tiistai 17. marraskuuta 2015

Sekulaari uskonto


Nykyään puhutaan varsin usein siitä, että islamilainen kulttuuri olisi jotenkin länsimaisesta ajallisesti jäljessä ja verrataan islamin nykyisyyttä esimerkiksi länsimaiden keskiaikaan. Hurjimmat puhuvat jopa sellaista, että 600 vuotta nuorempana uskontona islam olisi vasta tulossa aikaan jolloin kristinuskossa tapahtui reformaatio. Tämä on minusta väärää ajattelua. Ensinnäkin siinä annetaan reformaatiolle liikaa teologista painoa, toisekseen kristinuskon suhtautuminen maallisiin asioihin on aina ollut täysin erilaista kuin islamin. Oikeastaan jopa ateismi on suhtautumisessaan maalliseen valtaan lähempänä islamia kuin kristinusko. Ellei usko, niin asiasta voi lukea niinkin vanhasta kirjasta kuin Augustinuksen Jumalan kaupunki, jossa hengellinen valtakunta erotetaan maallisesta tai sitten vain, sen enempää itseään intellektuaalisesti vaivaamatta, kuulla ja ymmärtää Kristuksen sanat: "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta." Nuo sanat kulkevat selkeinä ja esillä ollen läpi koko kristinuskon historian.

Vaikka kristinusko ja islam ovat molemmat uskontoja ne siis eroavat toisistaan suuresti. Islamissa ( sunnit ) ei ole kirkkoa ja sen hierarkkista rakennetta lainkaan. On imaameja, jotka ehkä vertautuvat jollain tavalla maallikkosaarnaajiin ja joilla ei ole toisiinsa välttämättä mitään suhdetta. Kirkko ( ja seurakunnat ) korvaantuvat Ummalla, jonka tulisi käsittää koko maailma, jonka alueella sitten vallitsisi islamilainen Sharia-laki. Se takaisi harmonian ja onnen. Mitään tällaista maallisista asioista, maallisesta järjestyksestä tai maallisesta vallasta kumpuavaa pelastusta tai onnea ei kristinuskossa tunneta. Tämä ero on erittäin olennainen.

Maallistuneessa maailmassa ollaan huolestuttavalla tavalla menossa siihen suuntaan, että vain jonkinlainen globaali hallinto voisi taata onnen ja edistyksen. Tässä maallistuminen ja islam ovat siis lähellä toisiaan. En pitäisi suurena ihmeenä vaikka jossain sekulaarin vallan kamareissa olisikin todettu, että islam sopii modernille ihmiselle uskonnoksi paremmin kuin kristinusko juuri tuosta syystä.

Ehkä palaan tähän vielä, mutta nyt pitäisi lopettaa. Voisi tiivistää, että vaikka uskonto on ihan pätevä yleisnimike, jonka alle kristinusko, islam ja muut uskonnot mahtuvat ei eri uskontoja kuitenkaan voi aina ja kaikissa tapauksissa niputtaa yhteen. Uskonto ei itsessään sanana kuvaa oikeastaan muuta kuin sen, että yhteisö näkee jonkinlaisen, jollain tasolla järjestäytyneen, ja vaikuttavan hengellisen todellisuuden olemassa olevaksi.

10 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Korppi on oikeus kirjoitti...

Hyvin sanottu.

urjimmat puhuvat jopa sellaista, että 600 vuotta nuorempana uskontona islam olisi vasta tulossa aikaan jolloin kristinuskossa tapahtui reformaatio.

En ole tajunnut tätä aritmeettista tapaa hahmottaa kulttuurien kehitystä. Uskon kyllä sykleihin ja siihen, että sivilisaatioilla on syntynsä ja kuolemansa. Mutta ikään kuin ne kulkisivat saman kaavan mukaan, ajallinen sykli nyt voi olla mitä tahansa kymmenistä vuosista tuhanteen vuoteen. Lienee matalamielisin tulkinta, että islam olisi samassa kehitysvaiheessa kuin renessanssiajan Eurooppa vain, koska heidän ajanlaskunsa näyttää 1400-lukua. Joku 7-vuotiasko tämän idean alun perin keksi?

IDA kirjoitti...

En muista missä ensi kertaa siihen törmäsin, mutta vuosia siitä on. Se ei taida noin ronskina olla kovin yleinen vaan yleisempi taitaa olla se, että islam noin yleisesti olisi kehityksessään samassa suunnassa kuin länsimaat, mutta on vain satoja vuosia jäljessä.

Anonyymi kirjoitti...

Jumalan valtakunta ei ole tästä maailmasta eikä tämän ajan onnea varten; voiko tuon enää paremmin esittää kuin esitit.
Luterilaisuus alkaa lähestyä myös maallisen onnen, vaikuttamisen ja toivon ajatusta enemmän ja enemmän, se alkaa täällä pk-seudulla politikoimaan yhä selvemmin ja mistä suunnasta tuulee, on arvattavissa.

Käypä katsomassa Kirkko ja kaupunki-lehden Valomerkki-sivustolta Ville Rannan (kirjoitin tyypistä tänne joskus) uusin limbojen limbo. Kirkkoherranvirastossa käy kommenttien perusteella ovi nyt tiheästi.

jk

Vasarahammer kirjoitti...

