Mielikuvitukseni elävästä voimasta kertoo se, että istuessani yöllä linja-autossa, joka kulkee läpi Suomen etelärannikon nauhakaupunkimaisen metropoli-alueen, pystyn kuvittelemaan olevani keskellä synkkää metsää, jossa hirveen tai karhuun törmääminen on suurempi uhka kuin liikenneruuhkaan juuttuminen. Ehkä se johtuu siitäkin, että pidän tuollaisista kuvitelluista maisemista, joissa on jotain ikiaikaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti