Kompuutteri

Satuin joulun alussa vahingossa näkemään lähes puolet Jobbs - elokuvasta. Ei siitä sen enempää, mutta se innosti katselemaan youtubesta noihin graafisen käyttöliittymän synnyn aikoihin keskittyviä videoita, joita löytyy lähes pohjattomasti ja joista monet ovat erittäin mielenkiintoisia ja hyviä.

Yksi kysymys mikä tuli mieleen oli, että mitä jos MacIntosh olisikin jatkanut pienenä, kämmentietokonetta kehittelevänä projektina. Olisiko tekniikka silloin harpannut nopeammin eteenpäin, kännykkä kehitetty nykyiseen muotoonsa vuosia aikaisemmin ja Nokiakin jäänyt syntymättä. En tiedä, mutta en usko. Silti ajatuksena sellainen kehitys miellyttää enemmän kuin toteutunut kehitys MacIntoshin jälkeen. Chromebookiin olen itse täysin tyytyväinen, mutta onhan tämäkin kiinni vanhassa työpöytä-ajattelussa. Tosin toteuttaa sitä lähes saumattomasti verkossa ja verkon kanssa. Kirjoittamiseen ja lukemiseen orientoituneena näppäimistöstä ja dokumenteista ei kuitenkaan missään tapauksessa haluakaan eroon.

Videoista jäi mieleen se pointti, että www-selain ja koko www oikeastaan pitäisi ( olisi pitänyt ) tehdä HyperCard-ohjelman kaltaiseksi. Olen aika pitkälle samaa mieltä. Toinen pointti oli, että ohjelmistoala ei enää kaipaa ongelmia ratkaisevaa älyä, vaan se kaipaisi enemmän tyhmiä ihmisiä toteuttamaan ohjelmia. Itse olen kuitenkin ulkona :)

Lyhyt kokoelma pätkiä Allan Kayn, joka oli ideoinut tabletin jo 70-luvulla, eri luennoista:

Vähemmän on enemmän

Hyvää Joula!

En muista mitä kaikkea olen jouluisin tänne kirjoittanut. Itselleni joulu on kuitenkin aina vain enemmän hiljentymistä mysteerin ääreen. Lasten jutut, joita enää kuuleekin vain telkkarista, jopa välillä ottavat päähän, mitä kyllä osaan pitää täysin omana ongelmanani. Ja toivon osaavani ihan loppuun asti.

Joka tapaukseksessa. Noin se on kuin tuossa kuvassa. Iloitaan lasten kanssa ja mietitään syvällisempiä sitten taas sopivampana hetkenä. Nyt on viattomuuden ja ilon aika.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille! Haluaisin kirjoittaa enemmän Kristuksen yläsnousemuksesta, mutta en vain osaa, koska olen sanaton sen edessä.

Anteeksi amishiuteni

Isä Dwight Longenecker on pappi jostain anglojen maasta. Hän kirjoittaa hyviä juttuja internettiin. Yhtenä niiden ominaispiirteenä on, että ne monesti käsittelevä monimutkaisia ja vaikeitakin asioita hyvin yksinkertaisella tavalla. Suomensin tähän nopeasti ja ( liiankin ) rennosti yhden uuden, joka herättää ajatuksia linjalla IDA Local KALINA Central. Näin internetin aikoina mikään ei tietysti estä ottamasta tiukkoja kantoja Amerikkan presidentivaaleihin ynnä muihin asioihin ja se voi olla hedelmällistäkin. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että minulla tai kenelläkään tämän lukijalla ei ole vieläkään äänioikeutta edes. Sitä odotellessa siis mietiskelkäämme tätä ainakin hetken verran:


On totta, että minussa on enemmän kuin ripaus Amishia.

Esi-isäni saapuivat Pensylvaniaan Sveitsistä 1770-luvulla. He olivat mennoniitteja. He asettuivat Lancasteriin Amishien kanssa. Lancasterista ja Berksistä löytyy todella paljon Longeneckereita.

Amishit pureutuivat maahan ja hoitivat omia asioitaan. Tultuaan uuteen maailmaan keskeltä vainoja he odottivat pahinta, mutta toivoivat parasta. Pasifisteinakin he ovat isänmaallisia kansalaisia ja heillä on äänioikeus, mutta useimmat eivät käytä sitä. Mikäli he äänestävät, he äänestävät paikallisvaaleissa mieluummin kuin kansallisissa vaaleissa. He pitävät paikallisuudesta.

Amish minussa saakin minut ylenkatsomaan kansallista politiikkaa. Tässä blogissa ja sosiaalisessa mediassa olen tällä viikolla ladellut sarjatulta Donald Trumpin lipevän idioottimaista hahmoa kohti. Miten on mahdollista, että kolmasti nainut, ikääntyvä häntäheikki tekotukkineen, keinorusketuksineen ja hämärien liiketoimien ketjuineen on niin monen suosikki presidentiksi?

Todellinen ongelma on, että liian monet amerikkalaiset nielevät valheen, että presidenttiehdokas tulisi pelastamaan kansakunnan ja olisi samalla maailman pelastus.

Mitä politiikkaan tulee suosittelisin itse hieman amishmaisuutta: “Toivo parasta. Odota pahinta.”

Ehkä, mutta vain ehkä, me tulemme valitsemaan miehen tai naisen jolla on sisua, moraalista selkärankaa ja jalo henki yhdistettynä hyvään koulutukseen, lempeään viisauteen, kokemukseen korkeista viroista, optimistiseen realismiin ja hyviin työtodistuksiin. Mikäli niin, kiittäkäämme Jumalaa ja olkaamme tyytyväisiä. Toivotaan parasta. Odotetaan pahinta: Trumpia tai Clintonia.

Ja sitten uskontoon. Sama pätee ihmisten odotuksiin paavista. On niin paljon jylinää ja marinaa joidenkin konservatiivisten katolilaisten keskuudessa Paavi Franciscuksesta. Ellette pidä nykyisestä paavista, antakaa asian olla. Hengittäkää syvään ja rauhallisesti. Hän ei ole hereetikko tai antipaavi. Hän ei ole viimeinen paavi ennen maailmanloppua. Hän on vain yksinkertaisesti paavi, joka on kasvanut katoliseen uskontoon hyvin toisenlaisten kokemusten ja kulttuurisen taustan kautta kuin te.

Paavit ja presidentit? Toivo parasta. Odota pahinta.

Olen kehittänyt yksirivisen vastauksen oivaltamisen avuksi. Milloin tahansa joku tulee luokseni kertomaan ongelmistaan oli hän sitten suojaa tarvitseva koditon, avio-ongelmainen nainen, mies talousongelmineen, levoton lapsi, tai katolilainen marisemassa paavista tai hyperventiloimassa presidentinvaaleista kysyn ongelmat kuunneltuani: “No niin, mitä aiot asialle tehdä?”

Se yleensä hermostuttaa heitä hieman. Sitten he ymmärtävät, että mikäli he voivat tehdä asialle jotain heidän todellakin pitäisi tehdä se, ja minä autan heitä jos vain suinkin voin. Jos asialle ei voi tehdä mitään, se on parasta jättää Jumalan haltuun, ja keskittyä omaan elämäänsä. Kannattaa äänestää paikallisesti kuten Amishit. Toisin sanoen keskittyä siihen mitä voi tehdä ja tehdä se kaikella ahkeruudella, inspiraatiolla ja ilolla.

Täynnä tyhmää politiikkaa ja halua tehdä sille jotain? Kampanjoi itseäsi paikalliseen valtuustoon ja tee asioille jotain. Liity mieleiseesi poliittiseen puolueeseen ja kampanjoi jonkun puolesta, jonka koet sen arvoisen  ja sitten toivo parasta ja odota pahinta. Ellei ole valmis osallistumaan, kannattaa luopua myös marinasta ja huolestumisesta.

Et pidä paavista? Entä sitten. Jatka elämääsi rukouksessa, palvonnassa ja palvelussa. Eikö se ole riittävän suuri tehtävä? Osallistu enemmän paikallisen seurakunnan toimintaan. Ajattele kuinka iloinen rakas seurakuntapappisi tulee olemaan, kun sovit hänen kanssaan tapaamisen ja hänen odottaessaan taas yhtä ihmistä ongelmineen sanot: “Tässä olen, valmiina auttamaan isä. Kerro minulle mitä minun pitäisi tehdä. Olen halukas ja valmis palvelemaan Herraa ja hänen pyhää kirkkoaan!”

Ja ota hänestä koppi hänen pyörtyessään.

Ota vakavasti Amishien ohje: Jätä paavit ja presidentit rauhaan ja toivo heidän olevan yhtä kohteliaita sinua kohtaan.

Pohjalla

Mielipidetiedustelut näyttävät puolueellemme alle 10 prosentin kannatusta mikä minustakin ihmeellistä. Mitään aihetta paniikkiin puolueella ei kuitenkaan ole, valtiolla ja kansalla ehkä kyllä on.

Asiahan on niin, että Keskusta ja Kokoomus eivät mitenkään erityisesti halua tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, SDP ja muut oppositiopuolueet haluavat vielä nykyistä avoimempaa ja löysempää politiikkaa. poislukien KD. Perussuomalaiset haluavat selkeästi tiukempaa politiikkaa ja vastaavat täysin yksin siitä, että jo hallitusohjelmaan on saatu maahanmuuttopolitiikkaa tiukentavat linjaukset. Se on ainoa voima hallituksessa joka myös akuuttiin tilanteeseen vaatii tiukempia vastatoimia. Tosin Kokoomuksen eduskuntaryhmästä yli puolet on samalla kannalla ja varmaan ainakin se osa ryhmästä myös painostaa ministereitään tiukennuksiin.

SDP:n kannatus nousee kohisten, samoin kaikkein löysintä mahdollisinta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien vihreiden. Tiukinta maahanmuuttopolitiikkaa ajavan PS:n kannatus on romahtanut ja nykyistä politiikkaa hienosäätäen jatkavien Kokoomuksen, Kepun ja KD:n kannatus pysynyt suunnilleen ennallaan. Riikka Slunga-Poutsalo tekeekin hyviä kysymyksiä:

Ehkä olemme väärässä. Ehkä käsillä oleva turvapaikanhakijakriisi ei olekaan suomalaisille tärkeä. Jos olisi, eikö olisi silloin loogista, että se puolue joka ajaa näihin muutosta kokisi gallupnousua, vaikka toimenpiteet asioiden eteenpäin menemisestä olisivat hitaita? Tapahtuu sentään jotain mitä muuten ei ollenkaan? Eikö silloin nimen omaa pitäisi antaa tuki sille porukalle, joka yrittää? Joukkovoimaa ja taustatukea? Massaa, kannatusta, painetta muiden puolueiden päättäjille? Tätä me haluamme, tähän me haluamme muutoksen?

Norsukin syödään paloissa, työ jatkuu gallupeista huolimatta.

