Theodore Dalrymple summailee Britannian viime aikaisen politiikan ja sen todelliset, kauaskantoiset seuraukset kirjoituksessaan Delusions of Honesty.
Ilkka Kokkarinen taas kertoo mikä voisi olla merkitys vähäisempien anglosaksisten ystäviemme ja heidän edistyksellisen älymystönsä uuskieleen kehitetylle sanalle 'Islamofobia'. Karkeasti suomennettuna islamofoobikko ajattelee islamista täsmälleen samalla tavalla, kuin tuo edistyksellinen älymystö itse ajattelee fundamentalistisesta kristillisyydestä. Tuo olisi varmaan totta, jos kyseisellä sanalla nyt yleensä olisi merkitys.
3 kommenttia:
Tuo Blair-juttu oli kyllä hyvä kuvaus siitä, mitä Britanniassa on tapahtunut. Richard Littlejohn (joka on vähän kuin Englannin Aarno Laitinen) kertoi saman vähän värikkäämmin sanankääntein.
Britanniassa saa olla ylpeä skotti, walesilainen ja jossain määrin jopa britti. Vain englantilaisilta on ylpeys omasta maasta kielletty. Jalkapallon MM-kisojen aikaan keskusteltiin jopa siitä, onko Pyhän Yrjön ristin julkinen näyttäminen loukkaavaa etnisiä vähemmistöjä kohtaan.
Joo. Tuossa artikkelissa on myös paljon siitä, kuinka politiikka on muuttunut pelkäksi seremoniallisuudeksi.
Tässä on hillittömin juttu mitä luin, kun Engalnnissa MM-kisojen aikana pelättiin noita patriotismin purkauksia:
http://www.guardian.co.uk/uk_news/story/0,,1787123,00.html
Jos ei Suomessa enää tarvita Pahkasikaa niin...
Skotlannissa omaa lippua näytettiin avoimesti eikä siitä kukaan moittinut. Skottien reaktio Glasgow'n lentokentän terrori-iskuun oli myös huomattavasti suorasukaisempi kuin englantilaisten ymmärtävä reaktio aina vain jatkuvaan islamilaiseen terrorismiin.
Labour hallitsee tällä hetkellä skottien ja walesiläisten kansanedustajien turvin. Englantilaiset olisivat viime vaaleissa äänestäneet konservatiivit valtaan. Paradoksaalista asiassa on se, että Gordon Brown skottina päättää englantilaisten puolesta asioissa, joissa hänellä ei ole enää valtaoikeuksia omassa vaalipiirissään.
Tony Blair on loistava puhuja ja hän lisäksi osaa feikata rehellisyyttä. Tämä yhdistelmä piti hänet vallassa kymmenen vuotta. Blairin maireat jutut Koraanista lähinnä oksettavat.
Jälkikäteen voi sanoa, että Blair oli Britannian Bill Clinton eli narsisti, jolle oli ulkoinen olemus oli tärkeämpää kuin todelliset tulokset.
Lähetä kommentti