Juttelin tänään puistotöiden lomassa Ruandasta kotoisin olevan papin kanssa. Hän oli katsonut A-studion, jossa Junger esitteli ideaansa englannista virallisena kielenä. "Anteeksi, mutta voiko näin sanoa: se on tyhmää." hän sanoi. Vastasin sen olevan juuri nimenomaan tyhmää. Siirtomaakokemuksiin vertaillen hän sanoi tuntevansa Suomen olevan juuri nyt jonkinlaisessa tienhaarassa. Jos Suomi menettää oman kielensä, ja jos vain äidinkieltään puhuvista suomalaisista tulee jonkinlaisia toisen luokan kansalaisia on käytännössä kaikki menetetty. Sitä tilanteesta on erittäin vaikea nousta.
En väittänyt vastaan. STAGE:n keskiviikkoisen keskustelun perusteella olisin itsekin valmis sanomaan, että akateemisena sivistyskielenä suomi vetelee jo viimeisiään. A-Studiossa Jungerin kanssa keskustellut akateeminen herrasmies puhui kuitenkin hyvin. Toivoa varmasti vielä on paljonkin, mutta ehkä tosiaan on korkea aika valita kumpaa tietä lähdetään kulkemaan. Poliittisesti vetävä aihe ei suomen asema Suomessa varmaan vielä olisi. Parempi kuitenkin toimia ennen kuin se on. Ja jos Euroopasta on pakko ottaa oppia, niin vaikkapa ranskalaisten lähes mustasukkainen tapa suojella ranskaa olisi hyvä esimerkki käytännön toimien tasolla. Siinä välissä tietenkin muistuttaen, että valtiona Ranska pitäisi jakaa maakuntiinsa kuten Saksakin. Venäjästä nyt puhumattakaan.
13 kommenttia:
Onneksi en katsonut tuota esitystä televisiosta - tuskin olisin kohonneen verenpaineeni takia sitä kestänyt.
Täysin samaa mieltä, ettei missään nimessä englantia viralliseksi kieleksi Suomeen. Mielestäni tämä on niin selvä asia, että sen ymmärtää jopa ilman perusteluita. Ja Jungnerin ehdotus on mielestäni ehkä epäisänmaallisin koskaan kuulemani ajatus suomalaisen suusta. Häpeällistä.
Otan toki kopin hänen sekoiluistaan, ja ehdotan swahilia viralliseksi kieleksi Suomelle. Kun nyt vaan jotain jänskää pitää tässä keksiä vaikkei mitään sanottavaa sinänsä olekaan.
Kiitokset rauhallisesta pohdiskelustasi. Kirjoituksesi saavat pohtimaan, koska itse lähestyy teemoja usein hyvinkin eri näkökulmasta. Mukavaa syksyn ( mikälie terminen vuodenaika tämä onkaan ) jatkoa sinulle!
Ruandan mies puhuu asiaa. Tässä heitä kannattaa kuunnella, heillä on relevanttia kokemusta juuri tuosta asiasta. Muutenkin tuntuu, että ns. kehitysmaista löytyy loppuviimein paljonkin fiksumpaa jengiä, mitä kotomainen/kansainvälinen tiedostajaporukka (ja eritoten
ns. globalistit) haluaisivat edes antaa ymmärtääkään. Ja tuo suomen kielen sivistysielenä säilyttäminen on ihan elinehto-hieman yllättäen mm. eräs kommarikaverini otti taannoin hyvin vahvasti kantaa asian puolesta. Siihenpä ei ollut minullakaan erityistä lisättävää.
-J.Edgar-
Kun Hjallis otti Jungnerin mukaan Liike nyt -viritelmäänsä, tiesin, että homma menee varmuudella pieleen. Asia varmistui, kun Hjallis ilmoitti taistelun ilmastonmuutosta vastaan olevan yksi liikkeen painopistealueista, ikään kuin meillä ei jo olisi eduskunnassa useita puolueita, jotka keksivät uusia veroja maailman pelastamiseksi.
Tämä on tavallaan sääli, koska mikä tahansa vaihtoehto puoluevallalle olisi tervetullut.
Jungner puhuu usein päättömyyksiä. Joskus on tainnut joku järkeväkin ajatus tulla hänen suustaan mutta yleensä se on juuri tuota "stageilua".
Kiitokset ja hyvää syksyn jatkoa sinullekin! Pitäisi varmaan välillä tuohtua tai pöyristyä kunnolla, niin tulisi rauhallisuuden sekaan enemmän elävyyttä ;)
J.Edgar: Jotenkin välillä tuntuu, että Suomi on melkein henkisesti kolonialisoitu.
Hammer: Itselleni tuli ja heti mieleen kun kuulin mukanaolijat, että ei tullutkaan Hjalliksesta Suomen Trumppia. Lepomäestä voisi tulla.
Itse jättäisin jo tuon "melkein" tuosta pois, siirtomaaksi ollaan vajottu ja siinä se, tällä kertaa ihan omien päätösten vuoksi ilman ulkoista pakkoa. Noin ylisummaan siis. Ruandan papille myös Terveiset, hänen kaltaisissaan voisi olla myös heidän kotimaidensa toivo.
J.Edgar
Ekan kommentin kirjoittaja sai tänään kyllä pohdittavakseen ihan pätevää argumentointia ( öö lobbausta ) englannin kielen virallistamista haluavalta - yllättäen ( fiksulta ) maahanmuuttajalta - muttei se nyt oikeastaan kantaani asiaan muuttanut. Itse hän arabina kertoi kielensä olevan maailman vaikeimmat kielet ranking-listalla toisena - suomi kolmosena - joten sittenhän suomi on helppoa kuin heinänteko arabille :) Itsekin puhui lähes täydellistä ja kaunista suomea, jonka oli heti opetellut tänne tultuaan ja on työelämässä. Ei siihen niinkään englantia tarvittu tai ruotsia vaan suomen kielen opiskelua. Jos jossain asiassa ajattelen " suomi ensin " tyyppisesti niin nimenomaan tässä kielipolitiikassa. Jos suomi ajetaan Suomessa alas se häviää kuin naali näiltä leveysasteilta ja koko maailmasta.
Hyvä Ida, jatkathan tyylilläsi. Se on virkistävä lähde tässä toraisessa maailmassa, jossa suorastaan kilvoitellaan epäystävällisyydellä. Rauhallisen sivistynyt pohdintasi on nykyajan kulttuuriteko.
Mainitsen vielä, että venäjä on luokiteltu neljänneksi vaikeimmaksi kieleksi maailmassa, juuri sopivasti ja nätisti siinä suomen takana. Kyllä maailmassa sentään jotain oikeutta on. Kehiteltiin sitten semmoinen kieli " ettei siitä ota pirukaan selvää ". Tai ainakin saa segei pistää ykköstää silmään, että jotain tolkkua saa. Onnitelkaamme itseämme hyvästä suorituksesta. Olemme luoneet ajatusmaailmamme pohjaksi abstraktion josta masentui itse Neil Hardwick.
Maailman vaikein kielihän on kiina. Uskon kuitenkin, että suomi Professori Vihavaisen ehdotuksella " häämöttöjä " uudeksi nimeksi majakalle tarjoaa hyvin vahvan haastajan senkin sillisalaatin taitajalle.
Kiinan puhe on vaikeaa. Ne kirjoitusmerkit oppisi kyllä toistuvasti piirtämällä niitä.
Kieliä on hyvä osata. Olisi esimerkiksi hyvä, jos suomalaisissa lehdissä tai yleisradiossa olisi vaikka unkaria taitavia toimittajia. Silloin ne voisivat katsoa maailmaan muutenkin kuin Trumppia tollottamalla. Suomen kuitenkin pitäisi olla maa, jossa pärjää kaikilla tasoilla pelkällä suomella.
Todellakin, toimittaja ei voi koskaan olla liian kielitaitoinen - varsinkaan suomalainen. Uutisoinnin ja sisällön taso kohenisi huomattavasti tässä maassa, jos kielitaitokin olisi heillä hallussa. Myös itäisen naapurin uutisoinnin ohella. Tähän mennessä olen päivittänyt yleistietoani vaikkapa pietarilaisten arjesta SVT:n avulla. Venäjä-uutisointi on Suomessa pelkässä mörön asemassa ja siksi jäänee. Se on kuitenkin naapurimaamme ja siksi hyvin tärkeää tietää mitä sielläkin tapahtuu.
Mielelläni soisi toimittajille pidempiä ekskurioita ja stipendiaatteja edes Eurooppaan jotta olisimme sitä kautta enemmän mukana mitä ihan lähiympäristössämme tapahtuu. Muusta maailmasta puhumattakaan. Toistaiseksi Suomi on valinnut tämän umpipussin aseman, jossa mieluummin puhutaan lillukanvarsista ( tärkeitä nekin ) ja vaikkapa mustikkasadosta pääuutisissa kuin itse asioista.
Uskoisin, että kiinan kielioppi on todella vaikeaa koska se on listan kärjessä vaikeimmissa kielissä. En tiennyt arabian olevan niin monimutkaista että se menee suomenkin ohi. Venäjää lukeneena voin kertoa että kieliopin hinkkaus oli kyllä hämmentävää niin monella tasolla, että oksennus nousee ajatuksena vieläkin suuhun. Toisaalta kyllä se opittavissa on , ja on tosiaan siltikin helpompaa kuin suomemme. Joku englanti on ihan lällärikamaa näiden kielien seurassa.
