Yksi asia

Olen lyhyen ajan sisällä törmännyt kaksi kertaa vanhaan väitteeseen, että sirkushuvit kyllä riittävät rahvaalle elämän henkiseksi sisällöksi. Ensimmäisessä puhuttiin "hologrammipornosta" toisessa "Tissiviihteestä ja Coca Colasta" Molemmissa tapauksissa esittäjä oli ihminen, jonka lukemani perusteella tiedän olevan älykäs. Toisessa tapauksessa tiedän sen muutenkin.

Yhdistän tässä välissä nuo "hologrammipornon" ja "Tissiviihteen ja Coca Colan" teinipornoksi.

Molemmin kerroin todettiin, että kunhan teiniporno leviää, niin yhteiskunnalliset ongelmat ratkeavat sitä kautta itsestään. Pidän näkemystä todella naivina ja lapsellisena. Kirjoitan siitä ehkä joskus pidempään, mutta nyt laitan muistiin vain tämän:

Väitettä, että teiniporno riittää elämän henkiseksi sisällöksi ei koskaan esitetä muodossa: "Teiniporno riittää minun elämäni henkiseksi sisällöksi ja tyydyn siihen" vaan se esitetään aina muodossa kuinka teiniporno riittää kaikille muille.

Kumma juttu?

Revisionistista historiankirjoitusta

I

Vuonna 1939 liittoutuneet hyökkäsivät Suomeen. Pitkä ja suuria uhrauksia vaatinut taistelu pelasti maan täydelliseltä tuholta. Sodan seuraukset olivat kuitenkin raskaat. Tänään liittoutuneet esimerkiksi jakavat entisen, elinvoimaisen suomalaisen kauppalan Enson niin, että Yhdysvallat omistavat tehtaat ja Neuvostoliitto raaka-aineet. Suomalaisia tarvitaan vain töihin.

II

Malesia on valtiona vielä nuori. Japanilaiset vapauttivat sen vasta 1940 - luvulla.

Mikä EU:ssa mättää

EU:ssa ei mättäisi oikeastaan mikään, jos se olisi sellainen vapaiden, länsimaisten valtioiden eurooppalainen arvoyhteisö, jollaisena se meille markkinoitiin. EU ei kuitenkaan ole sitä.

EU:ssa on ainakin kaksi pahaa valuvikaa. Ensimmäiseksi se yrittää olla taloudellinen vastavoima ja kilpailija Yhdysvalloille, josta se on sotilaallisesti täysin riippuvainen. Yhdysvallat vastaa käytännössä EU:n puolustuksesta. Pelkästään tuo riittää tekemään EU:sta diplomaattisiin koukeroihin uppoavan teatterin, joka maksaa enemmän kuin tuottaa. Toinen ongelma on se, että luonnollisista ja historiallisista syistä työvoima ei EU:n sisällä ole niin liikkuvaa, kuin USA:ssa tai Kiinassa. Sen sijaan, että EU etsisi yhteismarkkinoiden toimivuuteen ratkaisuja, jotka eivät edellyttäisi työvoiman liikkuvuutta koko yhteismarkkina-alueella se yrittää pakottaa työvoiman liikkumaan. Kyvyttömyys luoviin ratkaisuihin ja eri maiden kansalaisten tahdon vastaisen politiikan ajaminen johtaa ennen pitkää luottamuksen rapaantumiseen.


Noihin kun yhdistää sen Euroopan kulttuureille tuhoisan demografisen muutoksen, josta nykyiset poliitikot ovat vastuussa ja joka islamisoi Eurooppaa, niin Unionille ei voi ennustaa oikein mitään hyvää. Muutama virkamies saa siitä lyhytkestoista potkua uralleen, mutta siinäpä se. Romano Prodin idea, jossa EU:n ydinvaltiot muodostaisivat liittovaltion, muiden liittyessä siihen itsenäisin, löyhemmin sopimuksin vaikuttaa oikeastaan ainoalta tieltä, joka olisi valtioliiton kannalta kestävä.

Toisaalta Eurooppa voisi olla myös toisenlainen, sellainen, jolle olisi helppo sanoa 'kyllä' kuten tästä Movimento Giovani Padani - liikeen aikanaan julkaisemasta kuvasta mukavan ytimekkäästi käy ilmi ( Kiinaa arvostelevaa osuutta ei kannata niin huomioida ;) ). Eurooppa on myös kulkemassa tuon ensimmäisen - ja värikkäämmän kuvan - näyttämään suuntaan kaiken seremoniallisen EU-politikoinnin alla. Espanjan liittovaltiot hakevat suurempaa itsenäisyyttä, Skotlanti äänestää pian itsenäisyydestä, Flanders on itsenäistymässä, Italiassa kuhisee jne...

Euroopan kehityksen näkeminen kohti yhä suurempaa hallinnollista kokonaisuutta kulkevana yhteisönä onkin historiallinen virhe ja sellaista kehitystä ajavat voimat lähinnä idiootteja. Nykyisellä politiikalla Euroopasta voi todella tulla arvoyhteisö muutamassa kymmenessä vuodessa, mutta yhteisöä kokoon hitsaavat arvot olisivat sekoitus islamia ja sosialismia. Sen yhteisön hajoaminen tultaisiin kirjaamaan historiaan todella ikävänä tapahtumana, eikä sen yhteisön luojia tultaisi muistamaan kovinkaan hyvällä. Toisaalta se tuskin heille merkitseekään mitään.

Hallituksen talouspolitiikka pähkinänkuoressa

Nyt, kun hallituksen taktiikkana on uskotella kansalaisille, että kovin talouspoliittinen asiantuntemus istuu eduskunnan puheenmiehen täysin seremoniallisella paikalla ja vielä kuvitella itse itsekseenkin, että se menee täysillä läpi, on aika kiteyttää hallituksen ohjelma talouspolitiikan osalta.

Hallitus uskoo Suomen arvon nousevan sitä korkeammalle mitä enemmän sillä on ostajia. Siksi hallitus myy isänmaata pala palalta houkutellakseen lisää ostajia.

Unelmia ja toimistohommia

Ne on loppu nyt.

Lääkärin mukaan mitään asiallista estettä siirtymiselle takaisin kunnon töihin ei ole. Lonkan kanssa, vaikka varsinaista painonnostoa ei suositella, ei tarvitse varoa kuin todella hankalissa paikoissa ryömimistä, koska sellaisessa jalka voi joutua asentoon, jossa lonkka luiskahtaa paikoiltaan, jos luiskahtaa. Ja kaikenlaista ryömimistä tässä on varottu tähänkin asti.

Monta vaaraa tosin tuntuu olevan edessä. Lääkärin lausunnosta innostuneena lähdin pidemmälle lenkille, jonka oli tarkoitus kulkea teitä ja metsäpolkuja pitkin. Noin parin kilometrin reippaan, mutta vielä hapuilevan kävelyn jälkeen astuin pettävälle asfaltin reunalle ja rojahdin suoraan kumoon korjatun lonkan päälle. Onneksi se kesti. Kaatuessa mielessä ehtii pyöriä aika monta ajatusta ja kirosanaakin, ja tottakai rojahduksen jälkeen, kun löysää massaakin on kerääntynyt vähän liikaa, koski niin saatanasti. Kinkkasin kuitenkin takaisin lähtöpisteeseen ja pikku hiljaa rupesi tuntumaan, että eipä tässä mitään käynyt. Vähän tärähti vain. Heitin lenkin sitten pyörällä. Se ei tuntunut lainkaan, joten ainakaan tekonivelen asento ei mitenkään niksahtanut. Lihakset saakin olla kipeät, tekisi melkein mieli sanoa jo urheilijamaisesti: niiden nyt täytyykin olla kipeät :)

