keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kiroilevat nuoret naiset


En ole nähnyt, enkö aio katsoa, "kohudokumenttia" Sauli Niinistön vaalikampanjasta. Ennakkotietojen perusteella elokuvan nimi voisi olla suomalaista elokuvaperinnettä kunnioittaen Pipsa ja Pissis presidentintekijöinä. Itse kohuakin epäilen ystävänpalveluksena tehdyksi mainokseksi. Kyllähän nämä kokoomuslaiset ovat vain tyytyväisiä, jos heistä välittyy kiroilevan, amerikkalaisen lavatähden kuva. Sitä pidän mahdollisena, että Niinistö, johon itse olen presidenttinä tyytyväinen, olisi toivonut koko elokuvan jäävän julkaisematta, jotta illuusio suomalaisesta sivistyspuolueesta edes jotenkin säilyisi.

Tosiasiahan on, että Sauli Niinistö olisi voittanut presidentivaalit vain kiertelemällä puhetilaisuuksissa aikatauluista ja yhteyksistä paikallisiin tilaisuuksien järjestäjiin huolta pitävän avustajansa kanssa. Toisaalta, kun Suomessa ollaan, niin pitihän oikeistomme edes saada leikkiä, että nyt vedetään itse Obaman kampanjaa tässä. Ei kai siinä mitään pahaa ole.

6 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Toisaalta, kun Suomessa ollaan, niin pitihän oikeistomme edes saada leikkiä, että nyt vedetään itse Obaman kampanjaa tässä.

Koskas Obamasta on tullut oikeistolainen?

Vasarahammer kirjoitti...

"Koskas Obamasta on tullut oikeistolainen?"

Luulen, että Kokoomuksesta löytyy enemmän Obaman ystäviä kuin republikaanien. Muistan kuulleeni jossain haastattelussa kauan sitten, että Eero Lehti kertoi tuntevansa republikaanien ajatusmaailman itselleen läheisemmäksi. Lehti on tosin kokoomuslaiseksi liian oikeistolainen.

IDA kirjoitti...

"Luulen, että Kokoomuksesta löytyy enemmän Obaman ystäviä kuin republikaanien"

Samoin, siksi tuon heitinkin. Ja Carl Roven kysymys 70-luvun kokoomusnuorille on edelleen ajankohtainen: "Entä onko maassanne todellista oikeistopuoluetta?"

Silloinhan sentään vahempia kokoomuslaisia pystyi helposti pitämään sivistyspuolueen edustajina. Ja myös oikeistolaisian vieläpä.

Michelange kirjoitti...

"Ja Carl Roven kysymys 70-luvun kokoomusnuorille on edelleen ajankohtainen: "Entä onko maassanne todellista oikeistopuoluetta?"

Silloinhan sentään vahempia kokoomuslaisia pystyi helposti pitämään sivistyspuolueen edustajina."

Mutta pystyykö Carl Roven tyylisiä republikaaneja pitämään sivistyspuolueen edustajina? Tai sinun jostain kumman syystä ihailemasi yli-ikäisen pissiskuningattaren Sarah Palinin?

Obamassa on puolensa, eivätkä ne kaikki ole huonoja.

Vasarahammer kirjoitti...

Lehti on (talous)oikeistolainen ja suhtautuu republikaaneihin myönteisesti siksi, että nämä kannattavat talouden sääntelyn vähentämistä ja suhtautuvat myönteisesti yrittäjyyteen.

"Mutta pystyykö Carl Roven tyylisiä republikaaneja pitämään sivistyspuolueen edustajina? Tai sinun jostain kumman syystä ihailemasi yli-ikäisen pissiskuningattaren Sarah Palinin?"

Carl Rove ei ole mikään renessanssinero vaan taitava poliittinen strategi, jolla oli hetkensä.

Sarah Palinilla oli Obamaa enemmän johtamiskokemusta (Alaskan kuvernööri) silloin, kun Obama pyrki ensimmäiselle kaudelleen.

Mikään renessanssinero ei hänkään ole, mutta joutui turhan kokemattomana valtamedian hampaisiin. Julkisuus Alaskan kuvernöörinä on kuitenkin aivan toista kuin valtakunnallinen julkisuus.

"Obamassa on puolensa, eivätkä ne kaikki ole huonoja."

Mitäköhän ne hyvät puolet ovat?

Hyvin harvat ihmiset ovat renessanssineroja eli kaikkien alueiden asiantuntijoita. On myös kyseenalaista, olisiko renessanssinero paras vaihtoehto poliittiseksi johtajaksi.

IDA kirjoitti...

Michelange:

No ei välttämättä pysty. Heitto vain oli hyvä :)

En nyt varsinaisesti ihaile USA:n politiikkaa lainkaan. Suomalaisen politiikan amerikanisoituminen ottaa suorastaan päähän. Katsoin vain, että Palinin, sitä ennen Bushin jne... saama arvostelu aivottomuudesta oli täysin kohtuutonta. Itsehän olin silloin sitä mieltä, että Mitt Romney vastaan Hillary Clinton olisi muodostanut hyvä vaalin edellytykset.

Obaman tekemisiin en muistaakseni ole ottanut muuta kantaa kuin sen, että Clinton olisi ajanut terveydenhuoltouudistuksen tyylikkäämmin läpi ajautumatta avoimeen ristiriitaan kirkon kanssa. En enää oikeastaan seuraa amerikoista kuin katolisia lehtiä ja muutamia kirjoittajia.