on linkkilistassasi sellaista tavaraa joka saa perussuomalaisen (ei puoluemerkityksessä) sanoutumaan irti "mokukriittisyyttä". Vähän niin kuin suurin osa jakkupukuvihreistä hikoilee päästäkseen eroon ekoterroristipuheista (vaikka niitä ei sitten oikeasti juuri yhdistettäisikään vihreisiin).
Näkemyksensä kullakin. Musta tuossa linkkilistassa ei ole mitään sellaista minkä voisi kuvitella kauhistuttavan tavallista suomalaista. Jos joku niiden takia sanoutuu irti omista mielipiteistään, niin hölmöhän hän sitten on jo alkuaankin.
Jokisipilä on siellä vähän outo, mutta se on siellä lähinnä vain todella fantastisen The Raadon muistoksi ;)
Muuten nuo kotimaiset blogit ovat lähinnä sellaisia, jotka ovat kiinnostavia nimenomaan nationalismin tai monikulttuurisuuskriittisyyden näkökulmasta. En ole viitsinyt linkkailla muita, joita kyllä lueskelen. Listaa pitäisi oikeastaan täydentää, koska asiaan liittyviä blogeja on paljon enemmänkin.
Lähetä kommentti