Ehkä olisi parasta paastota aamukahvitelevisiosta. Silloin television katselu jäisi käytännössä kokonaan. Ellei ole tullut lunta luotavaksi, voisi sen aikaa vaikka jäädytellä pihalle luistinrataa tai jotain. Jos ostaisi vaikka hokkarit.
Nyt katsellessa on tullut mieleen, että jos Suomi olisi Pohjois-Korean kaltainen diktatuuri ei sitä juuri televisiosta ainakaan huomaisi, vaan ohjelma jatkuisi varmaan sellaisenaan, joten jos sähköt ja internet pelaisivat, sekä ruokaa ja juomaa riittäisi ja messuja saisi vapaasti pitää, niin miksi ei? Ja miten Kreikan asema oikeastaan eroaa Suomen suurruhtinaskunnan ajoista aikanaan? Pakkohan Kreikan on taloudellisesti jotain tuottaa EU:lle senkin, kun sitä niin epätoivon vimmalla ja väkisinkin yritetään pelastaa. Olen niin kyyninen, että en usko tätä tehtävän puhtaasta ihmisystävällisyydestä. Pitäisi toki uskoja ja kyynisyys on tietenkin oma vika, josta pitäisi pyrkiä eroon.
Tietyllä tavalla EU muistuttaa feodalismin aikaisia hallintomalleja, mutta eroaakin niistä oleellisestikin ainakin tapakulttuurinsa puolesta. EU:n imperiumissahan kaksintaistelu menee näin:
Ruhtinas: Olen äärettömän loukattu ja vaadin kyllä anteeksipyyntöä.
Maajussi: :D
Muuten näyttää siltä, että Suomen hallituksessa ovat oppositiot vastakkain.
5 kommenttia:
Rehnin anteeksipyyntövaatimus on hölmö, mutta niin oli Soinin "sutkauskin". Hänen sanapläjäystensä nerokkuutta onkin vahvasti yliarvioitu niin omien kuin vastustajienkin leireissä. Tunsin Soinin puolesta myötähäpeää jo viime kevään eduskuntavaalipaneelien aikana. Tämä Bobrikoff-vertaus menee metsään totaalisesti, mutta Rehn olisi tehnyt viisaammin, kun olisi jättänyt sen omaan arvoonsa.
Minusta Soinin sutkaus oli tässä nimenomaisessa tapauksessa harvinaisen osuva.
Rehn edustaa eurostoliittolaista pakkovaltaa suhteessa jäsenmaihin. Hän edistää virkansa puolesta EU:n kehitystä kohti ylikansallista supervaltiota.
Lisäksi hän valehtelee kuin Bobrikoff.
Osuvampi vertailukohta olisi tosin ollut valvontakomission puheenjohtaja Andrei Zhdanov.
No en nyt itsekään minään nerokkaina noita juttuja yleensä pidä, mutta en odota politiikalta sellaista tasoa. Minusta rento kieli on politiikassa parempaa, kuin totaalisen mitäänsanomaton kapulakieli. Tässä on tullut vastakkainasettelua ja Soini vetää ehkä teennäisestikin välillä vahvasti yli kansanomaisuudessa.
Itse en ymmärrä miten tämä Bobrikoff-juttu edes tarttui kenenkään korvaan noinkin voimakkaasti. Toisaalta tuossa Hammerin huomiossa on perää, joten ehkä siksi. Sitä kai on turha olettaa, että asialliseen keskusteluun EU:n luonteesta suomalaisessa julkisessa sanassa päästäisiin?
Voisin ymmärtää, jos vertaisitte Rehniä esim. Vidkun Quislingiin tai O.W. Kuusiseen. Se vertaus tosin olisi törkeää liioittelua mutta asiallisesti oikean suuntainen. Bobrikoff, isovenäläinen derzhavnik, nationalisti, satraappi asein valloitetussa rajaprovinssissa, ei kertakaikkiaan sovi tähän yhteyteen.
Andrei Zhdanov?! Olisi mukava kuulla, mitä mieltä todellisen Zhdanovin kanssa tekemisiin joutuneet olisivat tästä rinnastuksesta! Muutenkin koko eurostoliitto-puhe on niin uskomattoman väsynytttä. Vain yksi esimerkki: maineikas eu-kriitikko ja MEP Esko Seppänen roudasi EU:n rahoilla joukon suomalaisia kannattajiaan tutustumaan EU-parlamentin toimintaan; tämä oikeushan on kaikilla mepeillä. Käytännöstä löytyy epäilemättä paljon tarkkoja vastineita NL:on ja sen alamaiskansojen suhteista...
EU:sta ei tarvitse pitää. En minäkään sitä nykymuodossaan juuri voi sanoa rakastavani, mutta vähän tolkkua kielenkäyttöön toivoisin.
Ei eurostoliitto mitenkään täysin tuulesta temmattua ole. Se on selvä, että pitäisi päästä keskustelemaan asioista asiallisemmalta pohjalta, mutta kun ei vai päästä. Kaikki EU-kritiikki on mediassa ja politiikassa välittömästi puhdasta EU-vastaisuutta, jos se kohdistuu EU:n rakenteisiin. Toki saa sanoa, että EU päästää liikaa häkää ilmastoon jne...eli kritisoida sillä tavoin.
Omasta mielestäni esimerkiksi Wille Rydmanin avaus keskusvallan karsimisesta, mutta sen tekemisestä sitten todelliseksi niillä alueilla, joilla sillä on valtaa oli ihan hyvä avaus, mutta ei se mihinkään keskusteluun johtanut. Euroopan mailla ilmiselvästi on yhteisiä intressejä, mutta ei siinä määrin ja niissä muodoissa, joissa nykyinen EU nyt puskee eteenpäin.
Ja jos Suomen asema on vain joko olla tai ei olla EU:ssa sellaisena kuin se nyt sattuu olemaan, niin sekin olisi hyvä tiedostaa ihan avoimesti ja keskittyä järjestelemään paikallisia asioita, eikä ylläpitää karmeaa poliittista teatteria.
Lähetä kommentti