Nyt pitäisi järjestää itsensä parille kursseille pätevyyskirjan uudistamiseksi. Savusukellusta ja sellaista. Jos se homma ei vedä niin rupean lopullisesti vapaaksi taiteilijaksi, mutta uskon sen hyvinkin vetävän. Joka tapauksessa ihmeellinen seikkailu ilmastoidussa painajaisessa, josta voi syntyä jotain kaunistakin, mutta jonka rakentaminen ei vain minulle sovi, on kuitenkin ohi ;)

Jalkapallon Mestaruussarja

Sarja käynnistyi tänään Kotkan Työväen Palloilijoiden kotiottelulla Helsingin Jalkapalloklubia vastaan. Ottelun ylöspanossa ei juuri moitittavaa ollut kentälle ennen ottelua jostain syystä kannettua, typerää Veikkausliiga-logoa lukuun ottamatta. HJK sai onnittelut 100-vuotiaan historiansa johdosta ja joku reipas pikkupoika siitä, että hänellä oli tänään 9-vuotissyntymäpäivät.

Itse peli oli tyypillistä alkukauden hapuilua, josta ei ole paljoa sanottavaa, joten varastan kylmästi vieressä istuneen HJK-kannattajan asiantuntemuksen ja totean, että HJK tarvitsee nimenomaan oikean puolustajan, eikä mitään muuta, kamppaillakseen mestaruudesta. Näin meidän mummomme suosikki Nurmela saadaan keskikentälle oikean puolustajan paikalta. Omasta mielestäni HJK:n puolustuksessa myös muita pelasi itselleen väärällä paikalla. KTP:lle uskaltaa pelin perusteella ennustaa varovaisesti paikkaa sarjan keskivaiheilla, ehkä hieman lähempänä häntäpäätä kuin kärkeä.

Peli päättyi 1 - 3 HJK:n voittoon, mutta ensimmäiset maalit olivat lähinnä säkällä tehtyjä sähläyksiä. Tulos olisi voinut olla myös 1 -1.

Lopuksi ennustan lopullisen sarjajärjestyksen valistuneesti:

1. Mypa
2. HJK
3. TamU
4. Inter
5. Honka
6. TPS
7. Lahti
8. Haka
9. MIFK
10. KTP
11. Oulu
12. VPS
13. Viikingit
14. Jaro

Kun syksyllä huomaatte, että juuri noin kävi, niin voitte kumartaa kuusi kertaa Kymin suuntaan.

Lisäys:

Itse suhtaudun kymiläisenä KTP:hen vähän ristiriitaisesti. Sukuhistoriasta löytyy muun muassa varmaankin historian ainoa änkyräkommunistinen Jäntevän - lähes kiihkomielinen - kannattaja. Itsekin voisin periaatteessa kannattaa mestaruussarjajoukkueista Mypaa. Joka tapauksessa kotkalainen jalkapallokulttuuri ( lutuuri ) on oma, hieno juttunsa. Tämä Molo Hasardin sympaattinen esitys kuvaa sitä aika hyvin, eli "mieti sitä tovin, sillä KTP on kovin."

Julkisilla ja kävellen

Luonto piittaamaton, eikä välitä paljon mistään. Juuri, kun olin saanut polkupyörän kuntoon, niin alkoivat kylmien sateiden ilmeisen pitkät ajat. Toisaalta tuli käveltyä kaupungilla muutamia kilometrejä, mikä teki ihan hyvää, vaikka jalkojen lihakset tuntuivatkin, ilmeisesti luuston oudosta ja vielä uudesta asennosta johtuen, jäykistyvän ihan yhtenään.

Kävely on inspiroivaa ja ajatuksia virkistävää puuhaa, kuten yleisesti väitetäänkin. Tänään ei mieleen kuitenkaan tullut sen kummoisempaa ja arvokkaampaa ajatusta kuin, että on ihan turha oikeastaan kävellä punaisia päin koska valo vaihtuu kuitenkin kohta vihreäksi. Toisaalta ajatus se on sekin, ja tulihan siitä maksettua ainakin bussilipun hinta.

Asiatekstiä

Claude Shannonin A Mathematical Theory of Communication on eräs modernin ajan merkittävimpiä ja keskeisimpiä asiatekstejä. Olkaa hyvä. Se on tässä.

Myönnän kernaasti kuuluvani siihen iloiseen joukkoon, eli 99,9 prosenttiin ihmisistä, jotka eivät ymmärrä siitä juurikaan hevonpaskaa. Jos minun pitäisi katekismusmaisesti selittää jollekin 'mitä tämä on' sanoisin, että sillä hakataan informaatio ulos kohinan seasta, mutta senkin vain siksi, että joku ystävällinen sielu on joskus yrittänyt kädestä pitäen niin opettaa. Ainakin muistaakseni.

Toisaalta hätä ei ole tämän näköinen. Myös käytännön ihmisiä tarvitaan mitä erilaisimpiin tehtäviin*. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa :)

* Via Junakohtaus via Just Sopivasti

Nuivimista

Europarlamentissa on yksi demokraattisesti valittu ryhmä, jota kaikki muut nuivivat, ja muiden mukana myös suomalaiset europarlamentaarikot. Sen nimi on Identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustajat.

Nuiviminen on aina ikävää ja rumaa, mutta toisaalta jos ryhmä lopettaisi identiteetin, perinteiden ja itsenäisyyden puolustamisen, niin myös suomalaiset europarlamentaarikot lopettaisivat ryhmän edustajien nuivimisen. Identiteetittömien, perinteettömien ja epäitsenäisten joukossa pitää itsekin olla identiteetitön, perinteetön ja epäitsenäinen, eikä ruveta ryppyilemään vaikka taustalla äänestäjiltä saatu valtuutus olisikin. Siksi omat edustajamme liikkuvatkin Europarlamentissa kuin kalat vedessä vaikuttamatta sen enempää mihinkään.

Valtiomies

Hyvät ihmiset!

Uusi hallitus on nyt muodostettu. Eurooppalaisena suurvaltana kävimme neuvottelut asemamme edellyttämällä vastuullisella tavalla. Niistä ei paljon tiedotettu, mutta voin vakuuttaa, että ne sujuivat ystävällisissä, rakentavissa ja jopa leppoisissa merkeissä. Keskeiset tavoitteet olivat kaikille neuvotteluihin osallistuville osapuolille yhteiset. Tavoitteemme on edelleenkin johtaa Eurooppaa, pelastaa maapallo ja rakastaa teitä kaikkia ihmisiä.

Hallitusohjelman luonnos nyt kirjattu. Kehotan teitä sitä lukiessanne pitämään mielessä, että sen ovat laatineet parhaat mahdolliset voimat, joita itse rohkenisin kutsua jopa valtiomiehiksi. Siitä reaalipoliittisesta asiantuntemuksesta huolimatta mitä tämä hallitukseni edustaa on ohjelma onnistunut tavoittamaan elämänsä aamussa, opettajansa hellässä huomassa kohti parempaa huomista ponnistelevan, mallikelpoisen lukiolaisen ajatukset ja tyylin. Ohjelman eräänlaisena isänä olen siitä erityisen ylpeä.

Maailman ihmisille sanoisin, että meitä ei tarvitse pelätä. Vaikka ohjelma sanoo - sitaatti -Suomi kuuluu jokaiselle asuinpaikasta, elämäntilanteesta, äidinkielestä tai etnisestä taustasta
riippumatta - sitaatti loppu - tarkoituksemme ei ole laajentaa verotusoikeuttamme Suomen kansalaisten ja etnisten suomalaisten ulkopuolelle. Edelleen aiomme pysyä tutussa nettomaksajan roolissamme kaikissa niissä kansainvälisissä sopimusyhteisöissä joihin olemme sitoutuneet tai sitoudumme. Jos pieni leikinomainen ilmaus tässä yhteydessä sallitaan: "Niin kyllähän te meidät tunnette."

Hyvät ihmiset. Olen varma, että tämä ohjelmamme maailman kehitykselle luo hyvän pohjan ponnistella eteen päin. Iloinen tanssi kukkakedoilla ei enää ole teidän tahdostanne kiinni vaan me voimme taata sen teille itsenäisesti, omilla päätöksillämme. Tämä on suuri askel. Nyt pyydän anteeksi sitä, että joudun lopettamaan tämän tiedotustilaisuuden tähän. Ainoa konkreettinen kuningasideani, eli maailman tutustuttaminen suomalaisiin huippuinnovaatioihin avaamalla suomalaisia työvoimatoimistoja Kiinaan odottaa sekin toteuttamistaan. On siis tehtävä työtä.

Lopuksi haluan pyytää omasta ja hallitukseni puolesta anteeksi, jos hallitusohjelmamme loukkaa jotain kansainvälisiä tahoja. Olemme tietenkin valmiit neuvottelemaan sellaisista kohdista, jos niitä on ohjelmaamme sen huolellisesta perkaamisesta huolimatta jäänyt, ja sitten tinkimättä noudattamaan sitä politiikkaa, josta yhdessä sovimme.

Hyvät ihmiset. Anteeksi.

Englantia ei enää ole

Jossain vaiheessa Henry väitti kommenteissa, että heitän tuota otsikkoa kaikkialle minne ulotun. En ole vielä heittänyt sitä täällä, joten on jo aika. Seuraava ei ole autenttinen tai sanatarkka sitaatti, vaan tiivistelmä monista asiallisista huomautuksista, mutta voisi se ihan hyvin olla todellinen avautuminenkin. Kaikki lauseet on joku sanonut ja minä olen ne kuullut enkä niitä keksinyt:

"Ei vittu, taas Englantiin. Mä en kestä tätä, eikö joku voisi saatana upottaa sen koko saaren. Niiden Kuningatarkin sanoi, että pistetään vittu katto koko saaren päälle ja aletaan sitten kieltämään bordelleja, perkele. Eihän sitä maata edes ole. Katsokaa nyt vaikka niiden liigaa, joku vitun Roy Keane pelaa siellä muiden ihme hindujen seassa palloa ja sekin on saatana irlantilainen. Paska kansa, paskat ruuat. Olisi todellakin tosi kiva jos seilattaisiin jonnekin muualle"

:)

Piirustuksia

Joskus tuntuu vahvasti siltä, että maalaustaide olisi kokonaan menneen talven lumia ja, että kaikki parhaat taulut olisi maalattu jo aikoja sitten. Näin ei kuitenkaan ole. Egosentrifugin - vähemmänkin elitistisiä nimiä voi todistetusti keksiä ;) - kommenttiosaston kautta löytyivät venäläisen taiteilijan Nikolai Fominin sivut, ja niillä esillä olevat otteet hänen tuotannostaan ovat erittäinkin inspiroivia ja innostavia.

Fomin vaikuttaa muutenkin kunnon mieheltä, sillä hän sanoo:

For some reason the South with its richer colours, exotic, warm climate and nature's plenty can not give me as much inspiration as the North does. My heart belongs to the North with its sharp contrast of warmth and cold, ice, snow and water, with its fluffy animals and ruffled up birds, with its beautiful legends and some "frosty sterility" and peace of mind.

Noinhan asia on ja se on taivahan tosi.

Käsitesanakirja 1.

Valkoinen liberaali Ihmislajin hengellinen alalaji, jolle on ominaista kerääntyä suurissa ryhmissä kiven päälle huutamaan ohikulkijoille: "Katsokaa nyt, tuolla kiven alla on sorron synkkä ja ilkeä peikko." Heidän painonsa tekee täysin mahdottomaksi siirtää kiveä, joka muutenkin olisi tarpeeksi painava pitämään peikon maan alla.

Evoluution puolesta 6

Eilen vein kaikki lonkkaleikkauksen jälkeen tarvittavat apuvälineet pois. Sauvat tosin jätin varmuuden vuoksi, mutta projekti kokonaisuudessaan tuntuu etenevän hyvin, sillä en niitä juuri enää käytä.

Samalla reissulla piti hakea kaupasta joku jännä sotapeli tietokoneelle ja koska olen lapsellinen kaheli, mutta toki ylpeä siitä, en malttanut olla nappaamatta mukaani hyllystä silmään tarttunutta Pro Evolution Soccer 6 - peliä Playstationille. Olen aiemmin pelannut pelin ensimmäistä versiota ja se oli yksi parhaista peleistä, joihin olen koskaan tutustunut.

Tämä uusin on käytännössä sama peli. Aloitin amatööritasolla kaksi eri sarjaa ja omaksuin nopeasti systeemin niin hyvin, että pääsin Suomen joukkueella MM-kisoihin samasta lohkosta Norjan, Englannin ja Skotlannin kanssa voittaen lohkon ilman tappioita. Englannin liigan avausottelussa taas pelasin Tottenham Hotspureilla 1 - 1 kotitasapelin kansainvälistä rikollisen rahan puhtaaksipesujärjestöä Chelseaa vastaan. Amatööritasolla jatkaen kalinaliigan voitto näyttäisi siis aika selvältä, jos jaksaisi pelata kaikki liigan ottelut.

Samankaltaisuudesta huolimatta peli on selvästi kehittynyt, sillä ykköstä pelailin aikanaan sen verran, että voitot olivat rutiinia vaikeammillakin tasoilla. Peli peliltä näyttääkin selvemmältä, että japanilaiset kehittäjät ovat jälleen käyttäneet aikaansa jo valmiiksi hyvän pelin hiomiseen entistä paremmaksi sen sijaan, että he olisivat yrittäneet keksiä siihen aina vain uusia, markkinointiarvoltaan hätkähdyttäviä ominaisuuksia. Pelin tekijöiltä kannattaisikin varmasti kysellä miten käytettävissä olevat resurssit kohdistetaan oikein, jos sellaisia asioita joutuu miettimään.

Kaiken kaikkiaan pelissä on jotensakin maaginen ote ja jos olisin vielä lapsellisempi kaheli pelailisin sitä varmaan päivät pitkät. Nyt täytyy olla tyytyväinen siihen, että peli jaksottuu sellaisiksi sopivan mittaisiksi kokonaisuuksiksi, että sitä voi helposti harrastaa.

Kulttuuriväen köyhä globalisaatio

Erilaisuus on rikkautta. Olemme kaikki pohjimmiltaan samanlaisia.

Kolme kirkkoa

Luterilaisen Suomen juhliessa Pitkää perjantaita suoralla lähetyksellä Idols-finaalista ( "Minä en hyväksy sitä, eikä minun tarvitsekaan hyväksyä sitä", on viisaus, jonka opin pari kuukautta sitten sairaalassa. ) suhtautuvat ortodoksit ja katolilaiset pääsiäiseen paljon vakavammin. Luterilaisille pääsiäinen ei taida olla niin tärkeä pyhä kuin ovat Itsenäisyyspäivä ja Joulu. Tosin ensi Itsenäisyyspäiväksikin suunnitellaan ilmeisesti jonkinlaisia arktisia sambakarnevaaleja, joissa tollot voivat aikansa kuluksi hytkytellä, mutta se on toinen juttu se.

Ortodoksisuudessa ärsyttää ylenpalttinen koristeellisuus. Kirkot ovat hämmentävän täynnä kaikenlaisia helyjä ja papeilla on kultakäätyjä kuin rap-artisteilla. Katolisuudessa on vähän sama juttu vaikka se onkin jylhempää. Se on ehkä koristeellisuudessaan liiankin jylhää. Joka tapauksessa, jos ajatellaan kristillistä sanomaa tai hengellistä arvokkuutta yleensä, noilla kahdella suurella kirkolla on paljon enemmän tarjottavanaan kuin raamattua parittavalla luterilaisella kansankirkollamme nykyisin on. Ja se on kyllä puhtaasti meidän luterilaisten vika.

Ortodoksinen Pääsiäisyön Jumalanpalvelus, joka juuri tulee televisiosta, on myös musikaalisesti huomattavasti korkeatasoisempi kuin Idols-finaali. Paikalle on selvästi kerätty seurakunnan parhaat kyvyt. Luterilainen, matalaviritteinen veisuu on toisaalta tavallaan herkempää, asiallisempaa ja kansanvaltaisempaa, mutta johdoltaan hengellisesti täysin tyhjä luterilainen kirkko ei pysty tuomaan tuota puolta läpi julkisuudessa. Katolilaisista jumalanpalveluksista en tiedä miten niissä lauletaan ja soitetaan. Katolinen kirkko on kuitenkin niin täynnä henkeä, että pelkkä Paavin tervehdys riittänee ja muu olisi jo liikaa.

Taidetta

Televisiossa pyörii juuri Idols-finaali.

Olin pari vuotta sitten Pihkovassa ja näin siellä paikallisen taidekoulun esityksen, jota he olivat syyslukukauden alussa alkamassa kehittelemään tulevan vuoden venäläiseen kansanmusiikkiin pohjautuvaksi ohjelmistoksi. Kyseessä oli tavallaan ensimmäinen kenraaliharjoitus, jossa hommaa koottiin kasaan. Esiintyvät koululaiset olivat jotain alle kaksikymppisiä, luullakseni ikäluokkaa peruskoulun yläasteesta lukion loppuun, ja jokainen heistä, heitä oli kymmeniä, olisi varmasti pessyt kumman tahansa tämän illan Idols-tähdistä. Orkesterina omassa kotoisassa montussaan toimivat koulun opettajat, jotka olivat vanhempia herrasmiehiä ja tomeria rouvia. Idols-orkesteriin verrattuna he olivat musikaalisia neroja. Telkkaria ei ollut paikalla ja ilmapiiri oli muutenkin sillä tavoin ammatillinen, että tähdet olisi palautettu maan pinnalle itsestään. Joka tapauksessa, ja oli miten oli, niin tuo esitys, joka oli pelkkä harjoitus, nousi paljon korkeammalle tasolle kuin mitä on suomalainen penska kiljumassa I Love Rock and Rollia ylitunteellisessa, älyvapaiden tuomarien kautta jotenkin ammatillisuutta tavoittelevassa ilmapiirissä.

Toisaalta emmä tiä. Ehkä tällaisellakin pelleilyllä on joku tehtävä. Valtteri 10 v. innostui hevisoturina hetkeksi ja oli sitä mieltä, että Ari voittaa varmasti koska Anna on sanonut itsekin, että se ei voi voittaa. Niin varmasti käykin.

Etnopositiivinen heterolineaarisuus

Kuten Pascal Prevent on osoittanut lähestyttäessä zeniittiä funktion lineaarisuus on ehdoton ehto vertigon välttämiselle. Ilman heteroutta ei voi olla lineaarisuutta* joten olemme tällöin tilanteessa, jossa heteronormatiivisuus on väistämättä arvioitava ja määriteltävä. Menemättä matemaattisiin yksityiskohtiin heteronormatiivisuus lineaarisimmassa muodossaan, siis heterolineaarisuus, on etnopositiivinen eksistenssi per se.

