Muotoresonanssi kattaa oikeastaan täysin sen alueen, jota täysin tyhjä ja onttouttaan selkeästi kumiseva meemiteoria yrittää kattaa. Ero on siinä, että muotoresonanssilla on fyysinen sisältö: sitä voi testata ja sillä voi leikkiä. Sen pohja on niin tarkka, että voi kokeiden kautta päätellä onko siinä mitään järkeä, voiko sen pohjalle rakentaa vai pitääkö se hylätä kokonaan. Meemiteoriassa ei ole mitään sellaista, vaan se on aivan puhdasta filosofista pohdintaa. Silti meemiteoria on 'tiedemiesten' mielestä ok, mutta muotoresonanssi naistenlehtitason mantraa. Tämä on kumma juttu.
Muistutetaan vielä, että uudessa voimakentässä ei olisi oikeastaan mitään ihmeellistä. Sähkömiehelle kaikki mikä yksinkertaistaisi Maxwellin yhtälöitä olisi enemmän kuin tervetullutta. Muotokenttä voisi potentiaalisesti korvata uudet ulottuvuudet, mitä meemiteoria ei koskaan tekisi, koska se on puhtaasti typerä.
Sitä paitsi ihmiset, jotka uskaltavat olettaa maailmankaikkeuden tietoiseksi olennoksi ovat mukavia. Sama ei voi sanoa kommunisteista, joiden ideana näyttää olevan riistää ihmisiltä ideoita ;)
No joo, Meikäläisen kompetenssi tästä aiheesta loppui tähän. On tässä kuitenkin tullut välitettyä melkein kolme tuntia hyvää, ajatuksia herättävää TV-ohjelmaa. Rakas Yleisradiomme voisi ottaa opiksi ja tunkea Huiman sattuman Elävään arkistoon. Ei pitäisi olla rahasta kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti