Sarja käynnistyi tänään Kotkan Työväen Palloilijoiden kotiottelulla Helsingin Jalkapalloklubia vastaan. Ottelun ylöspanossa ei juuri moitittavaa ollut kentälle ennen ottelua jostain syystä kannettua, typerää Veikkausliiga-logoa lukuun ottamatta. HJK sai onnittelut 100-vuotiaan historiansa johdosta ja joku reipas pikkupoika siitä, että hänellä oli tänään 9-vuotissyntymäpäivät.
Itse peli oli tyypillistä alkukauden hapuilua, josta ei ole paljoa sanottavaa, joten varastan kylmästi vieressä istuneen HJK-kannattajan asiantuntemuksen ja totean, että HJK tarvitsee nimenomaan oikean puolustajan, eikä mitään muuta, kamppaillakseen mestaruudesta. Näin meidän mummomme suosikki Nurmela saadaan keskikentälle oikean puolustajan paikalta. Omasta mielestäni HJK:n puolustuksessa myös muita pelasi itselleen väärällä paikalla. KTP:lle uskaltaa pelin perusteella ennustaa varovaisesti paikkaa sarjan keskivaiheilla, ehkä hieman lähempänä häntäpäätä kuin kärkeä.
Peli päättyi 1 - 3 HJK:n voittoon, mutta ensimmäiset maalit olivat lähinnä säkällä tehtyjä sähläyksiä. Tulos olisi voinut olla myös 1 -1.
Lopuksi ennustan lopullisen sarjajärjestyksen valistuneesti:
1. Mypa
2. HJK
3. TamU
4. Inter
5. Honka
6. TPS
7. Lahti
8. Haka
9. MIFK
10. KTP
11. Oulu
12. VPS
13. Viikingit
14. Jaro
Kun syksyllä huomaatte, että juuri noin kävi, niin voitte kumartaa kuusi kertaa Kymin suuntaan.
Lisäys:
Itse suhtaudun kymiläisenä KTP:hen vähän ristiriitaisesti. Sukuhistoriasta löytyy muun muassa varmaankin historian ainoa änkyräkommunistinen Jäntevän - lähes kiihkomielinen - kannattaja. Itsekin voisin periaatteessa kannattaa mestaruussarjajoukkueista Mypaa. Joka tapauksessa kotkalainen jalkapallokulttuuri ( lutuuri ) on oma, hieno juttunsa. Tämä Molo Hasardin sympaattinen esitys kuvaa sitä aika hyvin, eli "mieti sitä tovin, sillä KTP on kovin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti