Joskus tuntuu vahvasti siltä, että maalaustaide olisi kokonaan menneen talven lumia ja, että kaikki parhaat taulut olisi maalattu jo aikoja sitten. Näin ei kuitenkaan ole. Egosentrifugin - vähemmänkin elitistisiä nimiä voi todistetusti keksiä ;) - kommenttiosaston kautta löytyivät venäläisen taiteilijan Nikolai Fominin sivut, ja niillä esillä olevat otteet hänen tuotannostaan ovat erittäinkin inspiroivia ja innostavia.
Fomin vaikuttaa muutenkin kunnon mieheltä, sillä hän sanoo:
For some reason the South with its richer colours, exotic, warm climate and nature's plenty can not give me as much inspiration as the North does. My heart belongs to the North with its sharp contrast of warmth and cold, ice, snow and water, with its fluffy animals and ruffled up birds, with its beautiful legends and some "frosty sterility" and peace of mind.
Noinhan asia on ja se on taivahan tosi.
2 kommenttia:
Ei olekaan. Itsekin luin Dalrymplen Life at the Bottomin keskellä talvea, Savossa, järven rannalla ja pipo päässä. Aamulla yhdeksän jälkeen tuli niin valoisaa, että pystyi lukemaan, iltapäivällä kolmen jälkeen alkoi hämärtää niin, että lukeminen oli pakko lopettaa.
Erittäin vaikuttavia tekstejä, joissa on myös ns. yleisinhimillinen sanoma. Ja kovastihan jotkut ovat tekemässä Suomestakin jonkinlaista Britanniaa.
Ja, tietenkin vielä, mitään Britanniaahan ei enää edes ole ;)
Hä hää, aivan loistava tuo Fomin: karhuviritteinen blondeja ihannoiva slaavi, jonka töissä vilahtelevat sekä vaalea tuhero, mystiset karhuhahmot sekä arvelluttavat auringonkehräsymbolit.
Lähetä kommentti