Englanti on ainoa vieras kieli, josta osaan sanoa, onko joku juttu kirjoitettu hyvin vai huonosti. Siksi uskallan suositella Jerusalem Biblen Vanhaa testamenttia jokaiselle, joka englantia lukee. Se on hyvä. Uusi testamentti on ongelmallisempi; se kannattaa lukea Revised Standard Versionista tai New American Biblesta. Toisaalta myös viimeisin, suomenkielinen käännös on hyvä - paria kohtaa lukuunottamatta - eikä oikeastaan ole mitään syytä lukea Raamattua vierailla kielillä, ellei lue sitä muinaiskreikaksi tai hepreaksi etsien alkuperäisiä käsikirjoituksia.
Mistä pääseekin siihen, että protestantit jatkuvasti valehtelevat meille Raamatun kaanonista. Evankelistojen ja apostoleiden aikana kirjoitukset tarkoittivat Septuagintaa, joka oli kokoelma juutalaisista kirjoituksista kreikaksi käännettynä. Se oli Vanha testamentti. Juutalaisilla ei ollut mitään kirjoitusten - Tooran ulkopuolella - kaanonia ennen kuin judaistit sata vuotta Kristuksen syntymän jälkeen sellaisen löivät lukkoon. Pyhä Hieronymus, joka käänsi Vulgatan ehdotti, että Septuagintasta jätettäisiin pois määrätyt kirjat, koska niihin ei löytynyt hepreankielisiä käsikirjoituksia. Hän kuitenkin taipui niihin näkemyksiin, jotka korostivat kreikankielisten tekstien merkitystä. Vulgata, joka käytännössä oli koko läntisen kirkon Raamattu, oli siis sama kuin Septuaginta, vain latinaksi, eli kansankielelle käännettynä.
Uskonpuhdistuksen aikana protestantit päättivät suosia judaistista kaanonia. Tämäkään ei ollut mikään yksiniittinen päätös, vaan syynä oli sekin, että ajassa herännyt into kääntää tekstejä kansankielelle yhdistyi alkuperäiskielien osaamiseen. Septuagintaa ei ollut hepreaksi tarjolla. Luterilaiset ratkaisivat homman nimittämällä "ylimääräiset" kirjat apokryfikirjoiksi. Katolinen kirkko taas katsoi olevansa pakotettu lyömään Vanhan testamentin kaanonin lukkoon. Se julisti Vulgatan, joka siis alunperin oli Septuagintan kansankielinen käännös, viralliseksi Vanhaksi testamentiksi, eli kirjoituksiksi. Se kutsui luterilaisten apokryfikirjoiksi kutsumia kirjoja deuterokanonisiksi kirjoiksi.
Suomessa apokryfikirjoiksi nimitetyt kirjat olivat Raamatun mukana aina siihen asti, kunnes englantilainen Raamattuseura vaati, että ne on poistettava painoksista, joita he rahoittavat.
Eli näin. Se, joka radiossa väittää katolisen kirkon poistaneen jotain Raamatusta tai lisänneen jotain siihen, valehtelee tietämättään.
10 kommenttia:
Septuagintan ongelma on siinä, että se on käännös. Se on käännös hepreasta kreikaksi. Koska siinä on vähän turhan selkeät ennusteet Messiaasta, faariseukset ja rabbit julistivatsen harhaoppiseksi Jamnian synodissa vuonna 90.
Tästä syystä protestanttien kanoninen VT:n laitos on hepreankielinen masoreettilaitos.
Apokryfikirjojen ainoa ongelma on, että niistä ei ole alkuperäisiä hepreankielisiä käännöksiä. Tästä syystä ne eivät kuulu masoreettilaitokseen. Sekä luterilaiset että juutalaiset pitävät niitä suuressa arvossa mutta eivät kanonisina. Sensijaan Calvinin mukaan ne ovat harhaoppisia ja Saatanasta.
Vuoden 1992 käännöksestä ne jätettiin pois rahoittajan (amerikkalainen firma) vaatimuksesta. Ne käännettiin myöhemmin erikseen.
IDA, mitkä kirjat katolilaiset jättävät pois raamatusta?
Eivät mitään. Tobitin kirja, Juditin kirja, kreikkalainen Esterin kirja, Viisauden kirja, Sirakin kirja, Baruk, Danielin kirjan lisäykset ja 1. ja 2. Makkabilaiskirja siis kuuluvat Raamattuun. Kiihkeimmät prostestantit väittävät, että katolinen kirkko on lisännyt ne sinne jälkikäteen, mikä ei siis pidä paikkaansa.
Ortodoksit ovat tässä ehkä viisaimpia. En ole varma, mutta heillä kai makkabilaiskirjat kaikki ovat mukana ja myös kaikki Esran kirjat.
