Itse en ole koskaan innostunut Petersonista. Vähän tutustumiseni perusteella minulla on sellainen vaikutelma, että hän on järkevä mies, joka myös puhuu järkeä. Järjen puhumisen ei pitäisi olla kansainvälinen sensaatio.
Hapatusta-blogissa on epäpoliittinen näkemys Jordan Petersonin vierailusta. Se kannattaa lukea. En itsekään tajua miksi Peterson pitäisi sijoittaa poliittiselle kartalle ja muodostaa hänestä sitten mielpide oman poliittisen sijoittumisensa mukaan. Peterson kun puhuu aivan suoraan yksilöille riippumatta siitä mikä heidän poliittinen kantansa on, eikä ainakaan niissä jutuissa, jotka itse olen nähnyt hän ei ole sitoutunut mihinkään poliittiseen ohjelmaan. Joku, joka on lukenut tätä blogia voi muistaa raivoamiseni siitä, että "yksityinen ei ole poliittista." Se on edelleen vakaa näkemykseni.
Jungilaiseen kirjoitusmetodiin Peterson on ilmeisen sitoutunut ja siksi en itse jaksa hänestä innostuakaan. Vaikka itse ole jaarittelija pidän enemmän suoraan asiaan menemisestä. Jungilaista metodia on joku kutsunut ylöspäin kohoavaksi spiraaliksi, jossa asiat toistuvat aina uudelle tasolle kohonneina ja uusia näkökulmia avaavina. Se voi olla hyvää ja oivaltavaa, mutta Petersonin Raamatusta pitämiä luentoja katsottuani tulin siihen tulokseen, että ne ovat liian pitkiä ja kehää kiertäviä. Eli en vain jaksanut. Luen mieluummin Raamattua ja pidä lähtökohtaisesti selvänä, että sen teksti pitää sisällään nekin asiat, joista Peterson esitelmöi. En kuitenkaan itse kutsuisi niitä kollektiivisesta alitajunnasta kummunneiksi arkkityypeiksi.
Koska moderni maailma ei enää nuodata "yksityinen ei ole poliittista" - totuutta, asetan itselleni kysymyksen olenko Petersonin puolella vai häntä vastaan, ja vastaan: Puolella.
2 kommenttia:
Järjen ja miehisyyden puolustamien ovat nykyisin radikaaleja tekoja.
Alkaa olla radikaalia jo vain olla ;)
Lähetä kommentti