Enemmän, kovempaa, nopeammin

Perussuomalaisten ongelma ei todellakaan ole huono maahanmuuttopolitiikkaa, sillä se on puolueemme selkeästi parasta osaa. Maahanmuuttopolittinen ohjelma on varsin hyvä ja työ sen toteuttamiseksi määrätietoista. Sille, että äänestäjät eivät tätä työtä arvosta tai näe sitä puolue ei oikeastaan voi mitään. Tiedottamista voi aina parantaa, mutta totuus on, että järkevätkin ihmiset luottavat enemmän iltalehtien, Hesarin ja YLE:n otsikoihin kuin vakavaan journalismiin tai tarkkoihin analyyseihin. Tai vaikka eivät luottaisikaan ottavat ne kyllä omien näkemystensä ja tunteidensa polttoaineiksi erittäin helposti. Suomen Perusta teki erittäin suuren työn selvittämällä maahanmuuton kustannuksia. Edes kukaan ns. maahanmuuttokriittinen ei viittaa siihen, vaan lehtien otsikoihin lisäten samalla kommentit, että tässä taas nähdään mitä PS saa aikaan. 

Puolueen ei siis pidä tehdä mitään suunnanmuutosta maahanmuuttopolitiikassa vaan jatkaa omalla linjallaan siihen asti kunnes maahanmuuttopoliittinen ohjelma on toteutettu. Politiikkaa voi aina räväköittää ja se pitääkin tehdä, eli tehdään se niin tehokkaasti kuin voimat kulloisessakin poliittisessa tilanteessa antavat myöten.

Maahanmuutto todella on ongelma ja se on tällä hetkellä Suomen ja koko Euroopan kohtalokkain ongelma. On selvää, että nykyinen hallitus ei reagoi ongelmaan tarpeellisella voimalla ( oppositio ei muuten reagoi siihen ollenkaan ), mutta on vain puskettava lain ja edustuksellisen demokratian tarjoamin keinoin, jotta hallitus tähän kysymykseen todella heräisi. Mikäli ihmiset uskovat, että rajat menisivät kiinni, jos Timo Soini Ilta-Sanomien etusivulla letkauttaisi "Rajat kiinni", niin sitten he varmaan ansaitsisivat hallitukseen, jossa äijäfeministit avaisivat rajoja ankaralla teeskentelyllä puristettu kyynel silmäkulmassaan.

PS:n kannatuksen kannalta maahanmuuttopolitiikka ei siis ole ongelma. Elleivät ihmiset kannata tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa niin sitten eivät kannata. Demokratia on sellaista. PS:n sisäinen ongelma on se, että puolue ei osaa olla sellainen moniääninen kansanliike jollaisena se lähti nousuun, eikä sellaisesta kehittyä vakaaksi puolueeksi kypsällä tavalla. Erilaisia erotettuja ja eronneita on niin paljon, että niitä on varmaan jokaisessa Suomen kunnassa poliittisesti aktiivisten ihmisten joukossa ja tämä tulee aivan varmasti näkymään kunnallisvaaleissa. Sitä kannattaisi puolueen sisällä miettiä, kun lähes puolitoista vuotta on vielä aikaa. Meillä on poliittisia ohjelmia ja tavoitteita joita pitää edistää, ei mitään ideologiaa tai poliittisen käytöksen pakkopaitaa johon pitää sopeutua. Tai ainakin näin pitäisi olla.

Eli nyt vain kaikki mahdolliset tiukennukset maahanmuuttopolitiikan alalla mitä näillä voimilla saa aikaan. Galluppeihin ei kannata sen suhteen edes katsoa. Sitten, jos näyttää, että enempää ei enää voida tehdä ja hallitus sen estää, niin siinä vaiheessa johtopäätökset. Elleivät ihmiset näitä muutoksia sitten vaaleissa arvosta, niin oppositiossa kovaa ääntä siitä, että tehtyä lainsäädäntöä ei muuteta löysempään suuntaan.

Edelleen pitäisi muistaa se, että mikäli PS ei olisi hallituksessa olisi hallitusohjelman maahanmuuttopoliittisen osan, jonka saaminen hallitusohjelmaan oli kovahko vääntö, tilalle saatu ilmainen terveydenhuolto laittomasti maassa oleskeleville, ei muuta.

Tohtoritasoisempaa analyysia:

Panttivankitilanne.

Talouselämän vuoropuhelu

- Aika hieno rakennus.
- Hyvin tätä voi jo sanoa uudeksi Nokiaksi.
- Miten tämä toimii?
- Ihminen ovesta sisään, ihminen ovesta ulos. Siinä se.
- Kai siinä välissäkin jotain pitäisi.

Proosakontrapunkti:

Hallitus voisi nostattaa henkeä. Sellainen olisi hyvä idea, että joku jumppatäti ohjaisi telkkarissa hallitusta Fröbelin palikoiden Jumppalaulun tahdissa. Jokaisella eloisasti tahdissa liikkuvalla ministerillä olisi punainan pellen nenä. Sellaisella ohjelmalla voisi osallistua Nenäpäivään. Saisi kerättyä rahaa samalla, kun kansan moraalinen tunto kohenee. 

- Siinä koko idean kauneus, että siinä välissä voi tehdä mitä vain, ihan joogasta, lukemisen kautta telinevoimisteluun. Vain mielikuvitus on rajana.
- Ihminenhän sitten vain tulee samanlaisena ulos kuin ovesta sisään meneekin.
- Tietenkin. Eihän aikuista miestä nyt voi tuolla tavoin uudeksi kouluttaa.
- Ja tällä siis tienaa?
- No aivan varmasti.
- Koska voin aloittaa ja paljonko palkka?

Poliittinen vuoropuhelu

- Nyt jätkät tehdään kovia päätöksiä ja pidetään pää kylmänä.
- Mutta emmehän me tee oikeastaan mitään.
- Nimenomaan, nyt näytetään, että meillä on selkärankaa antaa asioiden mennä siten miten ne ovat tähänkin asti menneet.
- Jotenkin aavistin tämän.

Taas havaittu väärää ajattelua kello kolmessa

Uudesta Apu-lehdessä luin Tuomas Enbusken kolumnin. Luin sen nopeasti ja ohimennen ja olen nyt muistin varassa, joten anteeksi vaan kaikille osallisille, jos muistan väärin. Juttu kuitenkin heijasteli yleisempiä asioita, joten tässä syyllinen on länsimainen yhteiskunta, ei kolumnin kirjoittaja, ei Avun toimitus, ei HJK eikä Lyytikäisten harrastukset muutenkaan.

Enbuske kirjoitti islamista. Hänen keskeinen ideansa oli, että ei ole olemassa mitään platonilaista ideamaailmaa, eikä siten mitään islamiakaan, vaan se on vain ajatus islamilaisiksi tunnustautuvien päässä ja jokaisella se on siten erilainen. On se varmaan sitäkin, mutta tuollainen näkemys on harvinaisen torso, eikä sen avulla voi edes pragmaattisessa, ideologioista vapaassa ajattelussa, selittää mitään. Se ei myöskään kuvaa todellisuutta.

Kyseessä on aika huono ajattelu naturalisminkin piirissä. Eräänlaista vulgaarinaturalismia, jossa ei tunnusteta mitään henkistä tai hengellistä, koska fiksut sanovat, että niitä ei ole, ja sitten ajaudutaan umpikujaan heti, kun ryhdytään puhumaan. Oletetaan nyt, että mitään islamia ei ole. Silloin näillä joiden päässä se on ei olisi mitään yhteistä näkemystä islamista. Heti voidaan todeta, että tuo on roskaa. Seuraavaksi sitten todetaan, että kyseessä on meemi, joka on levinnyt noiden ihmisten aivoihin ja samalla ollaan täysin naturalismin ulkopuolella ja siellä täysin aseettomina, koska mitään varsinaisia meemejä ei edes luonnossa ole. Ei tarvita platonilaista ideamaailmaa sen selittämiseen, että on olemassa aivojen ja persoonan ulkopuolinen maailma, josta voimme kommunikoida. Islam kuuluu osana tuohon maailmaan ja siitä voidaan puhua käsitteellisen ajattelun keinoin riippumatta siitä onko se ihmisen keksimää vai elääkö se ihmisistä riippumattomana ideana.

Tämä käsitteellisen ajattelun hylkääminen on vaarallista puuhaa. Mikäli ajattelemme, että islam olisi vain ihmisten päissä, niin hyvinkin olisi pian joukko terapeutteja yhteiskunnan vakaan oikeudenmukaisuuden nimissä säätämässä islamilaisiksi katsottujen, jonkinlaiseen pakkohoitoon otettujen, ihmisten ajattelua kohti oikeaksi ja hyväksi todettua ajattelua. Mikä tietysti olisi puhdasta kommariutta.

Kirjoitan tätä Kouvolan aseman Montussa ja täällä on helppo uskoa, että ihmiset säilyttävät henkisen vapautensa, mutta kyllä näissä on syytä silti olla tarkkana.

Itse en pidä ateistien ja uskonnollisten välisistä, korkeatasoisista väittelyistä, joita youtube on pullollaan. Ne ovat liian teoreettisia ja kylmiä ja saavat mielen vain ärtyneeksi. Olisi hienoa kuunnella, jos joku Peter Kreeftin kaltainen uskova keskustelisi tieteestä vaikka Freeman Dysonin kaltaisen herrasmiehen kanssa, mutta sellaista ei enää paljon näe, koska olemme kulttuurina taantuneet teini-ikään. Paras mahdollisuutemme varmaan onkin, että puskemme täysillä takaisin lapsuuteen asti, jolloin voimme olla taas viattoman uteliaita ja esittää ihmetteleviä kysymyksiä, kuten lapsi teki Andersenin sadussa.

Nyt täällä soi Ramones, Kouvolaa mainostetaan aivan liian vähän.

Talouspoliittinen katsaus

Uudisasukkaille maksetaan valtion toimesta rahaa siitä, että he asuvat valtion kustantamissa huoneistoissa. Tästä jää huoneistojen omistajille enemmän rahallista voittoa kuin normaalista hotellitoiminnasta. Valtio on tehnyt tätä varten suuren lisäbudjetin, jolla ei ole mitään kattoa, vaan rahaa laitetaan toimintaan sen mukaan miten uudisasukkaita sattuu maahan ilman mitään rajatarkastuksia tulemaan.

Näissä oloissa on täysin mahdotonta järkevästi perustella mitää kansalaisiin kohdistuvia säästötoimenpiteitä. Pääministeri silti yrittää, jopa vakavaa esittäen, mikä itsessään todistaa, että nyt ei olla tehtävien tasalla enää lainkaan.

Kohti lyhyempää työviikkoa

Vaikka itse Mao tse Tung oli perustellusti sitä mieltä, että päivät ovat samanlaisia ja jokaisena päivänä työläisen tulee täyttää samat normit, niin pidän vapaa- ja juhlapäiviä hyvinkin hyödyllisinä. Mitä enemmän niitä on, sitä parempi.

Tänään vapauden ansiosta huomasin sen, että luomiskertomuksessa Jumala ei määrittele elävää luontoa ihmiselle valmiiksi, vaan antaa ihmisen nimetä kaikki elävät olennot. Näin kerrottiin ja tajusin heti sen olevan totta. Voi olla, että ilman juhlapäivää en olisi koskaan kiinnittänyt tähän harvinaisen tärkeään asiaan huomiota.

