Löytöretket

Kissan kanssa tuumittiin, että taivaalla ilmiselvästi on jotain merkkejä jostakin. Niiden tulkinta jäi sitten hieman hämäräksi.

Nuorena minulla sellainen historiankäsitys, että aika ajoin humanistinen intelligensija pistää kaiken täysin päreiksi. Riittävän riehumisen ja tuhon jälkeen työläiset ( mukaanlukien insinöörit ja luonnontieteilijät ) sitten korjaavat asiat kuntoon. Ja tämä vain jatkuisi hamaan loppuun asti. En osaa varmasti sanoa oliko käsitys täysin väärä.

Toinen asia mitä ajattelin oli se, että maailma on jopa liian valmis. Olisi ollut hienoa, jos kartalla olisi ollut valkoisia, täysin tutkimattomia läiskiä, joita kohden laivan keulan olisi voinut kääntää. Sitten rantautua sinne ja tutkia mitä kaikkea siellä on ainoana pakopaikkana yksi heiveröinen laiva rannalla. Avaruusmatkailusta en koskaan unelmoinut. Kun Star Trek tuli televisiosta ne olivat mustavalkoisia, eikä kakkoskanava edes näkynyt Kymissä ilman erityisiä virityksiä. Ehkä tuossa Tohlopin hiljaisuudessa on yksi syy toiseen historiankäsitykseeni, jonka mukaan menneisyys on elävämpää, ja enemmän edessämme, kuin tulevaisuus.

Tuo tuntemattoman löytämiseen ja suuren tehtävän kaipuu on ilmeisesti yleisempikin ajatus. Ainakin voi niin olettaa Meiltä puuttuvat suuret unelmat - kolumnin perusteella. En osaa tuohon sanoa oikein mitään, mutta vahvasti pelkään, että suuren unelman toteutuminen olisi juuri niitä aikoja, jolloin nuoret humanistit pistäisivät kaikkea päreiksi. Ainakin se mahdollisuus on aina huomioitava ennen kuin lähtee heikoille jäille.

Itse löysin sittemmin hengellisen maailman. Yhtenä ratkaisevista laukaisimista oli Kunnian "...niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen..." Koen edelleen niin, että kirkon totuuden täyteyden lähteestä riittää minulle uutta ammennettavaa loputtomiin, enkä usko sen koskaan ehtyvän.

Mikäli minun pitäisi maailmalle sanoa jotain tekisin varmaan tällaisen hieman banaalin, modernin mainoksen StartUp-tyyliin: Tulkaa kotiin sieltä.