Kirjoitus on yksi tämän blogin kaikkien aikojen parhaita. Itsekin olen ihmetellyt tätä mihinkään perustumatonta determinismiä, jonka mukaan islam "saavuttaa" kristinuskon kehityksen sitten, kun islam reformoidaan. Kyseessä on minusta jonkinlainen vulgaarisekularistinen truismi tai mantra, jota toistetaan aina sopivassa asiayhteydessä.

Todellisutta paremmin vastaava käsitys voisi olla, että islam on jäänyt ilmestyksen vangiksi eikä kykene minkäänlaiseen moraaliseen pohdiskeluun, joka ei jollain tavalla perustu ilmestykseen tai profeetan elämästä tehtyihin kertomuksiin. Islam ei ole kyennyt yhdistämään järkeä ja ilmestystä vaan ilmestys on tukahduttanut järjen käytön tai rajannut sen pelkästään ilmestyksen ja siihen liittyvän kirjallisen aineiston tulkitsemiseen. Luonnonlakeja ei nähdä Jumalan luomistyön osana, jota ihminen voi tutkia ja havainnoida, vaan Allah päättää aina erikseen, miten asiat menevät.

Islamissa ihminen ei kykene itsenäisesti tekemään moraalisia päätöksiä. Ihmisellä ei islamissa ole omatuntoa.

IDA kirjoitti...

"Kirjoitus on yksi tämän blogin kaikkien aikojen parhaita."

Älä nyt. Sehän jäi keskenkin ;). Olen joskus muistaakseni tähän kirjoittanut vähän saman asian, mutta en löytänyt nopeasti ainakaan.

Kävin katsomassa tuon Rannan piirroksen. Se oli yksiselitteisesti törkeä. K&K:lta mitään muuta kyllä ei osaa odottaakaan, enkä ole sen verrkosivuja enää ollenkaan seurannut. Huvittavaa, että valitetaan kommentonnin törkeyttä. Mitä muuta kuin törkeitä kommentteja tuollaisilla julkaisulla voi ja pitäisi odottaa?

Vasarahammer kirjoitti...

"Mitä muuta kuin törkeitä kommentteja tuollaisilla julkaisulla voi ja pitäisi odottaa?"

Joo mutta arvaa kuka pokkaa uhripisteet ja kenestä tulee sananvapauden marttyyri?

Anonyymi kirjoitti...

Itse erosin kirkosta jo vuosi sitten. Kirkkoherranviraston työntekijä tiedusteli ihan ystävällisesti miksi. Vastasin ystävällisesti että kirkko, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla on alkanut muistuttaa ohjelmaltaan, toiminnaltaan ja idealtaan Vihreää puoluetta. En mielestäni liioitellut enkä hötkyillyt lainkaan. Sellaista se on ollut jo vuosikymmenen vähintään. Kysyin myös onko mahdollista kuulua johonkin muuhun seurakuntaan kuin virallisen asuinpaikan määrittämään. Ei ole. Nyt olen siis tuuliajolla vain/mutta kuitenkin Jumalan armon varassa. Onko tila vaarallinen, siitä on monia käsityksiä. Tiedän toki ettei seurakunnan jäsenyys pelasta, vaan Kristus, mutta loputon outsiderius voi johtaa armon ulkopuolelle.

Ville Rantaan mielestäni henkilöityy täydellisen valtavirran yhteistoimintamiehen malli. Jos kirjoittaisi satiirin, näytelmän tästä ajasta, olisi kuninkaalle
ehdottoman lojaalin ( ! ) hovinarrin rooli varattu Ouluun. Ennalta-arvattavuudessa Ranta yltääkin kerta toisensa jälkeen huikeisiin suorituksiin. Tässä viimeisessä tuo viritys yhdistyi myös mauttomuuteen, tuomitsevuuteen ja avoimeen kiusaamiseen. Huomaamatta häneltä ja hänen päätoimittajaltaan varmasti jää, että Ranta itse imee vihaamiensa ihmisten ja kammomiensa käsitysten verta tapaus tapaukselta. Mutta sellainenhan ihminen on, yksi jos toinenkin, ilmeinen, itseään toistava ja demonstroiva. Se saa käydä "luovuudesta" kun parempaakaan ei ole tarjolla.

jk

P.s Kirkosta eroa en suosittele kenellekään. Yksittäisen impulssin varassa sitä ei kannata tehdä.

IDA kirjoitti...

"Joo mutta arvaa kuka pokkaa uhripisteet ja kenestä tulee sananvapauden marttyyri?"

Facebookista juuri luin, että lehti jo revittelee, että tappouhkauksia on tullut, mutta Ranta taas oli sanonut, että ei hän sellaisia ole saanut. Tiedä sitten pitääkö paikkansa.

Tom Kärnä kirjoitti...

Itse olen viimeksi eronnut kirkosta, sillä kertaa Vapaakirkosta, 14 vuotta sitten. En sano, että kirkottomuus olisi mitenkään eduksi.