Itse en ole mikään katutaiteen suuri ystävä ja tuntija. Kotkan valotaide on ihan asiallista ja Helsingissäkin kävely Kampista pyhä Henrikin katedraalille muuttuu mitä kautta tahansa esteettisesti miellyttäväksi elämykseksi melkein heti, kun Sanomien lasitalo on häipynyt näkyvistä. Arkkitehtuuri, liikkeiden somistelu jne...riittävät minulle katutaiteeksi.
Kulttuuripolitiikan tehtävänä on lähinnä luoda edellytyksiä ja mahdollisuuksia taiteelle kukoistaa ja sen ohella tukea suoraan suurempia kansallisia hankkeita. Nykyisin kulttuuripolitiikan linjasta ovat vastanneet lähinnä vasemmisto ja vihreät, koska asia ei ole suurempia puolueita juuri kiinnostanut. Perussuomallaisia kiinnostaisi, mutta hallitukseen ei ole voitu mennä tukemaan sen huonoa politiikkaa, eikä tällaisia laivoja toisaalta neljässä vuodessa käännettäisikään.
Joka tapauksessa nyt on tarjolla elävä, reaalimaailmassa toteutunut esimerkki siitä millaisia kulttuuripolitiikan erot voisivat olla teosten tasolla katutaiteessa. Ylläoleva kuva on esimerkki siitä minkä tyylistä katutaidetta perussuomalainen kulttuuripolitiikka pyrkisi synnyttämään. Allaoleva kuva on esimerkki siitä millaista katutaidetta nykyinen, vihervasemmistolainen, ja kepun, demareiden ja kokkareiden hyväksymä, kulttuuripolitiikka synnyttää. Äänestäjä valitsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti