Kouvolan aseman mukava ja nopean tehokas lipunmyyjä sijoitti minut lastenvaunuun. Käsittääkseni kyseessä olikin oikeus ja kohtuus. Vaunu oli täynnä toinen toistaan kauniimpia nuoria äitejä ja heidän terhakkaita lapsiaan. Vedin rauhallisesti yrmeän miesmallin roolia ja lueskelin muina miehinä Fukuyaman väärin ymmärrettyä kirjaa Historian loppu ja viimeinen ihminen, enkä juurikaan antanut sen häiritä, jos joku innokkaimmista tenavista tempoi sitä minulta pois. Kirjassa itämaisten viisaiden perintöä kantava Fukuyama tekee erittäin ovelan siirron selittäessään liberalismia saksalaisen hengen kautta, anglosaksinen tavaranvaihdon sijaan. Mutta toisaalta nämä nyt ovat niitä asioita, joista kukaan ei halua kuulla. Ja toisaalta Kouvolasta Pieksämäelle ei ole matka eikä mikään ja siellä pitikin vaihtaa paikallisjunaan, joka vei Varkauteen.
Varkaus on hienompi kaupunki kuin muistin. Upouudella lonkalla on mukava kävellä ja kaupunki tuli kierrettyä aika tarkkaan. Pienellä aukiolla kolme tyttöä soittivat viulua, mikä oli kaunista, ja sieltä ovesta pääsi alas kirpputorille, jonka yhdessä nurkassa oli Suomen paras kirjakauppa. Jätin Fukuyaman sinne ja sain vaihdossa seuraavat kirjat:
Keijo Korhonen: Itsenäisyyden lyhyt historia
Marja Härmänmaa, Timo Vihavainen: Kivettyneet ihanteet
Jan Wong: Punaisen Kiinan blues
Pat Gilbert: The Clash, Lontoo liekeissä
Kannatti käydä. Paluumatkalla en ehtinyt lukemaan, koska yritin houkutella M:n tai M:n päästämään suustaan raskauttavat sanat: "Sä oot kuule niin hyvä jätkä, että minä haluan pitää susta huolta ja elättää sua koko sun loppuelämän.", jota olisin käyttänyt heitä, varsinkin M:ää, vastaan universaalissa oikeudessa. Kylmän loogisina ja älykkäinä naisina he kuitenkin pysyivät vaiti, tai puhuivat asiaa, ja ajoivat viileän rauhallisesti kovan kohtalonsa ohi.
Keijo Korhosen kirja ja The Clashista kertova kirja, joita olen ehtinyt lukea vähän alusta, ovat joka tapauksessa todella hyviä. Korhonen latelee sellaiset yhteiskunnalliset teesit seinään, että on hämmentävää kuinka vähän kirja on herättänyt keskustelua. Yhtenä pienenä esimerkkinä: Esko Aho kirjoitti Maastrichtin sopimuksen alle vaikka ei ollut koskaan edes lukenut sitä. Ja tuo nyt oli vain yksityiskohta; kirjan yleinen kokonaisnäkemys vaikuttaa olevan hyvällä suomella kirjoitettua, älykästä, poliittista kiistakirjoitusta, jota koskaan ei ole liikaa, ja joka kuuluisi vähän jokaisen kirjahyllyyn. Keskustapuolueen sisäinen hajaannuskin tulee kirjan kautta paljon ymmärrettävämmäksi. The Clashin tarina taas kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia yhtyeestä ja sen ympärillä pyörineistä ihmisistä, vaikka se keskittyykin liian pitkäksi aikaa soittajien juuriin ja perhetaustaan.
Laitetaan tähän lopuksi linkki yhteen The Clashin hienoimmista lauluista.
4 kommenttia:
Löysin muuten De la Reyn with lingua franca subtitles.
http://www.youtube.com/watch?v=fAhHWpqPz9A
Tuolla on hieman toisenlainen käännös
http://www.mg.co.za/articlePage.aspx?articleid=299200&area=/insight/insight__national/
ja vähän laulun taustoista. Kiitokset linkistä lauluun miehelle, joka keksi tämän blogin nimen.
Korhonen on jotenkin niin jumittunut sinne Kekkosen aikaan, että SK:n kolumneja lukiessa selviää, että joko minä olen tyhmä tai hän on todellinen vasemistopopulisti. Joku jatkuva kitinä ja valitus siitä, kuinka Suomi on rähmällään länteen (Nato ja USA) on rasittavaa.
Esko Aho teki käsittämättömän tempun viedessään vastoin oman puolueensa enemmistöä Suomen EU:iin johtaen samalla konkurssikypsää maata. Ja taisipa olla vielä alle 40, jos en väärin muista. Niskassa roikku korhoset ja väyryset. Nostan hattua, vaikka paljon lama-aikaan tehtiin vahinkojakin. Rakentamisen laiminlyöminen tulee ensimmäisenä mieleen. Kansallisvarallisuudesta noin puolet on rakennuksissa ja infrassa, joten niiden jatkuva ylläpito on ensimmäisiä perusasioita. Tosin, silloinhan naureskeltiin, että Itäkeskus ei tule koskaan täyttymään, niin suuri se on.
"Korhonen on jotenkin niin jumittunut sinne Kekkosen aikaan, että SK:n kolumneja lukiessa selviää, että joko minä olen tyhmä tai hän on todellinen vasemistopopulisti. Joku jatkuva kitinä ja valitus siitä, kuinka Suomi on rähmällään länteen (Nato ja USA) on rasittavaa."
No en tiedä. Toisaalta en ole ennen lukenut Korhosta, joten minulle ei ole tullut mitään kyllästymispistettä vastaan. Ainakaan tämän kirjan perusteella en pidä hänen kritiikkiään mitenkään kitinänä ja valituksena vaan ihan avoimesti esitettyinä, hyvin muotoiltuina mielipiteinä.
"Esko Aho teki käsittämättömän tempun viedessään vastoin oman puolueensa enemmistöä Suomen EU:iin johtaen samalla konkurssikypsää maata"
No temppu, jossa puolittain valehtelemalla sumutetaan kansaa ja viedään maa valtioliittoon kansan suuren osan tahdon ja perustuslain vastaisesti ei ole mikään hieno temppu. Pikemminkin huono. Tosin äänestin itsekin silloin puolesta. Nykyisin äänestäisin todennäköisesti vastaan.
Talouspolitiikkaan en osaa ottaa kantaa, vippaa rahaa ;)
Lähetä kommentti