lauantai 10. lokakuuta 2015

Mitä on tehtävä taas.


Mediasta seuraamalla nykyinen tilanne vaikuttaa seuraavanlaiselta: Aikuiset miehet seuraavat tilaa tehden päältä, kuinka väkivaltaiset nuoret miehet tappelevat keskenään, kilpaillen samalla siitä kuka heistä osaisi sydäntä särkevämmin ja tunteisiin vetoavimmin kertoa kuinka he tässä auttavat sodan jaloista paenneita, todellista hätää kärsineistä vanhuksia, naisia ja lapsia. Eli tilanne on valheellinen. Valhe ei loputtomiin kestä, mutta voi elinaikanaan, ja vielä sen jälkeenkin, aiheuttaa suurta tuhoa. Ehkä järkevintä mitä nyt voisi tehdä olisi olla täysin hiljaa, sillä hiljaiset perivät maan. Otetaan nyt siitä huolimatta jotain kantaa kuitenkin.

Perussuomalaisten kannatus sukelsi viimeisessä gallupissa ja puolueen johdostakin on alkanut kuulua vaatimuksia oppositioon lähtemisestä. Mitä on tehtävä on se, että on jatkettava itsepäisesti ja itsepintaisesti samalla linjalla kuin tähänkin ja asti ja pysyä hallituksessa niin kauan, kun on olemassa mahdollisuus vaikuttaa uudisasukasvirtoihin niitä patoavasti. Hallituksesta lähteminen olisi pelkästään tuhoisaa. Jos puolueen johdossa huudetaan julkisuuden kautta puheenjohtajaa apuun ja vaaditaan puheenjohtajalta toimia, niin silloin ollaan väärässä paikassa. Siellä on kolme varapuheenjohtajaa, puoluehallitus ja puolueneuvosto, joissa kaikissa puheenjohtajalla on vain yksi ääni. Puheenjohtaja valittiin vasta äskettäin yksimielisesti puoluekokouksessa, jossa ei esiintynyt minkäänlaista oppositiota hänen valintaansa vastaan. Itse en ole mikään Soinin tyylin ylin ystävä, mutta kyllä valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

PS:n on saanut hyviä, maahanmuuttopolitiikkaa järkeistäviä tavoitteitaan hallitusohjelmaan ja ne pitäisi toteuttaa. Niin voi tehdä vain hallituksessa. Tilanteen kesällä muututtua ja karattua käytännössä käsistä ohjelmaan voi painostaa lisääkin PS:n tavoitteita. Itselleni on yksi ja sama vaikka PS:n kannatus olisi neljän vuoden päästä nollassa, jos Suomen maahanmuuttopolitiikassa onnistutaan patoamaan se uudisasukkaiden virta, joka Suomeen on Euroopan kautta tulossa. Erittäin tärkeä asia on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän aloittama ja hyvässä vauhdissa oleva turvapaikan saaneiden sosiaaliturvan uudistus, joka toteutuessaan vähentää Suomen houkuttelevuutta merkittävästi. Hallituksesta lähteminen tuhoaisi tämänkin uudistuksen ja jäisimme sormia pyöritellen odottamaan suomalaisen sosiaaliturvan yleistä leikkausta kaikilta.

Oppositiossa voi vaikuttaa mielialoihin merkittävästikin ja siten luoda painetta hallitusta kohtaan, mutta omia tavoitteita sieltä on vaikea saada läpi. Nyt, kun on hyvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne, ne pitää myös toteuttaa.

Noin muuten sama kuin ennenkin, eli olemme edelleen periferiaa emmekä osaa tehdä omaa politiikkaa, vaan se mitä meille tapahtuu on kiinni siitä mitä Euroopassa tapahtuu. Toivotaan parasta, vaikka tilanne alkaakin jo Eurooppalaisen sivistyksen, ja sille perustuvien yhteikuntajärjestelmien, kannalta vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Ei edes kuvitella, että me voisimme vaikuttaa Eurooppaan, koska se ei pidä paikkaansa. Esimerkki voisi vaikuttaa, mutta sitä emme osaa antaa. Yksi asia minkä voisimme tehdä olisi päivittää ajattelumme tähän päivään ja lopettaa sen kuvitteleminen, että Ruotsi olisi joku vapaa länsimaa ja meille portti Eurooppaan, sillä se on edelleenkin se sama, hieman ddr:mäinen, harmaa muuri meidän ja Euroopan välissä.

Puolan vaalit ovat tämän kuun 25. päivä. Toivotaan Lain ja Oikeuden vahvaa voittoa mikä edelleenkin vahvistaisi ECR-ryhmän asemaa europarlamentissa.

Ei kommentteja: