Mikä EU:ssa mättää

EU:ssa ei mättäisi oikeastaan mikään, jos se olisi sellainen vapaiden, länsimaisten valtioiden eurooppalainen arvoyhteisö, jollaisena se meille markkinoitiin. EU ei kuitenkaan ole sitä.

EU:ssa on ainakin kaksi pahaa valuvikaa. Ensimmäiseksi se yrittää olla taloudellinen vastavoima ja kilpailija Yhdysvalloille, josta se on sotilaallisesti täysin riippuvainen. Yhdysvallat vastaa käytännössä EU:n puolustuksesta. Pelkästään tuo riittää tekemään EU:sta diplomaattisiin koukeroihin uppoavan teatterin, joka maksaa enemmän kuin tuottaa. Toinen ongelma on se, että luonnollisista ja historiallisista syistä työvoima ei EU:n sisällä ole niin liikkuvaa, kuin USA:ssa tai Kiinassa. Sen sijaan, että EU etsisi yhteismarkkinoiden toimivuuteen ratkaisuja, jotka eivät edellyttäisi työvoiman liikkuvuutta koko yhteismarkkina-alueella se yrittää pakottaa työvoiman liikkumaan. Kyvyttömyys luoviin ratkaisuihin ja eri maiden kansalaisten tahdon vastaisen politiikan ajaminen johtaa ennen pitkää luottamuksen rapaantumiseen.


Noihin kun yhdistää sen Euroopan kulttuureille tuhoisan demografisen muutoksen, josta nykyiset poliitikot ovat vastuussa ja joka islamisoi Eurooppaa, niin Unionille ei voi ennustaa oikein mitään hyvää. Muutama virkamies saa siitä lyhytkestoista potkua uralleen, mutta siinäpä se. Romano Prodin idea, jossa EU:n ydinvaltiot muodostaisivat liittovaltion, muiden liittyessä siihen itsenäisin, löyhemmin sopimuksin vaikuttaa oikeastaan ainoalta tieltä, joka olisi valtioliiton kannalta kestävä.

Toisaalta Eurooppa voisi olla myös toisenlainen, sellainen, jolle olisi helppo sanoa 'kyllä' kuten tästä Movimento Giovani Padani - liikeen aikanaan julkaisemasta kuvasta mukavan ytimekkäästi käy ilmi ( Kiinaa arvostelevaa osuutta ei kannata niin huomioida ;) ). Eurooppa on myös kulkemassa tuon ensimmäisen - ja värikkäämmän kuvan - näyttämään suuntaan kaiken seremoniallisen EU-politikoinnin alla. Espanjan liittovaltiot hakevat suurempaa itsenäisyyttä, Skotlanti äänestää pian itsenäisyydestä, Flanders on itsenäistymässä, Italiassa kuhisee jne...

Euroopan kehityksen näkeminen kohti yhä suurempaa hallinnollista kokonaisuutta kulkevana yhteisönä onkin historiallinen virhe ja sellaista kehitystä ajavat voimat lähinnä idiootteja. Nykyisellä politiikalla Euroopasta voi todella tulla arvoyhteisö muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta yhteisöä kokoon hitsaavat arvot olisivat sekoitus islamia ja sosialismia. Sen yhteisön hajoaminen tultaisiin kirjaamaan historiaan todella ikävänä tapahtumana, eikä sen yhteisön luojia tultaisi muistamaan kovinkaan hyvällä. Toisaalta se tuskin heille merkitseekään mitään.