Facebookissa näyttää omituinen juhlavastaisuus taas nostavan päätään. Joulua kohti se varmaan kiihtyy. Oma ehdotukseni loogisrationaalisille matemaatikoille, fyysikoille ja kemisteille on edelleen se sama, että elleivät joulu- ja kevätjuhlat kelpaa voi aina pitää niiden tilalla matematiikan kokeet. Muuten en ota kantaa. Tuleville matemaatikoille, fyysikoille ja kemisteille, jotka varmasti ovat parempia kuin nykyiset, omistan taas seuraavan laulun, jonka piankin ajankohtainen sanoma on syytä pitää visusti mielessä:  Joulupukki matkaan jo käy

Yy, kaa, koo, nee...

Jatketaan tipoittain ja, jos aihetta on, kootaan myöhemmin. Eli hieman lisää tuosta suhteesta maallisiin.

Vaikka Raamattu on kokonainen kirjasto erilaisia tyylilajeja edustavia kirjoja se on myös kokonaisuus. Voi jopa sanoa, että sen läpi menee selkeä juoni. En ala siitä omaa näkemystäni tässä selvittämään, jotta en hermostuttaisi ketään arvostamaani Sola Scriptura - miestä. Joka tapauksessa Raamattu on täynnä sisäisiä viittauksi, sekä suoria, että vähemmän suoria, että jopa sellaisia, jotka voi itse oivaltaa ajattelulla.

Benedictus XVI - silloin Joseph Ratzinger - huomioi esseessään Yleismaailmallisuus ja katolisuus Baabelin tornin ja helluntain yhtäläisyydet. Tulkitsen niitä tässä muistinvaraisesti, että tämä juttu ei menisi pieleen. En kuitenkaan usko tekeväni vääryyttä tekstille. Baabelin torni oli siis ihmiskunnan yritys rakentaa jonkinlainen yhteinen maailma; yhteinen, universaali hallinto, jonka Jumala sitten ansaitusti ja kaikkien onneksi torpedoi sekoittamalla ihmisten kielet ja jakamalla heidät kielten mukaan eri kansoihin. Helluntaina taas syntyi toisenlainen yleismaailmallisuus, kun apostolit alkoivat puhua kaikkien kansojen omilla kielillä. Tästä syntyy se kristillinen ajatus, että uskonnon, vaikka se olisi sivilisaation ydin, ei tule jyrätä ja yhdenmukaistaa kulttuureja, vaan uskonto on kuin - raamatullisesti sanoen - hapate joka nostaa taikinan ja auttaa paikallisen kulttuurin kukoistukseen, jossa sillä on yleismaailmallinenkin merkityksensä.

Joku voisi tietysti väittää, että kirkko ei ole koskaan toiminut noin, mutta onhan se aina. Latina oli aikoinaan kansankieli, jolle kreikkalaiset ja heprealaisen tekstit käännettiin. Vaikka liturgia sitten jäi ihan ymmärrettävistä syistä latinankieliseksi, niin kansankielillä saarnattiin ja niille käännettiin tekstejä. Näin Suomessakin, jossa tulipalot ja Ruotsin demokraattisen kuninkaat valitettavasti ovat tuhonneet kaikki vanhat tekstit. 60-luvun jälkeen suomalainen sivistyneistö on ollut niin mälsän turpeaa ja tylsää, että se ei ole asiaa viitsinyt tutkiakaan, vaan olettaa olevansa itse ensimmäistä ja viimeistä sukupolvea, joka on mukana kansainvälisessä sivistyselämässä, koska onhan meillä samat tositv-ohjelmat, kuin amerikkalaisilla yliopistoteineillä. Kansankieliä joka tapauksessa oli noihin aikoihin paljon, eikä juuri millekään niistä oltu vielä edes luotu kirjakieltä, vaan sen luominen tapahtui siinä tekstien kääntämisen ohessa. Ihmisetkin olivat suurimmaksi osaksi lukutaidottomia ja latina taas oppineiden yhteinen kieli.

Joskus muulloin taas ehkä lisää, eikä anneta karata käsistä.  Joka tapauksessa tuosta(kin) johtuu, että kristinusko ei tule koskaan häviämään edes näistä maallisista kuvioista.

Maailmansota

Jihadistien keskeinen tukikohta Molenbeekin kaupunginosa , jonne he voivat vapaasti kadota lain ulottumattomiin, sijaitsee leppoisan kävelymatkan päässä EU:n hallinnollisesta keskuksesta Euroopan parlamentista. Tätä ei edes ihmetellä vielä, mikä kertoo oikeastaan kaiken oleellisen.

Muuta raportoitavaa käynnissä olevasta Kolmannesta maailmansodasta ei tällä hetkellä oikeastaan olekaan. Odotellaan ja ollaan hiljaa, niin saadaan ehkä kalaa.

Sekulaari uskonto

Nykyään puhutaan varsin usein siitä, että islamilainen kulttuuri olisi jotenkin länsimaisesta ajallisesti jäljessä ja verrataan islamin nykyisyyttä esimerkiksi länsimaiden keskiaikaan. Hurjimmat puhuvat jopa sellaista, että 600 vuotta nuorempana uskontona islam olisi vasta tulossa aikaan jolloin kristinuskossa tapahtui reformaatio. Tämä on minusta väärää ajattelua. Ensinnäkin siinä annetaan reformaatiolle liikaa teologista painoa, toisekseen kristinuskon suhtautuminen maallisiin asioihin on aina ollut täysin erilaista kuin islamin. Oikeastaan jopa ateismi on suhtautumisessaan maalliseen valtaan lähempänä islamia kuin kristinusko. Ellei usko, niin asiasta voi lukea niinkin vanhasta kirjasta kuin Augustinuksen Jumalan kaupunki, jossa hengellinen valtakunta erotetaan maallisesta tai sitten vain, sen enempää itseään intellektuaalisesti vaivaamatta, kuulla ja ymmärtää Kristuksen sanat: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta." Nuo sanat kulkevat selkeinä ja esillä ollen läpi koko kristinuskon historian.

Vaikka kristinusko ja islam ovat molemmat uskontoja ne siis eroavat toisistaan suuresti. Islamissa ( sunnit ) ei ole kirkkoa ja sen hierarkkista rakennetta lainkaan. On imaameja, jotka ehkä vertautuvat jollain tavalla maallikkosaarnaajiin ja joilla ei ole toisiinsa välttämättä mitään suhdetta. Kirkko ( ja seurakunnat ) korvaantuvat Ummalla, jonka tulisi käsittää koko maailma, jonka alueella sitten vallitsisi islamilainen Sharia-laki. Se takaisi harmonian ja onnen. Mitään tällaista maallisista asioista, maallisesta järjestyksestä tai maallisesta vallasta kumpuavaa pelastusta tai onnea ei kristinuskossa tunneta. Tämä ero on erittäin olennainen.

Maallistuneessa maailmassa ollaan huolestuttavalla tavalla menossa siihen suuntaan, että vain jonkinlainen globaali hallinto voisi taata onnen ja edistyksen. Tässä maallistuminen ja islam ovat siis lähellä toisiaan. En pitäisi suurena ihmeenä vaikka jossain sekulaarin vallan kamareissa olisikin todettu, että islam sopii modernille ihmiselle uskonnoksi paremmin kuin kristinusko juuri tuosta syystä.

Ehkä palaan tähän vielä, mutta nyt pitäisi lopettaa. Voisi tiivistää, että vaikka uskonto on ihan pätevä yleisnimike, jonka alle kristinusko, islam ja muut uskonnot mahtuvat ei eri uskontoja kuitenkaan voi aina ja kaikissa tapauksissa niputtaa yhteen. Uskonto ei itsessään sanana kuvaa oikeastaan muuta kuin sen, että yhteisö näkee jonkinlaisen, jollain tasolla järjestäytyneen, ja vaikuttavan hengellisen todellisuuden olemassa olevaksi.

En ole Charlie Hebdo

En teeskentele yllättynyttä, enkä ole kiihtynyt. En edes jaksa seurata uutisia. Tulee valtava selvitys, paljon puheita, paljon keskusteluja ja paljon kirjoituksia. Sitten tulee uusi terrori-isku, jonka jälkeen sama toistetaan.

Nämä kuolemat ovat hintaa mikä nykyisestä menosta maksetaan, jotta voidaan vielä tienata. Victori David Hanson kirjoitti jo aikaa sitten tilanteesta artikkelin Feeding the Minotaur. Mahdollisista puutteistaan huolimatta se osuu ydinkohdassaan oikeaan. Me ruokimme Minotaurustamme samalla tavoin ja samasta syystä, kuin muinaiset ateenalaiset tarujen mukaan ruokkivat kreetalaista Minotaurustaan.

Ajatuksen voima

Mielikuvitukseni elävästä voimasta kertoo se, että istuessani yöllä linja-autossa, joka kulkee läpi Suomen etelärannikon nauhakaupunkimaisen metropoli-alueen, pystyn kuvittelemaan olevani keskellä synkkää metsää, jossa hirveen tai karhuun törmääminen on suurempi uhka kuin liikenneruuhkaan juuttuminen. Ehkä se johtuu siitäkin, että pidän tuollaisista kuvitelluista maisemista, joissa on jotain ikiaikaista.

Kouvola, Mon Amour

Kukaan tuskin tulee pudottamaan ydinlatausta Kouvolaan, joten ranskalainen intelligentsija ei koskaan tule kunnioittamaan Kouvolaa otsikon nimellä. Tämä ainakin on hyvä asia.

Tänään messuun sai kävellä pimeyden jo laskeuduttua. Jälleen kerran on todettava, että Kouvola esiintyy iltavalaistuksessa edukseen. Matka rautatieasemalta kirkolle Kouvolan hyvien ihmisten valoillaan valaisemana on kiehtova elämys, esteettisesti huumaava suoraan sanoen. Ehkä joskus, jos annan mielikuvitukseni lentää, kuvailen sen yksityiskohtia tarkemmin.

Mikäli Kotka edustaa korkeintaan itseään ja Hamina hieman itäisen mystistä ortodoksisuutta, niin Kouvola ei valitettavasti edusta läntistä katolilaisuutta, mutta kuitenkin sellaista porvarillisen reipasta, läntistä henkeä. Sekin on hyvä. Tämä kaupunkien kokonaisuus - Metropolis tai Citycentrum kuten vihreät sanoisivat - on siis eräänlainen työläisten, mystikoiden ja porvareiden sopuisa liitto, hieno sellainen.

Se kokonaisuudesta, nyt ollaan kuitenkin Kouvolassa, joten keskitytään siihen. Kahvila on aika täynnä ja bussi Kotkaan lähtee 1 tunnin 40 minuutin kuluttua. Vaikka musiikki on huonompaa kuin Montussa, niin kyllähän tässä spammailee ja vihapuhuu, sillä suuren suurista ikkunoista avautuu näkymä asemalaitureille jokaiseen suuntaan.

P.S.

Kahvilan suljettua ovensa paljastui yllätyksekseni, että aseman Vintti on taas auki. Täällä ei ole ketään, mutta tee on hyvää. Toivottavasti asiakkaat löytävät tämän tyylikkään kahvila/ravintolan. Ja mikseivät löytäisi, onhan se asemalla.

Skyline

Olkoon ylläoleva kuva kommenttini vellovaan mediakeskusteluun. En osaa ottaa MV-lehteen kantaan kun en sitä lue. Mukavaa kuitenkin, että Lasitalo ja YLE ovat saaneet tasoisensa kilpailijan.

Paikallisesta ilmaisjakelulehdestä luin aamulla bussissa, että Osmo "Ode" Soininvaara voisi harkita muuttamista Kotkaan, jos Kotkassa olisi pilvenpiirtäjiä. Vihreät todennäköisesti ehdottavatkin sellaisten rakentamista. Itse sanoisin "Odelle" että "koita sä jäbä hommata stadiiin sellanen skyline et se kylä ees näkys merelle ja tuu vasta sitten tänne selittään." Ei muuten, mutta kuten on huomatu voivat jotkut valopäät pitää tuollaisiakin ideoita hyvinä ja ryhtyvät ajamaan niitä. Toisaalta olisihan kyllä tosi hauskaa, jos koko Kotkansaari asuisi samassa talossa. Voisi olla postilla helpompaa.

Maamme mitä ilmeisimmin elää kohtaloikkaimpia aikojaan sitten itsenäistymisen ja toisen maailmansodan. Siitä olen kirjoittanut jo ennen. Ellei hallitus saa toimillaan uudisasutusta hallintaan voimme heittää hyvästit koko suomalaiselle sivistyselämälle. Toisaalta onko muuten Haavikon jälkeen enää ketään tullutkaan, joten vahinko ei ainakaan sivistyksen yläkerroksen osalta ole kovin suuri. Ja hiljaisten taas uskon perivän maan.

Näkemykseni Sote-uudistuksesta

Asensin eilen linuxin Aceriin ja ennen kuin ehdin asentaa Addblockin Chromiumiin huomasin, että sivun oikea reuna on täynnä mainoksia. En ole saanut niistä mitään tuottoa, joten klikkailkaa niitä tai asentakaa blokki. Tyylikkyyden vuoksi tulen kyllä poistamaan ne enemmin tai myöhemmin. Joka tapauksessa, koska olen siis tietokonevelho nyt voisin lausua mielipiteeni otsikon aiheesta yksinkertaisesti näin: "Pyydän puheenvuoroa"

Mennään nyt kuitenkin perinteisesti. Koska metalinen tekolonkka on aiheuttanut pienelle prosentille jonkinlaisia myrkytysoireita metalin päästyä syystä tai toisesta verenkiertoon olen seurannassa, jossa otetaan noin kerran vuodessa vähintään röntgen ja verikokeet. Uskomattoman hyvin se toimii. Ilmoitetaan vain, että sairaalassa voi käydä maanantain ja torstain välisenä aikana. Käynti kestää noin kymmenisen minuuttia. Magneettikuvauskin tehtiin bussissa. Iso ero lapsuuden aikoihin jolloin röntgeniäkin sai odottaa lonkka vedossa odotusaulassa tuntikausia. En nyt väitä, että tämä kertoo koko tilanteen, mutta väittäisin asioiden kuitenkin menevän kohtuullisen hyvin itsenäisen aikuisen kannalta.

Mitä uudistukseen tulee niin epäilevän siinä käyvän kuten suomalaisille kouluille. Ensin opettajien ja oppilaiden työllä päästiin PISA-tulosten kärkeen. Silloin poliitikot keksivät, että olemme maailman parhaita tässä ja ryhtyivät huseeraamaan asian parissa. Sen jälkeen onkin ollut yhtä alamäkeä ja kohta seuraa romahdus. Nyt lääkärit, sairaanhoitajat ja muu henkilökunta ovat tehneet kaikkensa saadakseen sairaalat toimimaan yhteistyössä. Politiikot ovat viime yönä ottaneet homman hoitoon, joten harkitsen itse vakavasti palaamista laivatöihin.

P.S.

Ei toimi äät ja ööt Linuxin Chromiumissa jostain syystä. Datavelhona vaihdan kuitenkin käyttistä yhdellä näppäinkomennolla sekunissa.

Pölyn laskeuduttua

Joku aika sitten Ku Klux Klan ratsasti mediamyrskyssä halki Suomen. Ku Klux Klan oli/on vahvasti antikatolinen järjestö, joten asiasta voisi olla huolissaan ihan henkilökohtaisestikin. Siksi on syytä katsella millaiselta tilanne näyttää pölyn laskeuduttua.

Poliisitutkinnassa on lehtitietojen mukaan ilmennyt, että Suomen Ku Klux Klan oli yksi jeppe, joka ei ollut pakolaisia vastassa, ei osoittanut mieltään, ei heitellyt mitään, eikä edes omaa minkäänlaista poliittista agendaa. Näin se käy.

Itse en luota lehtiin, mutta voisin hyvin kuvitella ylläolevan olevan totta, sillä olen tavannut FC Lahden kannattajia. Eli huojentavia uutisia siis meille kaikille, jotka pyytämättä ja tilaamatta jouduimme Suomen Ku Klux Klanin aiheuttamaa mediamyrskyä seuraamaan.

Pilkka

Törmäsin sattumalta suomalaiseen työväenlauluun Baskipappi. Laulu on ehkä tökeröintä Jumalanpilkkaa mitä Suomessa on koskaan tehty, sillä sen sanoituksen idea perustuu Kristuksen ruumiin käyttämiseen murhan välineenä. Laulaja on joku tyhjäpäinen nainen, joten hänet voitaneen katsoa viattomaksi. Sanat on tehnyt Pentti Saaritsa ja niiden taiteellinen taso jää selkeästi alle Seppo Lehdon tuotannosta ollen sitä ainoastaan räävittömämpää ja törkeämpää. Tämä Saaritsa sai varmaan apurahaa puurtaakseen riimejään, Sepi taas sai vankilaa. Joka tapauksessa helppo ymmärtää suomalaisen kulttuurielämän lamaantunut tila, kun ajattelee, että noin avuttomalta pohjalta täällä ponnistetaan.

Laulu itsessään on traditionaalinen sävelmä. Luultavasti jostain Latinalaisesta Amerikasta tai Espanjasta. Enpä oikein usko, että niiden maiden kommunistit olisivat sanoituksen kaltaiseen törkeyteen pystyneet. Mutta Suomessa toki, koska täällä ne maat nähtiin sarjakuvamaisina taistelukenttinä; eräänlaisina juopottelu- ja syöpöttelyiltojen hengennostattajina.

Koska kyseisestä esityksestä ei ole tullut tuomiota, vaan palkkio, pidän jokaista Suomen oikeuslaitoksen langettamaan tuomiota jumalanpilkasta poliittisena tuomiona. Mitä ne viime aikoina ovat selvästi olleetkin.

Trailer Park Boys

En yleensä viitsi kirjoitella Kymin asioista, koska mitäpä ne vierasheimoisille kuuluisivat. Nyt kuitenkin amerikkalaisten ylioppilasteinien luoma ilmiö on vakaiden suomalaisten oikeusoppineiden ja akateemikkojen jenkkejä ihailevan matkinnan kautta saapunut Kymiinkin, joten ehkä asialla on myös laajempaa merkitystä.

Eräs valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, kutsutaan häntä tässä vaikka Mertsuksi, julkaisi Facebook-sivuillaan niin sanotun meemikuvan. Kuva on kierrellyt tietoverkossa jo vuosia. Se on mauton ja myös törkeä, minkä huomattuaan Mertsu poisti sen omalta sivultaan. Vasta poistamisen jälkeen heräsivät kaupunginjohtaja ( sosialistit ), sekä valtuuston- ja hallituksen puheenjohtajat ( sosialistit ja kokoomus ), kutsuttakoon heitä tässä vaikkapa Trio Patsastelijoiksi, ja laativat pitkän, maailmoja syleilevän lausunnon, jossa paheksuttiin Mertsun tekoa. Lausunto herätti myös Kymen Sanomien pääkirjoittajan, kutsuttakoon häntä tässä suomalaisen median pääkirjoittajan sanelukoneeksi, joka kirjoitti lehteensä pääkirjoituksen, jossa vaati toimenpiteitä asian johdosta. Siis jonkin aikaa Facebookissa olleen meemikuvan johdosta. Kohun ansiosta kuva on levinnyt kuin kulovalkea ja olen itsekin nähnyt sen useita kertoja ihan pyytämättä ja yllättäen.

Nyt kun Trio Patsastelijat ja suomalaisen median pääkirjoittajan sanelukone olivat leimanneet Mertsun rasistikseksi kiihottajaksi ja potentiaaliseksi rikolliseksi esitettiin kaupunginhallituksessa, että Kotkan PS:n olisi siirrettävä Mertsu syrjään kaikista luottamustehtävistä vähintään poliisin esitutkinnan ajaksi. Pyyntö on erittäin hämmentävä, koska mikään ei edes kerro onko Trio Tollot itse tehnyt esitutkinnan käynnistäneen tutkintapyynnön. Kotkan PS ei luonnollisestikaan suostu moiseen pyyntöön siksikään, koska Mertsu on kaupungin asukkaiden äänillä valittu luottamustoimiinsa. Eikä pidä suostuakaan, koska jonkun on pidettävä päässään se järki mikä asian parissa häärääviltä ilmiselvästi puuttuu.

Tässä on yleisesti huolestuttavaa se kuinka alas politiikan moraali on vajonnut. Itseä ylentääkseen ollaan valmiita tuomitsemaan ja painamaan alas kuka tahansa, jos vain ideologisesti sopiva tilaisuus tulee eteen. Trio Patsastelijoissa aivan hyvin tiedetään, että Mertsu ei ole mikään rasisti, eikä ole lietsomassa ketään väkivaltaan. Ideologia menee kuitenkin Kotkan kokoomuksella ja Kotkan sosialisteilla yli yksittäisten persoonien ihmisarvon ja nämä voidaan pienimmänkin erehdyksen tehdessään leimata vaikka millaisiksi rikollisiksi mikäli se edistää omaa ideologiaa ja politiikkaa. Sama ilmiö on olemassa olevana laajemminkin Suomessa ja maailmalla, joten se ansaitsee huomiota. Sen sijaan, että tuhahdettaisiin: "Olipa hölmöä", kuten asiallista olisi, kerätään julkisuutta, pyritään tuomitsemaan ja viemään jopa äänestäjien antamat luottamustoimet. Mikäli Mertsu olisi kaupungilla töissä olisi työpaikka varmaan jo mennytkin.

Kunnallisvaaleihin on aikaa vielä puolisentoista vuotta. Mikäli me menemme kohti tappiota, niin voimme tehdä sen ainakin pystypäin.

Suora demokratia

Palataan nyt vielä tähän hetkeksi.

Muista puolueista poiketen Perussuomalaisissa johto valitaan suoralla jäsenäänestyksellä. Näin ainakin teoriassa. Käytännössä puoluehallitus voi erottaa kenet tahansa, tai kaikki puolueen johtoon puoluekokouksessa valitut henkilöt. Puoluehallituksen enemmistön valitsee puoluevaltuusto, johon käytännössä valitaan piirien nimeämät ehdokkaat. Puoluevaltuusto koostuu reilusta neljästäkymmenestä henkilöstä. Muissa puolueissa johdon valitsevat puoluekokousedustajat. Viimeksi esimerkiksi Kokoomuksella taisi olla noin 850 puoluekokousedustajaa. Eli jäsendemokratia on yleensä vähän miten sen katsoo.

Puoluevaltuusto valitsee siis ensi keväänä puoluehallitukseen seitsemän jäsentä, jotka voivat halutessaan erottaa koko muun puoluejohdon. Puoluevaltuuston jäsenten kannattaneekin jo tässä vaiheessa siis katsella miten tulisi valita.

Näin siis ilmeisesti on. Vaikka alankin olla enemmän perinteisen ja oikean monarkian kannattaja kuin demokraatti, niin suoremmalla demokratialla olisi minusta silläkin puolensa.

Pari mietettä päiväksi

Muinaisessa tyranniassa voitokkaan itsevaltiaan vierellä kuulemma kulki orja, jonka tehtävänä oli muistuttaa itsevaltiasta siitä, että tämä ei ole mikään jumala. Demokratiassa valtiaan vierellä näyttää kulkevan joukko, joka kuiskuttelee: "sinä olet se jumala, tee nyt jotain."

Kristillissosiaalisuus, eli ihmispersoonan arvokkuus, läheisyysperiaate, solidaarisuus jne. ovat hienoja asioita patsastella ja julistaa, mutta ilmeisen mahdottomia noudattaa politiikassa.

Nuoren konservatiivin kärsimykset

Aloitetaan vaikka siitä, että Puolan vaalit menivät todella hyvin. KTP hävisi, mutta tarvitsi siihen sentään vastustajan, kun nyt näyttää siltä, että me Perussuomalaiset osaamme hävitäkin ihan itsellemme.

Mikäli Suomeen joskus perustettaisiin konservatiivinen puolue pitäisi varmaan aloittaa ihan tapakoulutuksesta: milloin otetaan hattu päästä, miten pidellään teekuppia, miten siitä hörpätään ja kuinka ei ole sopivaa kiroilla ruoka suussa, ynnä muista vastaavista perusasioista. Näin kun ei kuitenkaan ole vielä maassamme päässyt tapahtumaan, niin pitäisi olla sietoa vähän kaikenlaisille persoonille, myös saman puolueen sisällä.

Sebastian Tynkkynen oli tietenkin väärässä vaatiessaan yhtenä puheenjohtajista nimilistoja keräämällä puolue-elimiä koolle ja varsinkin laittamalla mukaan vaatimuksen hallituksessa pysymisestä äänestämisestä. Sellaista toimintaa voi huoletta kuvata nulikkamaiseksi. Pintakuohun takana oli kuitenkin ihan puhdasta asiaa, johon olisi voinut keskittyä ja toivottavasti keskitytäänkin. Puoluehallituksen päätös erottaa Tynkkynen oli sitten jo jotain pahempaa. En itse osaa kuvailla sitä kuin jonkinlaiseksi ammattiyhdistysjyräämisen ja bolsevikkiriehumisen sekoitukseksi. Siinä ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, jos oletetaan syiden olleen ne mitä julkisuuteen on sanottu ja mikseivät olisi, kun rehellisiä ihmisiä kerran olemme olevinamme? Itse olen äänestänyt puoluejohtoon kaikkia muita kuin Sebastian Tynkkystä, jonka vastaehdokasta Juho Eerolaa äänestin. En tästä menetä luottamustani kehenkään, mutta kyllähän tämä hämmentävä isku oli ja koituu varmasti suureksi haitaksi puolueelle. Sitä toivon, että Juho ei missään tapauksessa ottaisi vastaan varapuheenjohtajan paikkaa, jos sitä jostain syystä äänestyksessä toiseksi tulleelle tarjotaan. Ei sillä etteikö Juho kymiläisenä olisi paras mies siihenkin hommaan, mutta puoluekokous on kuitenkin puoluekokous ja Tynkkynen äänestettiin puheenjohtajistoon siellä.

Ensi keväänä ilmeisesti on puoluevaltuuston kokous ja ellemme sen jälkeen ole viisaampia, niin sitten vain pystypäin kohti kunnallisvaalitappiota. Noin yleisesti sitä anarkomonarkistina tuntee kai aina olevansa demokratian vanki henkisesti.

Puolan vaalit

Yleisradio ui taas pohjalla taustoistaessaan uutisissaan Puolan tämänpäiväisiä parlamenttivaaleja.

Hei kaikki, lukekaa mun päiviksestä keistä mä tykkään ja ketä mä inhoon

Yhtiö alkaa olla meille omistajilleen niin häpeällinen taakka, että hallituksen olisi hyvä tutkia voisiko sen jotenkin pistää lihoiksi ja perustaa sen tilalle jonkinlaisen kansallisen dokumentti- musiikki- ja draamakanavan. Yhteiskunnallinesten ja päivänpoliittisten ohjelmien teko sen olisi ainakin lopetettava, koska se ei niitä osaa.

Itsekään en valitettavasti osaa puolaa, joten laitoin tähän vaaleja varten kannustukseksi hienoimman anglojulisteen minkä aina vain paremmin palvelevaksi muotoutuvan verkon uumenista löysin. Ja koska en osaa puolaa ei minulla suomalaisena ja suurimman suomalaisen uutistoimittajan omistajana tietenkään voi olla hyvää kuvaa Puolan poliittisesta tilanteesta. Tunnen kuitenkin joitakin puolalaisia ja olen jopa osallistunut rukoukseen, jossa pyydettiin hyvää tulosta Puolan presidentinvaaleissa. Silloin tulos oli mielestäni hyvä. Tänään toivosin todella suurta voittoa Laki ja Oikeus - puolueelle, joka on Perussuomalaisten kanssa samassa europarlamenttiryhmässä yhdessä Tanskan Kansanpuolueen kanssa. En tiedä osallistuuko Janusz Korwin-Mikke näihin vaaleihin, mutta jos osallistuu saattaisin itse, jos olisin äänioikeutettu, olla pragmaattisesti jopa äänestämättä häntä ja siirtää ääneni Laki ja Oikeus - puolueelle. Ajat ovat nyt sellaiset.

Illalla tai viimeistään huomenna olemme viisaampia tuloksen suhteen.

Muista päivän tapahtumista mainittakoon KTP-Ilves - ottelu, joka alkaa kello 13:00:00.

Täysin häpeämätön mainos

Kritiikki

Mikäli Suomessa on aikaisemmin ollut jonkinlainen maahanmuuttokriittinen liike, niin se näyttäisi nykyisin lähinnä riitelevän keskenään ja arvostelevan toisia maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia toimijoita siitä, että nämä eivät toimi oikein. Tämä onkin juuri oikea, ja odotettu, aika siihen. No, itse en olekaan koskaan ollut mikään kriitikko, vaan kansallismielinen konservatiivi, joten olen tavallaan ulkopuolinen ja tänne näyttää siltä, että keskeiset ratkaistavat asiat maahanmuuttokriittisessä liikkeessä olisivat kuka olisi tarpeeksi valovoimainen johtaja, jotta saataisiin yli puolet äänistä vaaleissa, kenen kanssa kehtaa lähteä mielenosoitukseen ja ketkä sieltä on ehdottomasti pidettävä pois, että ei mene maine. Eli mistään ei kyllä näin tule mitään mikä varmasti monille sopiikin.

Olosuhteet tietysti ovat sellaiset, että uutta vastustusta nykyistä, lähes mielisairasta politiikkaa vastaan kyllä syntyy piireissä, jotka ennen eivät ole olleet missään liikkeissä. Sen järjestäytyminen vie kuitenkin aikaa, jota ei oikeastaan ole.

Sillä voi lohduttautua, että Angela Merkelin kaatuminen merkitsisi Suomen valtion elämälle ja politiikalle enemmän kuin Juha Sipilän kaatuminen. Tilanne on tietysti Suomen kannalta valtiona nöyryyttävää, mutta eipä meillä ole kymmeniin vuosiin ollut johtavia poliitikkoja, jotka olisivat arvostaneet itsenäistä, riippumatonta Suomen valtiota, saati halunneet sellaista. Ja kansahan täällä on äänestänyt, eli sitä saa mitä tilaa.

Mitään Eurooppaa taas ilman kristinuskoa ja sen moraalisia periaatteita ei edes ole. Sekularismi loppupeleissä ole yhtään mitään, eikä siitä, kuten on jo nähty, ole vastustamaan islamin leviämistä millään tavoin. Itse asiassa se on koko ajan suosinut sitä. Ei kukaan viitsi nousta vastustamaan mitään sen vuoksi, että saisi katsella viihdettä netistä, tehdä abortteja, harrastaa eutanasiaa ja pelata väkivaltaisia tietokonepelejä. Eikä ole aihettakaan.

Elämme paitsi naturalistisessa, myös henkisten ideoiden maailmassa. Helposti näkee kuinka kommunismi oli saatanasta: ateismi on ainoa mikä sen ideoista elää edelleen. Eikä se tietenkään voita koskaan vaikka voikin ajoittain olla vahvaa.

Näillä mennään, periksi ei kuitenkaan anneta. Ehkä historia kertoo kuin helppoa Isiksen oli tulla Suomeen: yksinkertaisesti huijaamalla ne hölmöt uskomaan, että 10-30 vuotiaat miehet olivat syyrialaisia, sotaa paossa olevia naisia, vanhuksia ja lapsia, ja täysillä meni pohjolassa läpi, tai sitten se kertoo jotain muuta. Itse kuitenkin jatkan poliittista tarkkailua kansallismieliseltä ja konservatiiviselta pohjalta ja annan kriitikoiden olla kriitikoita.

Mitä on tehtävä taas.

Mediasta seuraamalla nykyinen tilanne vaikuttaa seuraavanlaiselta: Aikuiset miehet seuraavat tilaa tehden päältä, kuinka väkivaltaiset nuoret miehet tappelevat keskenään, kilpaillen samalla siitä kuka heistä osaisi sydäntä särkevämmin ja tunteisiin vetoavimmin kertoa kuinka he tässä auttavat sodan jaloista paenneita, todellista hätää kärsineistä vanhuksia, naisia ja lapsia. Eli tilanne on valheellinen. Valhe ei loputtomiin kestä, mutta voi elinaikanaan, ja vielä sen jälkeenkin, aiheuttaa suurta tuhoa. Ehkä järkevintä mitä nyt voisi tehdä olisi olla täysin hiljaa, sillä hiljaiset perivät maan. Otetaan nyt siitä huolimatta jotain kantaa kuitenkin.

Perussuomalaisten kannatus sukelsi viimeisessä gallupissa ja puolueen johdostakin on alkanut kuulua vaatimuksia oppositioon lähtemisestä. Mitä on tehtävä on se, että on jatkettava itsepäisesti ja itsepintaisesti samalla linjalla kuin tähänkin ja asti ja pysyä hallituksessa niin kauan, kun on olemassa mahdollisuus vaikuttaa uudisasukasvirtoihin niitä patoavasti. Hallituksesta lähteminen olisi pelkästään tuhoisaa. Jos puolueen johdossa huudetaan julkisuuden kautta puheenjohtajaa apuun ja vaaditaan puheenjohtajalta toimia, niin silloin ollaan väärässä paikassa. Siellä on kolme varapuheenjohtajaa, puoluehallitus ja puolueneuvosto, joissa kaikissa puheenjohtajalla on vain yksi ääni. Puheenjohtaja valittiin vasta äskettäin yksimielisesti puoluekokouksessa, jossa ei esiintynyt minkäänlaista oppositiota hänen valintaansa vastaan. Itse en ole mikään Soinin tyylin ylin ystävä, mutta kyllä valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

PS:n on saanut hyviä, maahanmuuttopolitiikkaa järkeistäviä tavoitteitaan hallitusohjelmaan ja ne pitäisi toteuttaa. Niin voi tehdä vain hallituksessa. Tilanteen kesällä muututtua ja karattua käytännössä käsistä ohjelmaan voi painostaa lisääkin PS:n tavoitteita. Itselleni on yksi ja sama vaikka PS:n kannatus olisi neljän vuoden päästä nollassa, jos Suomen maahanmuuttopolitiikassa onnistutaan patoamaan se uudisasukkaiden virta, joka Suomeen on Euroopan kautta tulossa. Erittäin tärkeä asia on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän aloittama ja hyvässä vauhdissa oleva turvapaikan saaneiden sosiaaliturvan uudistus, joka toteutuessaan vähentää Suomen houkuttelevuutta merkittävästi. Hallituksesta lähteminen tuhoaisi tämänkin uudistuksen ja jäisimme sormia pyöritellen odottamaan suomalaisen sosiaaliturvan yleistä leikkausta kaikilta.

Oppositiossa voi vaikuttaa mielialoihin merkittävästikin ja siten luoda painetta hallitusta kohtaan, mutta omia tavoitteita sieltä on vaikea saada läpi. Nyt, kun on hyvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne, ne pitää myös toteuttaa.

Noin muuten sama kuin ennenkin, eli olemme edelleen periferiaa emmekä osaa tehdä omaa politiikkaa, vaan se mitä meille tapahtuu on kiinni siitä mitä Euroopassa tapahtuu. Toivotaan parasta, vaikka tilanne alkaakin jo Eurooppalaisen sivistyksen, ja sille perustuvien yhteikuntajärjestelmien, kannalta vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Ei edes kuvitella, että me voisimme vaikuttaa Eurooppaan, koska se ei pidä paikkaansa. Esimerkki voisi vaikuttaa, mutta sitä emme osaa antaa. Yksi asia minkä voisimme tehdä olisi päivittää ajattelumme tähän päivään ja lopettaa sen kuvitteleminen, että Ruotsi olisi joku vapaa länsimaa ja meille portti Eurooppaan, sillä se on edelleenkin se sama, hieman ddr:mäinen, harmaa muuri meidän ja Euroopan välissä.

Puolan vaalit ovat tämän kuun 25. päivä. Toivotaan Lain ja Oikeuden vahvaa voittoa mikä edelleenkin vahvistaisi ECR-ryhmän asemaa europarlamentissa.

Keskimaa

Itselläni ei ole mitään syytä väittää etteivätkö asiat olisi menneet paremapaan suuntaan varsinkin teknologian ansiosta. Toisaalta välillä tuntuu, että ne ovat menneet parempaan suuntaan ainoastaan teknologian ansiosta. Asiasta on mahtotonsa saada mitään varmuutta, mutta olen leikitellyt ajatuksella, että teknologia olisi Euroopassa kehittynyt aivan samalla tavalla ja väistämättä ihan riippumatta siitä millaisen hallinnon alla olisimme eläneet, jos vain kulttuurimme perusteet olisivat olleet samanlaiset kuin ne vielä nykyisin, haalenevassa määrin ovat. Historian perusteella teknollogiaa voi myös kadota pitkiksi, mutta toisaalta kaikki se mitä tiedämme historiasta mahtuu yhdelle muistitikulle, joten jos sitä osaa tulkita kaikki säilyy kyllä. Se ei vain ole kaikkien käytettävissä kuten nykyisin, kun köyhinkin ihminen voi ostaa itselleen Chromebookin.

Joka tapauksessa ja tuosta huolimatta ärsyttää suuresti kuin Euroopan keskiaikaa verrataan moderneihin muslimivaltioihin pitämällä niitä keskiaikaisina. Sitähän ne eivät ole, vaan enemmän nimenomaan moderneja. Niin moderneja, että muutamassa vuosikymmenessä me olemme tällä itse tahtomallamme menolla islamilaisen maailman periferiaa. Ennen todellakin oli siis kaikki paremmin, vaikka teknologia huonompaa olikin.

Thomas F. Maddenin kirja The Concice History of Crusades on hyvä kirja. Se oikoo monia yleisiä luuloja ja kertoo faktat tasapuolisen puolueettomasti. Ehkä mielenkiintoisinta on islamilaisten oman näkemyksen esille tuominen. Islamilaiset kirjoittajat olivat erittäin suivaantuneita siitä, että frankkien naiset saivat Jerusalemissa liikkua vapaasti ja puhua vieraiden kanssa ilman aviomiehen valvontaa. Eli vaikka relativismi syvältä onkin, niin jos halutaan puhua islamista johonkin keskiaikaan jumittuneena uskontona, niin silloin pitää muistaa, että oli keskiaikoja ja keskiaikoja.

Moderni mielenmaisema

Aamun lehti puolusti voimakkaasti oikeuttaan julkaista kuvia kuolleista tai kenestä tahansa. Ehkä vastenmielisintä tekstissä oli tämä: "...kuvien julkaiseminen on ainoa tapa kunnioittaa näitä lapsia, ilman kuvia heidän kuolemallaan ei ole ollut mitään merkitystä"

Vain mediajulkisuus, oli se pyydettyä tai ei, tekee siis elämästä ja kuolemasta merkityksellistä. Jopa kuollut lapsi saa elämälleen ja kuolemalleen merkityksen vain siitä, että me suuret ja ihanat eurooppatädit ja -sedät näemme hänet kuolleena aamukahvipöydissämme ja voimme sitten hyödyntää häntä poliittisiin ja kaupallisiin tarkoitusperiimme.

Kannattaisi keskittyä paikallisiin uutisiin.

Sankaritoimittaja

Kirjoittaja piileskelee kuvassa perusnaisten selän takana.

Olen jo aika pitkään vältellyt muiden sanomalehtien kuin Kymen Sanomien lukemista. Tänään kuitenkin Karhulan jokipuistossa eksyin siististä ja sivistyneestä sosiaalisesta mediastani linkin kautta Helsingin Sanomien kolumniin. Se oli taas vaihteeksi jotain niin uskomatonta, että se lähinnä innosti jättämään lehdet tulevaisuudessakin väliin. Päivällä ajattelin, että miksi kommentoisin keltaista mielipidelehdistöä, mutta näin saunan jälkeen sen voisi kuitenkin tehdä ihan vaikka vain kirjoittamisen ilosta.

Kolumnin kirjoittanut pääkirjoitustoimittaja - eli käytännössä sanelukone - on aluksi suivaantunut siitä, että Olli Immonen ei jäänyt median haastateltavaksi Matti Putkosen järjestämän tilaisuuden jälkeen. Ehkä hän on jäänyt paitsi suomalaisen, poliittisen median tähtihetkistä, kunten Susanna Ruususen haastattelusta ja on siksi hieman katkera. En tiedä. On kuitenkin tyhmää esittää lehtihaastettelu jonkinlaisena rohkeuden kenttänä. Suomalaisen sanomalehdistön haastateltavaksi asettuminen vaatii todella monissa tapauksissa kohteelta paljon enemmän silkkaa tyhmyyttä kuin rohkeutta.

"Monikulttuurisuutta vastustavilla perussuomalaisilla tuntuu olevan yksi yhteinen piirre: nettikeskusteluissa he kyllä ovat kovaa poikaa, mutta elävässä elämässä säikkyjä kuin ajovaloihin joutuneet jänikset. Kiusalliset haastattelutilanteet kostetaan sitten jälkeenpäin – netissä.

Netissä näistä "nuivista" nousee esiin eri persoona, vähän kuin tarinassa tohtori Jekyllistä ja Mr. Hydesta. Netistä onkin tullut heidän suosikkifooruminsa, siellä kun ei tarvitse kohdata kuin samanmielisiä ja heitäkin vain virtuaalisesti."

Kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja. Tosiasiahan kuitenkin on, että netissä saa paljon suorempaa ja rajumpaa palautetta kuin Sanomien toimituksessa, jossa ei kannattaisikaan olla kovaa poikaa, vaan pyrkiä tiedonvälityksellä palvelemaan lukijoita. Ei netissäkään kyllä kannata olla kovaa poikaa. Kirjoittaminen on kirjoittamista ja siinä on aina mukana jotain "tyttömäistä". Varsinkin nykyisin, kun asioita tuntuu olevan mahdotonta käsitellä henkilöimättä niitä, juoruamisen kavala juonne on aina mukana vaanimassa. Yritin miettiä kuka olisi puhtaan miehekäs kirjoittaja ja ensimmäisenä tuli mieleen Tuomas Akvinolainen, eli 1200-luvulle sai palata. Kirjoittaminen ei siis ole kovien miesten hommaa oikeastaan ollenkaan. Tämä kannattaisi tiedostaa, jotta noloudelta vältyttäisiin.

Lopuksi voisi vielä todeta jotain tähän seuraavaan:

Meidän nykyisessä vaalijärjestelmässämme on nimittäin heidän kannaltaan yksi merkittävä epäkohta: äänestit sitten ennakkoon tai vaalipäivänä, vaalitoimituksessa joudut kohtaamaan toisia ihmisiä, vaalivirkailijoita.

Ne eri paikkakuntien aktiivisimmat nuivat ovat siellä vaalitoimituksessa vaalivirkailijoina samaan aikaan, kun lasitalon sisällä paahdetaan analyysia keskustellen toisten toimittajien kanssa siitä miten heidän mielestään maa makaa.

Valtakunnallisellakin sanomalehdistöllä voisi olla vielä toivoa, jos se uskaltautuisi ulos toimituksista ihmisten pariin. Nyhän ollaan menossa siihen, että se piakkoin lopetetaan kannattamattomana.

Tuomioistuin

Sirakin kirja sisältää monia asiallisia viisauksia. Yksi parhaista on 7. luvun 6. jakeessa, jossa todetaan, kuinka ei pidä pyrkiä tuomariksi, ellei pysty panemaan tuomioitaan täytäntöön, sillä sellaisessa on suuri vaara valtaapitävän puolelle asettumisesta ja oman, puolueettoman itsenäisyytensä menettämisestä. Kuten onkin. 

Nykymaailman surkeutta kuvastaakin ehkä parhaiten se, että nykyisin lähes kaikki ovat tuomitsemassa olivat he sitten he kuinka kyvyttömiä toteuttamaan tuomioitaan tahansa. He kuitenkin jatkuvasti vaativat antamiensa tuomioiden täytääntöönpanoa joltain määrittelemättelemättömältä taholta. Se on aika surullista.

Ville Niinistö, Vihreä puolue, Vasemmistoliitto ja SDP vaativat sitä Soinilta, mikä on jo kyllä pelkästään naurettavaa.

Oikein ja väärin.

Kansanedustajani kiinnitti tänään Kymen Sanomissa huomiota asiaan, joka on huomion arvoinen.

Jos avattaisiin uudelleen kaikki suljetut koulut ja terveyskeskukset syntyisi kuntiin uusia työpaikkoja. Tämä on väärää ajattelua ja sitä pidetään tyhmyytenä.

Jos avattaisiin kuntiin vastaanottokeskuksia nuorille miehille syntyisi kuntiin uusia työpaikkoja. Tämä on oikeaa ajattelua ja sitä pidetään viisautena.

Näin se meillä Suomessa vain menee. Ja noin siis ihan vakavasti otettavien poliitikkojen, mediaihmisten ja tutkijoiden, jos niitä nyt kukaan enää ottaa vakavasti, puheissa.

Propagandan alkeet

Tunnettu keskustavaikuttaja kirjoittaa Facebookissa: ""Kehotan suomalaista valtamedia lopettamaan isisken hirmutekojen ja propagandan uutisoinnin. Näillä uutisilla saadaan vastakkaisen asettelun valtaväestön ja muslimien keskuudessa, ja näillä palvelemme just isista ja islamafoobikoita." Omasta mielestäni kyseessä on ns. facebookläppä, enkä viitsi ottaa siihen kantaa, koska en viitsi osallistua sen synnyttämään keskusteluketjuun, jossa muuten tuodaan julki Isiksen olevan juutalaisten kehittämä salaliitto, kuten kuulemma mediakin on.

Kiinitänkin vain huomiota siihen kuinka eri tavoin media käsittelee poliitikkojen kirjoituksia riippuen siitä kuka ne on kirjoittanut. Itse asiasisällöllä ei ole niin väliä. Keskustavaikuttaja voi rauhassa vaatia median hiljentämistä ja hänen seinällään voi rauhassa puhua juutalaisten salaliitosta ja media pysyy siitä hiljaa. Jonkun toisen ei tarvitse kuin asettaa sanansa väärään järjestykseen, niin koko suomalainen media on hänen kimpussaan oikeamielistä teeskennellen. Tämä kaikki on täysin selvästi ja julkisesti nähtävissä, joten sen kiistäminen olisi varsin turhaa.

Propagandan ensimmäinen asia onkin valita kohde. Ja propagandamediana suomalainen media on sen jo tehnyt. Vaikka sen propaganda vielä onkin surkeaa, niin perusteet on jo kuitenkin laskettu.

Toimittaja-, Tutkija- ja Teatterikorkeakoulu II

- Mikä on median tila, toveri?
- Rouva toveri! Jos kirjoittamiseen käsitetään kuuluviksi logiikka, grammatiikka ja retoriikka, niin on selvää, että viimeiset lahtarit ovat jäämässä eläkkeelle.
- Aivan, sentimentaalisuus on ei noita korvaa. Ja mitä tämä siis tarkoittaa, toveri?
- Rouva toveri! Meidän aikamme on tullut.

Toimittaja- tutkija- ja Teatterikorkeakoulu I

Ajattelin aikani kuluksi aloittaa uuden dialogisarjan tällä otsikolla. Sulkeudun suosioonne.

- Toveri, mikä on muuttunut?
- Rouva toveri! Ennen oli Tiedonantaja ja Kansan Uutiset, nyt on Yleisradio ja Helsingin Sanomat.
- Aivan oikein toveri, jatkakaa.
- Aina taisteluvyös, rouva toveri!

Lukeminen häiritsee...

...mielipiteenmuodostusta.

Suomalaiselle journalismille tyyppillistä tuntuu olevan se, että ei edes haluta tietää, eikä ottaa selvää. Kymen Sanomien päätoimittaja yhtyy tänään muuhun mediaan, kirjoittaa pitkän ja pateettisen kirjoituksen, jonka lopulla tivaa Olli Immosta määrittelemään mitä tämä monikultturismilla tarkoittaa. Mikä osoittaa vain sen, että hän ei ole viitsinyt perehtyä kirjoittamaansa aiheeseen edes alusta. Mikäli hän olisi lukenut Immosen kirjoituksia tai vaikka vain googlettanut "multiculturalism" hän olisi saanut vastauksen. Toisin kuin omistamaltani YLE:ltä voisi arvokkaan paikallislehden päätoimittajalta odottaa edes jonkinlaista journalistista tasoa. Siksi nyt vaivaudun, vaikka muuten olenkin sitä mieltä, että on aika turha puhua mitään silloin, kun halua ja kykyä kuunnella ei ole.

Monikultturismi on siis yhteiskuntatieteilijöiden parissa syntynyt yhteiskuntaopillinen ideologia, jonka mukaan saman valtion alueella asuvilla eri kansoilla pitäisi olla mahdollisimman suuri autonomia ja valtion pitäisi tukea näitä kansoja, tai kansanryhmiä, niin että ne, ja niiden jäsenet, voisivat säilyttää oman kulttuurisen identiteettinsä mahdollisimman vahvoina. Se on nimenomaan nationalismia. Aiheen tutkimuskin puhkesi kukkaansa hyvin pitkälle silloin, kun Neuvostoimperiumi hajosi ja hetken luultiin, että siitä seuraisi yleinen kansojen itsenäisyyspyrkimysten tukeminen liberaalin demokratian hengessä. Kaunis ja kannatettava ajatus siis, mutta yhdistettynä maahanmuuttoon tietenkin totaalisen tuhoisa. Suomen valtiolla on edellytykset tukea täällä perinteisesti asuneiden kansojen, suomenruotsalaiset ja saamelaiset, kansallista kulttuuria ja jopa autonomiaa, mutta ei mitään edellyksiä tukea tänne joukkoina muuttavien kansanryhmien kulttuurista autonomiaa. Kymen Sanomien päätoimittajakin ymmärtää varmasti tämän, hän ei vain osaa käsitellä asiaa, koska ei ole tutustunut faktoihin aiheesta, josta hän kirjoittaa. Itse asiassa tuo monikultturismin määritelmä oli kirjattuna jo Kotkan ensimmäisessä moninkulttuuriohjelmassa, jota Kymen Sanomat ylisti ilmeisesti lukematta sitä lainkaan.

Maahanmuuttokeskultelussa ns. maahanmuuttokriitikot esittelivät näitä käsitteitä jo 1990-luvulla erittäin ansiokkaasti. Media tasona mukaan ymmärsi silloisen keskuslun niin, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat halusivat estää eri kansoihin kuuluvien ihmisten seksuaalisen yhtymisen, mitä umpitolloa näkemystään, joka siis syntyi keskusteluun tutustumattomuudesta, se hokee vieläkin.

Nykyisin ollaan siis tilanteessa, jossa mahdollisen dialogin toinen osapuoli vaatii käsitteiden määrittelyä, jotta löytyisi yhteinen pohja keskustelulle. Itse olenkin sitä mieltä, että dialogi tällaisen vastapuolen kanssa on täysin mahdotonta. Dialogi onnistuu paikallisesti ja sitä on syytä käydäkin. Järkevään dialogiin pyrkivän on vain syytä jättää kotomainen media siitä syrjään ja ymmärtää, että mediassa jyllää vain ja ainoastaan poliittinen demagogia.

Laki ja oletettu oikeus

Viereinen Claude Monetin maalaus on törkeän rasistinen ja julkaisen sen tässä vain esimerkkinä siitä millainen taide ei sivistyneiden oikeus- ja yhteiskuntaoppineiden mielestä ole toivottavaa ja sallittua läntisen, eurooppalaisen kulttuurin piirissä...

Claude Monet Is the New Donald Trump

... ja aivan selvää tietysti on sokealle Reetallekin, että maalauksesta puuttuu positiivinen sankari.

Charlie Hebdo - lehti on ilmoittanut, että se ei tule enää julkaisemaan pilakuvia Muhammedista

Charlie Hebdo editor: No more Mohammed cartoons

En voi väittää, että tuo tulisi yllätyksenä, enkä osaa pitää päätöstä vääränäkään. Herjaaminen ei ole kaunista ja mikään vastarinta ei tietenkään voi perustua rienaaviin pilakuviin. Eurooppalaisen, varsin oikeutetun islamvastaisuuden olisikin löydettävä itselleen vakaampi perusta, eikä sosialistinen Charlie Hebdo sellaisessa kuitenkaan olisi mukana.

Melkein voisin lyödä vaikka vetoa, että kristinuskon törkeää herjaamista Charlie Hebdo ei lopeta, eli kokonaisuudessaan tapaus on melko paljastava: länsimaisten oikeusoppineiden ollessa vahvasti islamin puolella ja islamin pystyessä myös raakaan väkivaltaan herjaajiaan vastaan, ei sosialistin ( mikä nykyisin tarkoittaa kulttuurillisessa mielessä samaa kuin poroporvari ennenvanhaan ) kannata keinuttaa venettä. Muistaakseni jopa Suomessa, jossa kantaa ottavat tuomarit ovat vain etäisiä kopioita Ranskan vastaavista, nämä tuomarit olivat pahoillaan siitä, että Halla-aho ei saanut oletetusta islamin pilkasta vankeustuomiota. Islam nyt vain on uskonto, jota arvoliberaalit sosialistit eivät pysty vastustamaan, edes tekemällä siitä pilaa, tai taidetta. Taidehan länsimaissa onkin Andy Warholin jälkeen ollut aika pitkälle kuollutta parkertamista, sillä laki jyrää.

No antaa mennä.

Länsirajan takana sijaitsevassa Puuhalandiassa, joku kirjailija oli soittattanut toivekappaleenaan radiossa Ultima Thulen hienon Sverige, Sverige fosterland - laulun. Teko oli aiheuttanut pöyristymistä.

Liza Marklundin musiikkivalinta.

”Minä paskat välitän mitään asiayhteydestä. Jos soitat kaikkien aikojen merkityksellisintä ruotsalaista rasistirokkibändiä, sinulla ei ole enää ihmisarvoa”, on varmaankin hienosti ja rohkeasti sanottu kaikkien niiden mielestä, joihin mikä tahansa propaganda, joka on valtion konformistisesti hyväksymää, uppoaa kuin veitsi voihin. Itse en voisi vähempää piitata, joten antaa lattapäiden kabineissa keskenään sopiman ihmisarvon mennä menojaan. En jää sitä kaipaamaan, vaan soitan vielä hienomman Ultima Thulen versioiman Änglamarkin. Se voisi ihan hyvin kuvata omaa kotiseutuani. Täällä ihmiset on luotu Jumalan kuviksi ja jokaisella on luovuttamaton arvonsa. Niin on tietysti muuallakin, mutta joissain paikoissa, kuten suljetuissa toimituksissa, sitä on ilmeisesti vaikeampi ymmärtää. Olkaapa siis hyvät:

Änglamark

Väärä uutinen todennäköisyydellä 1

Paavi Franciscuksen ensyklikan Laudato si pitäisi ilmestyä huomenna torstaina. Odotan sitä suurella mielenkiinnolla. Lähes täysin varma olen siitä, että rakkaan Yleisradiomme ennakoiva uutinen on jälleen kerran silkkaa roskaa

Ilmastonmuutos katolisen kirkon opiksi

ja kertoo oikeastaan vain siitä, kuinka avuttoman huonosti monikulttuurisuuteen pyrkivä Yleisradio tuntee kristinuskoa ja kristillisiä kirkkoja. Käytännössä ei lainkaan. Eli paljon olisi yhtiölläni parantamisen varaa, jos se edes oikeasti tavoittelee omien ideaaliensa toteuttamista.

Itse uskaltaisin melkein lyödä vetoa, että ensyklika ei tule ottamaan kantaa kantaa siihen mikä on tieteellinen totuus ilmastonmuutoksesta, vaan tulee keskittymään siihen mikä on näiden polttavien kysymysten hengellinen ja uskonnollinen merkitys. Missään tapauksessa se ei tule tekemään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltämistä katolisen opin vastaiseksi toimeksi, kuten Yleisradio vihjailee, koska sellainen olisi vähintäänkin järjetöntä ja ristiriidassa Yleisradion huomiotta jättämän, mutta kirkoissa ilmaiseksi jaetun, äskettäisen Misericordiae Vultus ( laupeuden kasvot ) bullan kanssa. Veikkaan, että paavi tulee sanomaan, että yhteiskunnissa, jotka julkeavat kutsua ihmisiä kuluttajiksi, ja pitää heitä sellaisina, on jotain syvällisesti vialla, mutta palataan asiaan sen jälkeen, kun itse ensyklika on luettu.

Muuten olen sitä mieltä, että Mixu Paatelaisen potkut olivat väärin.

Going to a Go Go

Hallitus on muodostumassa ilmeisen hyvässä hengessä ja kansallista yhteisymmärrystä tavoitellen. Tästä on hyvä jatkaa aatteellisesti Halla-ahon-Hakkaraisen - linjalla. Itse tietysti kaipaisin konkreettisempia aloitteita ja ehdotuksia tyyliin "nyt tehdään näin", mutta ainakin maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat vaikuttivat yllättävänkin hyviltä ottaen huomioon, että neuvottelupöydässä istuivat myös Kokoomus ja Keskusta. Eerolaa ei valittu eduskuntaan turhanpäiten. Työryhmälinjaus tietenkin jättää tilaa säätämiselle, mutta antaa vähintäänkin olettaa, että asiaan ryhdytään suhtautumaan järkiperäisesti Suomen etu huomioiden ja se antaa siihen myös selkeät mahdollisuudet. Erityisen hyvää on, että maahanmuuton kustannuksista laaditaan puolueeton selvitys, vaikka Suomen Perustalla sellainen onkin jo valmiina. Myös EU:n tuloaan tekevän takaanjaon torjuminen on hieno juttu.

Puolustuspolitiikan osuus vaikutti myös hyvältä.

Muista asioista on vaikea sanoa mitään. Itse tietysti eroaisin eurosta välittömästi, mutta kaikkea ei voi saada. Mikäli politiikan suuntaa onnistutaan kääntämään niin, että Suomi toimii yrittäen kehittää EU:ta valtioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi sosialistisen liittovaltion sijaan, niin hyvä.

Taloudellisestihan tulevat vuodet eivät tule olemaan mitään kulta-aikaa. Oma talouspoliittinen näkemykseni on se, että Eurooppa, ja Suomi siinä mukana, voisivat olla paljon köyhempiäkin ja hyvin menisi, kunhan henkevyyttä ja sielua riittää, joten puolueen edun nimissä en ota talouspoliittisia kantoja ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan henki tuntuu olevan jopa yllättävän positiivinen ja eteenpäin menoa hehkuva. Empaattisena ihmisenä tunnen kuitenkin surua siitä, kuinka kaikkialla tuntuu kaikuvan sosialistien raastavan tuskainen huoli ymmärsivätkö PS:n äänestäjät varmasti mitä ovat menneet äänestämään. Voin vain lohduttaa heitä ja vastata: Kyllä ymmärsivät.

Ihmeellinen luonto

Luonnossa on aika vähän eläviä olentoja, joita voisi sanoa limaisiksi nuljaskoiksi. Selkärangallaan ajattelevista eliöistä suomalainen toimittaja on ilman muuta yksi niistä harvoista.

Ei kuitenkaan ole luonnonsuojelullisia syitä miksi omistamani Yleisradio ei voisi luovuttaa A-talkin juontajaa Seiskan viihdetoimittajaksi. Tulisivat kyvyt parempaan käyttöön.

Vaalitulos

Vaalien tulos oli lopulta aika epädramaattinen. Jotkut ämmät ( sukupuolesta riippumatta ) ovat ilmoittaneet haluavansa muuttaa maasta, mutta sekin on mahdotonta, jos isukki ei maksa meno/paluu - lippua ja kustanna kunnollista viikkorahaa ulkomailla oleskelun ajaksi.

Itse myönnän jännittäneeni vaalitulosta enemmän kuin missään muissa vaaleissa, mutta vain kannattamieni Juho Eerolan, sekä Emmi Voutilaisen vuoksi. Molempien tulos oli hyvä, Juhon suorastaan loistava mikä oli havaittavissa jo laskennan alkuvaiheessa. En pettynyt edes ennakkoäänten tulokseen, vaan innolla kannoimme Tiutisen äänestyskopit koulun ullakolle ja tuolit työväentalolle odottamaan seuraavia vaaleja. Vaikka tunnelman kohoaminen mitä lähemmäs vaalipäivää tultiin oli toreilla ja muualla selvästi havaittavissa, en osannut odottaa puolueelta niin upeaa nousua, joka vaali-illan edetessä nähtiin. Pakko taas kerran myöntää, että Soini on ollut oikeassa. Tällä kertaa vetäessään näissä vaaleissa vakaan asiallista, välillä laimeankin tuntuista linjaa.

Keskustan menestystä en edelleenkään ymmärrä. Monet keskustaa äänestävät ihmiset sanoivat ympäri Suomea, että kyseessä ei ole mikään ideologinen asia, vaan keskustalta odotetaan vain oman paikkakunnan puolen pitämistä eduskunnassa. Ihan pätevä perustelu, mutta jos kaikki vetävät samalla tavoin kotiinpäin, niin kokonaisuus siitä kärsii. Sopii toivoa, että Sipilän talousosaaminen tasapainottaa innokkaimpien "siltarumpupoliitikkojen" meininkiä. PS:n toivon menevän hallitusneuvotteluihin omat vaaliohjelmansa mukanaan. En mene sanomaan, että ne olisivat kaikilta osin täydellisiä, mutta ainakin ne ovat selkeitä. Neuvotteluissa voisi tuoda pöytään ne samat - esteettisesti muuten ihan tyylikkäät :D - eri osa-alueiden ohjelmapaperit, joita jaoimme toreilla ja katsoa miten pitkälle niiden kanssa päästään ja kuinka suuria kompromisseja pitäisi tehdä. Henkilökysymykset sitten joskus, jos ohjelmasta päästään sopimukseen.

Kai se on vielä pakko todeta, että Kepun, PS:n ja Kokoomuksen hallitus tästä pitäisi tulla, vaikka edelleenkin haikailen sen menetetyn Kokoomus, PS, SDP hallituksen perään. Demareiden se siipi, joka tuosta hallituspohjasta olisi tehnyt hedelmällisen on kyllä siirtymässä, ja kannattajiensa osalta suurelta osin jo siirtynytkin, meidän joukkoihimme.

Seuraavaksi sitten kunnallisvaalit.

Livertävä demari

Kevättä pukkaa, kun demarien liverrys on kiihtynyt. Kim Soares ( sosdem) on kirjoittanut sekä Kymen Sanomiin, että Ankkuriin mielipidekirjoituksen

Silmänkääntötemppu

jonka ainoa rehellinen sisältö on "tsirp, tsirp, en pidä persuist, tsirp, tsirp" ja kaikki sen ympärillä oleva kuorrutus joko täydellistä tietämättömyyttä aiheesta, tai - mikä pahempaa - silkkaa tarkoitushakuista valehtelua.

Soares esimerkiksi kirjoittaa:

"Missään muissa alan tutkimuksissa ei otantaa katkaista 70 ikävuoteen. Siitä syystä perussuomalaisten tutkimus ei myöskään ole vertailukelpoinen esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistoihin tai OECD:n tutkimuksiin samasta aiheesta.", 

kun totuus kuitenkin on se minkä Soaresilta edes selailematta jääneen tutkimuksen tekijäkin toteaa:

"Mitä tulee tutkimuskirjallisuuteen, tutkimuskirjallisuudessa paljon puhuttu OECD (2013) käyttää 15-64-vuotiaita vertailuissaan, VATT (2014) käyttää juuri 20-62-vuotiaita mallintaessaan työikäisten vaikutuksia julkiseen talouteen...Käytän tutkimuksen I osassa, joka käsittelee vain toteutuneita tuloja ja menoja tuota 20-62-vuotiaiden haarukkaa, jotta se olisi mahdollisimman vertailukelpoinen VATT:n tutkimuksen kanssa...

Lisäksi tutkimuksessani mainitsemastani "tärkeästä kirjallisuudesta" Wadensjö ja Orrje (2002) käsittelevät julkisen talouden toteutuneita nettovaikutuksia lähinnä 19-64-vuotiailla, Bratsberg et. al (2010) 20-64-vuotiaita ja Hinte ja Zimmermann (2014) toteutuneita saatuja sosiaalietuuksia Saksan osalta 18-64-vuotiailla ja Tanskan osalta 18-66/18-59-vuotiailla."

Soares siis levittää julkisuuteen, jos ei nyt panettelevaa, niin propagandistisella tavalla marinoitua väärää tietoa. Sinänäsä ymmärrettävää ennen vaaleja. Demarithan tunnetusti olettavat, että äänestäjiä voi sumuttaa mielensä mukaan.

Mitä viserrykseen muuten tulee, niin tutkimuksen tekijä on kirjoittanut Hommaforumille huomattavasti vähemmän viestejä kuin Marko "Fobba" Forss ja tuskin kenellekään tulisi mieleen nimittää Marko Forssia aktviiseksi hommaforumilaiseksi. Myöskään Useammat väestö- ja tilastoteilijät Suomessa eivät ole ainakaan vielä ottaneet mitään kantaa tutkimukseen.

Vastaukset erinäisiin kriittisiin huomautuksiin tutkimuksesta voi itse lukea tuolta:

Väitteitä maahanmuuttotutkimuksesta

Ne olivat siellä jo ennen kuin Soares kirjoituksensa kirjoitti, mikä hyvin kuvaa ahkeran demarin suhtautumista aiheeseensa. Toisaalta olen itse asiassa tyytyväinen demareiden ”liverryksestä”, sillä se osoittaa taas kerran, ettei heidän poliittisilla puheillaan ole mitään pohjaa.