Euroopan politiikkaa ei ole tullut vähään aikaa seuratuksi, koska siitä ei oikein koskaan tiedä pitäisikö lähteä kadunkulmaan raivopäisenä huutamaan vai ottaa asiat vain huumorilla. Tuossa Bryssels Journalin artikkelissa olikin varmaan taas vähintään kuukaudeksi.
Suomessa kannattaa kuitenkin aina muistaa, että mitä Euroopan vihreät edellä sitä Suomen vihreät perässä. Onhan kyseessä puolue, jolla ei ole yhtään omaa ajatusta ja johonkin senkin on nojattava, joten miksipä ei siis eurooppalaiseen vihreään liikkeeseen. Mikäli omaa ajattelua vahingossa ilmenee, niin se liukenee sieltä hyvässä järjestyksessä. Viittaan vaikkapa Eero Paloheimoon ja ehkä Pentti Linkolaankin.
Punavihreys tarkoittaakin lähinnä sitä, että vihreät ovat tuoneet punaiseen, vasemmistolaiseen politiikkaan lisänä sen, että siitä ovat kadonneet sekä päämäärät, aate, että järki ja tilalle on tullut jonkinlainen yleishumanistinen lässytys, jolla sopeudutaan tilanteeseen kuin tilanteeseen toivoen vain omaa pinnalla pysymistä. Mikä vihreiden todellinen tavoite ilmeisesti onkin.
Toisaalta annetaan hyväluontoisena ihmisenä sen verran periksi, että siinä ohella, kun Vihreä puolue työskentelee jatkuvaan väestönkasvuun perustuvan jatkuvan talouskasvun hyväksi yhteiskunnallisella sektorilla, niin sillä on kuitenkin jonkinlainen aatteellinen päämäärä yleisfilosofisella tasolla. Sen voisi tiivistää lyhyeen vuoropuheluun:
- Mikä on puolue, josta tulee ensimmäinen burkhaan pukeutunut kansanedustaja, jota Suomen eduskunnassa edustaa hänen miehensä tai isänsä?
- Vihreät - De Dorga.
Asiasta kokonaan toiseen: De La Reyn ystäville uudehko artikkeli aiheesta. Olkaatten hyvät.
1 kommentti:
Hemmetin hyvä artikkeli, jota taatusti tulen käyttämään vielä kovana panoksena keskustelussa jos tarve vaatii.
Lähetä kommentti