Erilaiset kirjoitustavat oppii nopeasti, mutta kieliopin diversiteetti on se vitsaus niissä, mistä on kyllä nauru kaukana. Japania en ole lukenut, mutta itsellä mystinen tunne että siellä mennään kieliopissa jotenkin "fiilispohjalta" joissakin ilmaisuissa, mikä tietysti vetää jutut taas täysin nextille levelille.
Hieman saivarteleva off topic:
Ei kiinan kielioppi mitään monimutkaista ole, päinvastoin! Kiinahan (ainakin ns. mandariinikiina l. putonghua) on peruskieliopiltaan kaikkein yksinkertaisimpia, etten sanoisi köyhimpiä maailmankieliä. Kiinan sanoja ei esimerkiksi taivuteta lainkaan, eikä edes aikamuotoja tai monikkoja (sanojen suvuista puhumattakaan) sellaisenaan ole, vaan ne ilmaistaan sopivien sanojen tai kokonaisten lauseiden loppuun sijoitettavilla lyhyillä partikkeleilla.
Vaikka kiinan peruskielioppi on hyvin simppeliä, ei se tarkoita sitä, etteikö länsimaalaisiin kieliin tottunut voisi kokea kiinaa vaikeaksi. Mutta se johtuu mm. sellaisista kielen erikoisuuksista kuin tavujen sävelkorosta (joita on mandariinissa neljä, kantonissa muistaakseni peräti yhdeksän!) ja varsinkin sen yhtä kauniista kuin epäkäytännöllisestä kirjoitusjärjestelmästä, jossa on hallittava tuhansia merkkejä ennen kuin voi lukea edes yksinkertaista sanomalehtitekstiä. Mutta nämä kummallisuudet eivät siis sittenkään tarkoita sitä, että kiinan kielioppi olisi monimutkaista. Sitä se ei todellakaan ole.
https://www.quora.com/Is-Chinese-grammar-very-simple
Michelange, kiitoksia oikaisusta. Tosiaan kiinaa yhtään osaamattomana annoin itseni ymmärtää, että mandariinikiina olisi vaikeimpia kieliä maailmassa. Vaikka tuo kiinan kielioppi olisi sinänsä selkeää niin asiaa enempää tuntemattomalle sävelkorkojen - kuten venäjän intonaatioko - sanan merkitystä määrittävänä tekijänä kuulostaa vaikealta. Venäjän kielessä intonaatio eli sanan painotus ei vaikuta sinänsä sanan merkitykseen vaan kuuluu vaan sanan oikeaoppiseen äänneasuun, mikä on tietysti tärkeää oikeaoppista venäjää puhuttaessa. Venäjää on kyllä helppo lukea ja ääntää kun on ensin parin kuukauden opissa opetellut kyrilliset kirjaimet.
Kiinassa tosiaan on helppo kielioppi.
Itselläni on sen verran kokemusta, että opin käyttänään kiinan sanakirjaa ja noin 3000 merkkiä, joista olen unohtanut melkein kaikki toiston ja käytön puutteessa. Kiinalaisen tekstin tulkitseminen on siinä mielessä ikävää, että ne saattavat kirjoittaa vasemmalta oikealta tai oikealta vasemmalle, ylhäältä alas tai alhaalta ylös ihan miten vaan. Kun katsoo sanakirjasta ensimmäisen merkin niin yleensä hyvissä sanakirjoissa on sen jälkeen yleisimpiä ydistelmiä, joista, jos ne sattuvat osumaan, voi tollo päätellä mistä suunnasta lähdetään lukemaan. Itselleni jäi sellainen vaikutelma, että se on erittäin traditionalistinen kieli, jolla ei voi ilmaista mitään täsmällisesti ellei tunne kielen historiaa. Toisaalta pelkästään yksi merkki riittää kertomaan, että tässä on sähköä, tässä on rakenteita, tässä hydrauliikkaa jne... Kieleen on ikään kuin sisäänrakennettuna oletus, että ne jotka menevät sen merkin taakse tietävät mitä tehdä. Voin olla väärässäkin, mutta tällainen vaikutelma jäi.
Kommarithan yrittivät latinalaistaa kiinan kirjoituksen, mutta siitä ei tullut mitään. Hieman he onnistuivat "yksinkertaistamaan" kirjoitusmerkkejä. Puhutun kielen toonien vuoksi on ilmeisesti mahdotonta kirjoittaa kiinaa latinalaisin kirjaimin. Ei pystytä tekemään eroja eri käsitteiden välille. Sekaannuksia tulee liian paljon, että tekstistä saisi ymmärrettävää.
Hieno kieli, mutta vaatii esteettis/taiteellista otetta, eli on mahdoton ymmärtää :)
Lähetä kommentti