TM:
käännöksiähän ne kaikki ovat. Siitä vähän oli kysymys :)
Uskoisin, että apostolit ovat puhuneet sujuvaa kreikkaa ja osanneet hepreaa. Tulkinta, että he olisivat olleet oppimattomia kalastajia on hyvä - koska evankeliumi itsessään sisältää totuuden - mutta ei välttämättä historiallisesti oikea.
Apokryfikirjat eivät kuulu tanakiin, joten juutalaiset eivät pidä niitä pyhinä. En tiedä miksi Aleksandrian kreikankieliset juutalaiset halusivat sisällyttää kirjat setuangintaan.
Matruuna, usko jo kaikki tanakin kirjat eivät ole kirjoitettu alunperin hepreaksi. Osa on arameaa ja osa (ainakin apokryfikirjoista) on kirjoitettu kreikaksi. Jeesuksen aikaan itäisen Välimeren alueen ja Pohjois-Afrikan valtakieli oli kreikka, Palestiinassa kansan kieli oli taas aramea. Hepreaa ei puhunut kukaan. Rabbit käyttivät sitä vain liturgioissaan.
Lisätään vielä heprea ei luultavastikaan ollut jahve-uskovaisten alkuperäinen kieli. Heprea oli kanaanilaisten kieli, juutalaiset omaksuivat sen vaeltaessaan alueelle. Juutalaisten oma kieli oli luultavasti lähempänä arameaa.
Septuaginta on aitoa ilmoitusta. Mitä väliä sillä on, että se on käännös? Siinä ei ole mitään ongelmaa, paitsi tietysti renessanssihumanistien ja muiden puolipakanoiden näkökulmasta. Monet keskeiset uskontotuudet ovat Septuagintassa selvemmin esillä kuin heprealaisessa tekstissä. Aleksandrialaisten oppineiden päätös kääntää Laki ja Profeetat (silloiselle) kansankielelle oli Pyhän Hengen työtä, vaikka ei tarvitsekaan vakavissaan usko legendoihin, joiden mukaan seitsemänkymmenen miehen käännökset olivat täysin identtisiä.
Tomi, ne eivät kuulu Tanakhiin siksi, että niistä ei ole hepreankielisiä originaaleja. Ne ovat mukana Septuagintassa siksi, että niiden katsottiin Septuagintaa koottaessa olevan "riittävän pyhiä" tuohon kaanoniin.
Heprea ja aramea ovat sukulaiskieliä. Niden puhujat kykenevät ymmärtämään toisiaan ja keskustelemaan keskenään. Heprea syrjäytyi aramean tieltä viimeistään persialaisajalla; ja siitä tuli enää leshon ha-qodesh, "pyhä kieli", jota käytettiin klerikaalisiin ja liturgisiin tarpeisiin.
Michelange, juuri tuosta syystä rabbit ja fariseukset julistivat Septuagintan harhaoppiseksi Jamnian synodissa 90 jKr. Septuagintassa eräät tietyt messiaaniset ennustukset ovat liian lähellä kristittyjen tulkintaa.
Septuagintassa on kuitenkin yksi etu masoreettilaitokseen verrattuna. Kreikkaan merkitään vokaalit mukaan, joten siitä pystyy lukemaan sanat ja niiden tosiasiallisen ääntämyksen paremmin kuin heprealaisesta tekstistä - ja rekonstruoimaan heprealaisen alkutekstin.
Aramean ja heprean samankaltaisuudesta minulla on käytännön kokemusta. Olin muutaman vuosi sitten töissä Norrköpingissä, jossa on paljon assyrialaisia, jotka puhuvat arameaa. Koska puhun hepreaa, pystyin töissä kommunikoimaan assyrialaisten asiakkaiden kanssa siten, että he puhuivat arameaa ja minä hepreaa. Ymmärsimme molemmat toisiamme ongelmitta. Tosin joitakin sanoja täytyi selittää. Arabiankielisten kanssa sama ei onnistu vaikka arabia seemiläinen kieli onkin.
Ano, 2000 vuotta sitten puhuttu aramea, erosi varsin merkittävästi nykysyyriasta.
Arameaksi on kutsuttu hyvin suurta joukkoa läheisiä seemiläiskieliä. Heprea ei ole aramean läheisimpiä sukulaisia.
TM:
Muistaakseni ainakin Viisauden- ja Sirakin kirjoista on löytynyt hepreankielisiä originaaleja. Erittäin oletettavaa on, että kaikilla deuterokanonisilla kirjoilla on sellaiset.
En tiedä oliko se judaistien motiiveissä, mutta he tavallaan pyyhkivät Kristusta lähestyvän ajan kirjoitukset pois. Sinänsähän deuterokanonisissa kirjoissa ei ole mitään mikä ei olisi muissa Raamatun kirjoissa, mutta kyllä ne kuitenkin tavallaan syventävät ja selventävät kokonaisuutta. Lutherin motiivi jättää ne pois oli varmaan anekaupasta alkanut riita. Makkabealaiskirjoistahan löytyy tukea kiirastuliopille.
Lähetä kommentti