maanantai 26. lokakuuta 2015

Nuoren konservatiivin kärsimykset


Aloitetaan vaikka siitä, että Puolan vaalit menivät todella hyvin. KTP hävisi, mutta tarvitsi siihen sentään vastustajan, kun nyt näyttää siltä, että me Perussuomalaiset osaamme hävitäkin ihan itsellemme.

Mikäli Suomeen joskus perustettaisiin konservatiivinen puolue pitäisi varmaan aloittaa ihan tapakoulutuksesta: milloin otetaan hattu päästä, miten pidellään teekuppia, miten siitä hörpätään ja kuinka ei ole sopivaa kiroilla ruoka suussa, ynnä muista vastaavista perusasioista. Näin kun ei kuitenkaan ole vielä maassamme päässyt tapahtumaan, niin pitäisi olla sietoa vähän kaikenlaisille persoonille, myös saman puolueen sisällä.

Sebastian Tynkkynen oli tietenkin väärässä vaatiessaan yhtenä puheenjohtajista nimilistoja keräämällä puolue-elimiä koolle ja varsinkin laittamalla mukaan vaatimuksen hallituksessa pysymisestä äänestämisestä. Sellaista toimintaa voi huoletta kuvata nulikkamaiseksi. Pintakuohun takana oli kuitenkin ihan puhdasta asiaa, johon olisi voinut keskittyä ja toivottavasti keskitytäänkin. Puoluehallituksen päätös erottaa Tynkkynen oli sitten jo jotain pahempaa. En itse osaa kuvailla sitä kuin jonkinlaiseksi ammattiyhdistysjyräämisen ja bolsevikkiriehumisen sekoitukseksi. Siinä ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, jos oletetaan syiden olleen ne mitä julkisuuteen on sanottu ja mikseivät olisi, kun rehellisiä ihmisiä kerran olemme olevinamme? Itse olen äänestänyt puoluejohtoon kaikkia muita kuin Sebastian Tynkkystä, jonka vastaehdokasta Juho Eerolaa äänestin. En tästä menetä luottamustani kehenkään, mutta kyllähän tämä hämmentävä isku oli ja koituu varmasti suureksi haitaksi puolueelle. Sitä toivon, että Juho ei missään tapauksessa ottaisi vastaan varapuheenjohtajan paikkaa, jos sitä jostain syystä äänestyksessä toiseksi tulleelle tarjotaan. Ei sillä etteikö Juho kymiläisenä olisi paras mies siihenkin hommaan, mutta puoluekokous on kuitenkin puoluekokous ja Tynkkynen äänestettiin puheenjohtajistoon siellä.

Ensi keväänä ilmeisesti on puoluevaltuuston kokous ja ellemme sen jälkeen ole viisaampia, niin sitten vain pystypäin kohti kunnallisvaalitappiota. Noin yleisesti sitä anarkomonarkistina tuntee kai aina olevansa demokratian vanki henkisesti.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti todettu.

Ihmeitä tässä varmaan pitää toivoa rajojen suhteen. Alkaa olla kohatlonhetket lähellä.

Oli konservatiivi, liberaali tai mikä hellehattu tahansa.

-Milla

IDA kirjoitti...

Aina reagoidaan myöhässä. Näin koko Euroopassa.

Mutta kyllä tämä varmaan tästä ainakin politiikan kannalta. Itse en ehtinyt Kotkan PS:n syyskokoukseen, mutta minulla on vahva aavistus, että tästä eteenpäin mennään asiat ja tavoitteet edellä ja jätetään henkilö- ja järjestöriidat taakse. Jos joku haluaa riidellä puoueen jäsenten kanssa henkilöasioista, niin ignoroidaan hänet niin kauan, kunnes ilmenee jokin asia josta voidaan keskustella ja joka voidaan hoitaa. Jos tässä onnistumme, niin koko puoluekin voisi siinä onnistua.

Anonyymi kirjoitti...

Joo. Mutta jos se on Soini, joka haluaa riidellä, niin voipi olla hankalampi ignoroida:)


Milla

IDA kirjoitti...

Ei Soini meidän kanssa riitele. Me noudatamme subsidiariteettiperiaatetta, kuten kristillissosiaalisten kuuluukin. Jos ylästaso katsoo aiheelliseksi puuttua asioihin pidämme sitä ihmeellisenä vouhottamisena, emmekä piittaa ;)

vieras kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.