Vain heterolineaarisuus voi siis viedä meidät zeniittiin ja sen yli. Vain heterolineaarinen ajattelu johtaa niiden jo antiikkiin pohjaavien valistuksen ihanteiden toteutumiseen, jotka on tiivistetty sanoihin: citius, altius, fortius. Tätä totuutta ei länsimainen filosofia voi enää välttää. Seuraava kansainvälinen seminaari on Pekingissä 2008 ja se voi olla, ellei nyt viimeinen, niin yksi viimeisistä tilaisuuksista konstruoida kirkkaaksi se hämärtynyt ajatus, että naisten keihäs on miesten keihästä kevyempi, mutta ei - heterolineaarisuudesta johtuen - lennäkään pidemmälle.

*Snow et al: Lineage and Times, from Mist to Mythology, Tatterville University Press 2003

Modernisti ( post ) vertaileva kirja-arvio

J.M Coetzeen kirja Michael K:n elämä on Kafkan Linna käänteisenä versiona. K haluaa ulos linnasta vaikka todellakaan kukaan ei ole kutsunut häntä sieltä ulos.

Tom Wolfen I'm Charlotte Simmons taas tuo jollain kummallisella tavalla mieleen klassisen, ranskalaisen romaanin, vaikka se nyt vihdoin ja viimein on juuri se Suuri amerikkalainen romaani. Sitä lukiessa Gustave Flaubert ja kumppanit välähtelevät koko ajan pienessä mielessä hieman häiritsevästikin.

Michael K:n elämässä on paljon vähemmän sivuja, mutta sitä lukee hitaammin, joten se vie ehkä jopa enemmän kallista aikaa. Molemmat kirjat ovat hyviä. Itse asiassa parhaat viime vuonna lukemani romaanit. Enpä muuten olisi niitä arvostellutkaan.

Lehtikatsaus, yhdellä lehdellä

Päivän Kymen Sanomien yleisönosastolla joku mielipuoli leimaa ohimennen perussuomalaisten ehdokkaat ja kannattajat sekä rasisteiksi, että uusnatseiksi. Tyyppi itse edustaa luonnollisesti Vihreät - de Dorga puoluetta ja kertoo sen myös allekirjoituksessaan. Perussuomalaiset, ja varmasti muutkin puolueet, tietysti kiittävät ja kumartavat tuollaisesta ennenaikaisesta kunnallisvaaliavusta.

Koska jutussa puhuttiin myös nationalismista kielteisenä voimana Perussuomalaisen puolueen taustalla on kai syytä selvittää nationalismin ja vihreän aatteen välistä suhdetta. Nationalismin keskeinen periaate kiteytettynä on "Jokaisella kansalla on oikeus olemassaoloonsa ja oikeus itsensä hallitsemiseen." Nationalisteille tuo on yleismaailmallinen, ja oikeastaan ainoa kansainvälisesti yhteinen periaate ja he toimivat niin, että kehitys kulkisi tuon periaatteen toteutumista kohden. Sen kummallisemmasta asiasta ei oikeastaan ole kyse. Koska vihreät eivät ole nationalisteja ja he vastustavat nationalismia, voidaan vihreiden periaatteet kansojen välisistä suhteista siis tiivistää seuraavasti: "Jokaisella kansalla ei ole oikeutta olemassaoloonsa, eikä oikeutta itsensä hallitsemiseen."

Toisaalta tuo on yhteistä kaikille internationalistisille aatteille. Kommunistit ja vastaavat eivät kuitenkaan ole niin dorkia kuin vihreät, joten he tietävät sen itsekin, eikä sitä tarvitse heille erikseen kertoa.

Tieto on valtaa

Yötaivaalla on kohtuullisen jännä ilmiö. Hiljaa liikkuvat pilvet näyttävät olevan selvästi kuun takana ja kuun valo muodostaa ympärilleen pilvistä heijastuvan pronssinruskean renkaan. Jos eläisin aikaa ennen kuin näitä juttuja tiedettiin pitäisin itsestään selvänä, että kuu on pilviä matalammalla. Toisaalta: Siellähän on käyty, joten ei se kaukana voi ollakaan ;)