keskiviikko 18. heinäkuuta 2007

Kuvia muistista

Jussi Halla-ahon vieraskirjassa joku huomautti, että Mohammed-pilakuvien tarina ei vielä ole loppu ja kehotti muistelemaan asian käänteitä tulevia keskusteluja varten. Onkin siis ihan hyvä kerrata tapahtumat Suomen osalta. Suomessahan kuvat julkaisi Suomen Sisu sen jälkeen, kun Ruotsin turvallisuuspoliisi oli sulkenut Ruotsindemokraattien sivut kuvien vuoksi ( asia muuten johti ministerin erottamiseen ). Asiasta ei tiedotettu minnekään muualle kuin Sisun omille sivuille, joilla kuvat myös julkaistiin. Sitten alkoi tapahtua kummia.

Ensimmäisenä poliitikkona julkaisua riensi kommentoimaan Jari Vilen ( kok), joka vaati Suojelupoliisia tekemään kaiken mahdollisen Sisun sivujen sulkemiseksi. Samalla hän ehdotti, että Eduskunnan olisi pikaisesti ryhdyttävä harkitsemaan lainsäädäntöä, joka varmistaisi sen, että Suomen ulkoista turvallisuutta ei voitaisi rauhankaan aikana uhata julkisessa sanassa johonkin sananvapauteen vedoten. Eli Vilen ehdotti jonkinlaisen uuden rauhanlakialoitteen tekemistä, mutta ei saanut sitten sellaista tehdyksi, eikä kerättyä siihen allekirjoituksia. Politiikka on raskas ja ammattitaitoa vaativa työ, joten tuota ei välttämättä voi pistää laiskuuden piikkiin. Ehkä häneltä oli vain jäänyt kiireessä huomaamatta, että kansanedustaja voi tehdä lakialoitteita. Suojelupoliisi joka tapauksessa ilmoitti välittömästi, että se ei näe mitään syytä tutkia asiaa. Seuraavaksi sitten SDP:n ja Keskustan muodostaman hallituksen pääministeri Matti Vanhanen ( kesk ) pyysi omasta ja hallituksena puolesta anteeksi sitä, että maassamme on tahoja, jotka julkaisevat Suomessa samaa aineistoa, jota on avoimesti julkaistu Euroopan yhteisön jäsenmaiden lehdistössä. Myös Tasavallan presidentti, rakastettu poppamamma Tarja Halonen piti kotoisan, ekumeenisen tapaamisen, eräänlaisen suuren pow wown:n, jossa hän suomalaisugrien päällikkönä pahoitteli tapahtumia tasapuolisesti kaikkien mahdollisten maailmasta löytyvien uskontokuntien edustajille.

Näissä melskeissä Sisäministeriön poliisiosaston poliisitoimintayksikön poliisijohtaja sai uskonnollisen herätyksen ja antoi Keskusrikospoliisille tehtäväksi selvittää onko tapauksessa aihetta tutkintaan Suomen lain vastaisesta Uskonrauhan rikkomisesta. Ja tehtävänanto sai kuin saikin KRP:n ryhtymään pitkään ja vaivalloiseen kuvaintulkintaan niin sanotun 12 'ikonin' arvoituksen tapauksessa, jossa kuvien viivojen suhteiden tarkka selvittäminen ja niiden merkityksen avaaminen vei kuukausia. Monilta jäi huomaamatta, että yksikään uskontokunta ei ollut kokenut uskonrauhaansa rikotuksi, eikä ollut moisesta poliisille ilmoittanut, mutta kun huomioi sen millaisissa paineissa ja millaisella alimiehityksellä KRP toimii modernisoituvan rikollisuuden uhkien edessä ja millaisella kiihkeällä tarkkuudella julkinen sana tuota rikollisuuden vastaista taistelua seuraa, niin tällaisten pikkuseikkojen huomaamatta jääminen on toki inhimillistä.

Lopulta, pitkällisen eksegeesin jälkeen, KRP sai todettua, että ei ollut ainoastaan aihetta tutkintaan, vaan oli aihetta viedä juttu syyttäjälle asti. Eikä sitten enää tarvittukaan kuin valtakunnansyyttäjän ahkeraa ja pyyteetöntä työskentelyä, kun syyttämättäjättämispäätös oli valmis.

Hassuinta tässä tarinassa on, että se on totta.

5 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Suomessa (mediassa) ei juurikaan huomioitu;

-hesari kirjoitti tapauksesta ensikertaa 1/2 vuotta tapauksen jälkeen (vrt. vääräuskoinen blogi)

-koskaan ei kerrottu että kiihtymystä muslimimaissa aiheuttivat lähinnä tanskalaisten imaamien väärentämät kuvat

-Tanska ei alistunut mihinkään vaateisiin, eikä pyytänyt mitään anteeksi.

-Muslimien boikotti häiritsi Tanskalaisia firmoja noin kuukauden, sen jälkeen asia unohtui

-tapauksessa tuhottiin pohjoismaiden lähetystö (eli jihad saavutti pohjoismaiden maaalueet ensikertaa...)

Minulle tämä tapaus oli ns. viimeinen virtapiikki joka lopullisesti poltti sulakkeeni...
; ).

jne, jne...

IDA kirjoitti...

"Minulle tämä tapaus oli ns. viimeinen virtapiikki joka lopullisesti poltti sulakkeeni..."

Sama täällä, muistan aika elävästi, kun kuulin keskellä metsää radiosta tästä Suomen juonteesta ja ajattelin: "Mitä vittua! Ei voi olla totta"

Alkuunhan koko Euroopan media lähinnä vaikeni. Brussel Journal kirjoitti jo kuukausia ennen tapahtumien kärjistymistä suuresta uutistapahtumasta, josta media vaikenee.

Suomen poikkeamat muista maista voisi tiivistää:

- Yksikään lehti ei julkaissut kuvia.
- Suomessa ei otettu kantaa Tanskan puolesta, mutta pyydettiin islamilaisilta mailta anteeksi korkeimman valtiojohdon toimesta.
- Valtiovalta ajoi syytteitä kuvat verkossa julkaisseita Suomen kansalaisia vastaan.
- Kulttuurilehti Kaltio sensuroitiin tapahtumaan liittyen.
- Kaltion päätoimittaja sai potkut.

Vasarahammer kirjoitti...

Minäkin sain tietää pilakuvista, kun norjalaislehti Magasinet oli julkaissut ne. En nyt muista, mistä mediasta alkuperäisen uutisen bongasin.

Tuo Suomen pilakuvajupakka pitäisi dokumentoida kerran kunnolla jonnekin.

IDA kirjoitti...

"Tuo Suomen pilakuvajupakka pitäisi dokumentoida kerran kunnolla jonnekin."

Tuo olisi varmaan hyvä tehdä. Toisaalta noinhan se meni, kuten kirjoitin ;)

Asiallisesti, kaikkine suorine sitaatteineen ja tarkistettuine tietoineen, kronologisesti etenevä selvitys olisi kyllä varmasti hyvä.

emppula kirjoitti...

Olen monesti miettinyt tarkkaa dokumentointia. Tuosta saisi tehtyä jonkinlaisen lyhyen kirjan, jos haluaisi. Ja varmasti olisi aiheena järkevämpi kuin jonkun Susan Kurosen kirja.

Jotta saisi aikaiseksi kirjan, niin tarvitsee tarkan johdannon mitä tapahtui missäkin yms. Tämän jälkeen päästäisiin siihen miksi päädyimme julkaisemaan kuvat ja mitä siitä seurasi. Millaista palautetta saimme, miten media reagoi, miten poliitikot reagoivat yms. Lopulta päädyttäisiin syyttämättäjättämispäätökseen. Mukana toki myös muut asiaan liittyvät kiemurat kuten Kaltion tapaus.

Joka tapauksessa tapaus muutti omaa elämäämme hetkellisesti, ja aika rajusti. Puhelin soi jatkuvasti ja sähköpostirumba pyöri yötäpäivää. Ei tullut kauheasti ekan viikon aikana nukuttua, vain muutamia tunteja. Samalla piti vielä olla töissä.