Olen aina jotenkin ihaillut Viktoria Mullovaa. En tiedä miksi, koska en ole viuluviikari itse, enkä osaa asettaa hänen virtuositeettiaan arvoonsa.
Joka tapauksessa, vaikka en edes jaksa sitä kuunnella alusta loppuun, palaan aina vain uudestaan kuuntelemaan levyä Bach: 6 Solo sonatas & partititas. Ehkä raastavinta ja suoraan kohtikäyvintä musiikkia, jota olen ikinä kuullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti