Kalle Isokallio kuvaa Italehden kolumnissaan hyvin mikä on nykypolitiikan keskeisiä ongelmia. Eipä siitä sen enempää.
Harvinainen ilmiö, eli viisas yhteiskuntatieteilijä Francis Fukuyama esittää liberaalin demokratian määritelmän seuraavalla ytimekkäällä tavalla: Oppi yksilön vapaudesta ja kansan suvereenisuudesta. Noinhan asia myös historiallisesti katsottuna on. Nykyajan ongelmia lienee sekin, että liberaalista demokratiasta puhuttaessa yleensä nojataan vain noista toiseen ja liberaalit demokraatit kiistelevät ( henkisessä mielessä vielä ) verissäpäin keskenään siitä pitääkö vallan olla kansalla ja kansalla itsemääräämisoikeus vai pitääkö yksilön olla vapaa. Molempi on tietysti parempi ja jos liberaalin demokratian puitteissa halutaan pysyä on myös puhdas välttämättömyys, että molempiin pyritään.
1 kommentti:
Liberalismi on todella epäselvin sana mitä politiikan saralla käytetään. Joillekin se merkitsee punaviherpiiperrystä - toisille se merkitsee sellaista talousliberalismia jonka tärkein päämäärä on pitää työn tarjonta korkealla vaikkapa maahanmuuttoa suosimalla.
Sitten on näitä Ellilän Mikon kaltaisia liberaaleja jotka ovat kyllä vapaan kapitalismin kannattajia mutta ymmärtävät että rajansa kaikella: työn tarjonnan kasvattamisella ei voida perustella muslimien eikä neekereiden maahantuontia.
Lähetä kommentti