Vaikka nationalismi ei todellisuudessa ja aatehistoriallisesti ole mitään muuta kuin kansojen itsemääräämisoikeuden korostamista, pidetään nykyisin nationalismina kaikkea mikä vastustaa nykyistä hegemoniaa. Historiaakin luetaan niin, että tarvittaessa saadaan jopa Habsburgien Itävalta-Unkarista, brittien imperiumista, Neuvostoliitosta tai Tang-dynastiasta nationalistinen, kunhan voidaan vain siinä ohella todeta heidän tehneen jotain nykymittapuiden mukaan pahaksi ja tuomittavaksi katsottavaa.
Todellinen nuorin älymystömme vielä siihen päälle erilaisine tutkijoineen keskustelemaan löytämänsä kälviäläisen skinheadin psykologisesta profiilista historiallisen kansallissosialismin uhkaavana ilmentymänä ja uutena Hitlerinä, niin kotomaisen mediamme hysteerinen keskustelu Euroopan keskeisestä poliittisesta suuntauksesta on aika lailla paketisssa.
Sitä aika usein kysyykin itseltään miksi siis osallistua johonkin missä ei ole tippaakaan järkeä mukana. Eikä se kyllä ole tarpeenkaan.
On nimittäin myös hienompia luonnonilmiöitä. Tänään aurinko paistoi Karhulassa ensimmäistä kertaa noin kuukauteen, kun Persuäijien teltta oli pystytetty sinne. Paikka ei ollut paras mahdollinen, mutta väkeä kävi silti. Kansanedustajaehdokkaita oli paikalla: Carina Jäntti on tunnetusti valloittava persoona ja kymiläisenä aina varma valinta edustajaksi; Ano Turtiainen Juvalta on fiksu herrasmies, jonka maastavetoennätys on vähintään 100 kiloa parempi kuin itselläni, eli 405 kiloa; Mauri Peltokangas Vaasan vaalipiiristä Kaustisilta on myös mies, joka ilman muuta ansaitsee paikkansa eduskunnassa, vaikka kymiläiset eivät jostain syystä saa Vaasassa äänestääkään; ja lisäksi paikalla oli Juho Eerolan tukiryhmää toteamassa, että tässä tapauksessa vanhat liivit ovat paremmat kuin pussillinen uusia. Nämä neljä jo yksin muodostaisivat eduskunnassa erittäin tehokkaan ryhmän.
Oikein hieno tilaisuus. Väittäisin, että viiden kansanedustajan tavoitteen asettaminen Kaakkois-Suomen vaalipiirissä ei olisi mitenkään utopistista haihattelua, eikä mikään estä sitä, etteikö voittoja olisi tulossa myös Vaasassa.
2 kommenttia:
On se Turtiainen äijä! Oma maveykköseni jäi 230 kiloon ja siitäkin on aikaa toistakymmentä vuotta.
Ihan uteliaisuudesta: onko oma ennätyksesi lähempänä Turtiaisen kuin meikäläisen?
No sanotaanko vaikka niin, että olen enempi palloilulajien harrastaja, ja sitäkin lähinnä nuoruudessa. Nykyisin jaksan kantaa kyllä kaksi vesiämpäriä ylämäkeen järveltä saunalle useampaakin kertaan, tai kahta 25-litran öljytönkkaa, mutta siihen nosteleminen kyllä saa jäädä. Ehkä betonisäkit vielä menisivät.
Lähetä kommentti