Hinattu hallitus

Suomea ei enää voi pitää kansainvälisen politiikan ajopuuna, sillä ajopuun liikkeissä on aina jotain ennustamattomuutta. Suomen tilan taas voi ennustaa aivan tasan tarkaan: Intelligentsijamme seuraa USA:n teinejä ja hallintomme seuraa sisäpolitiikassa Ruotsia ja EU-politiikassa Saksaa. Suomi on kansainvälisessä politiikassa hieman epävarman hinaajan vetämä tukki.

Petteri Orpon, joka Sipilän ja sinisten kanssa junaili toissa kesäisen äänestäjien petoksen, tätimäisen tomera ilmoitus vaalitentissä oli pohjimmiltaan luonnollisesti RKP:n kautta Ruotsista välitetty asenne, joka Kokoomuksen nyt vain piti ottaa.

Ruotsista Suomen hallituksen mahdollisesti ottamaan suuntaan antaa toivoa se, että Ruotsi on nyt täydellisessä umpikujassa hallituksensa suhteen. Maa on sen verran itsenäinen, että se tuskin omaksuu Suomen tapaa, jossa vasemmisto ja "oikeisto" istuvat yhdessä hallituksessa, kun ei muutakaan osata ja ulkovaltojen tekemisten seuraaminen käy hyvin niinkin. Aika paljon Ruotsin tilanteesta riippuukin joutuuko Orpo vielä ennen vaaleja tomerasti perumaan puheensa mahdollisista hallituskumppaneista ja näkeekö hän yllättävän näyn, jossa asiat olisivatkin muuttuneet niitä olemattomasta, mutta kumisten julistetusta arvopohjasta tarkasteltaessa.

Myös Saksassa näyttää siltä, että hyviä merkkejä Suomen hallituksen suunnanmuutokselle on ilmassa. Saksassa tulevalla liittovaltiokansleritasolla keskustellaan siitä onko maan maahanmuuttopolitiikka järkevällä pohjalla ja pitäisikö Saksan liittyä tulevaan YK:n sopimukseen, joka suomalaisen julkisen keskustelun mielestä ei ole sopimus lainkaan eikä velvoita mihinkään. Saksalaisten mielestä se velvoittaa ja siksi siitä olisi keskusteltava, kun demokratiassa siellä kerran eletään. Saksassa on myös media, joka uutisoi sopimuksesta ja siitä käytävästä, korkean tason keskustelusta: 1 ja 2. Sellaista ei Suomessa valitettavasti ole, johtuen kaiketi ingelligentsijamme luonteesta. Myös poliittinen valta ulkoministeri Soinin lupsakan pulleassa hahmossa torppasi keskustelun eduskunnassa halpahintaisella jekkuilulla.

Hinatun intelligentsijan suhteen muutosta tuskin on odotettavissa. Amerikan teinit eivät vielä ole kuluttuneet voimavarojaan loppuun, joten sieltä löytynee inspiroivaa seurattavaa vielä pitkään. Merkkejä konservatiivisemmasta nuoresta polvesta toki on, mutta koska yliopistoissa teini-ikä jatkuu nykyisin eläkeikään asti tulee muutos olemaan hidas.

Vaikka nykyisen hallituksen - ja sen näillä gallupluvuilla seuraavan perillisensä - vuoksi panenkin enimmän toivoni varsinaisten EU-maiden politiikkaan Suomen suunnan muuttajana ja lähtisin itse vaaleihin sloganilla: ''Kotimainen ydinpommi on ilmastoteko," ja lukisin vaalikampanjan ajan Ilmestyskirjaa ääneen eri tilaisuuksissa, niin on hyvä, että viitseliäämmät ja järkevämmät jaksavat vielä raataa maamme suunnan muuttamiseksi aivan itsenäisesti. Tavallaan on aika helppoa, kun tietää keitä äänestää voidakseen pitää itseään täysipäisenä ihmisenä.