Suomessa pinnalla ja syvyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Tämä näkyy erityisesti filosofiassa. Pinnalla höpöttävät häikäisypotentiaalista tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä latelevat taukit, jotka lisäksi vaikuttavat sössötyksestään päätellen olevan jatkuvassa hassispöllyssä. Sitten syvällä, mutta syrjässä kaikesta on ihan oikeita filosofeja, jotka myös häikäisevät.
Tältä ainakin näyttää. Tai sitten olen vain erilainen nuori.
6 kommenttia:
Usein on kyllä niinkin, että hassispöllyssä syntyy parempia ajatuksia kuin esim. uskonnon vaikutuksen alaisena, mikä näin joulun seutuvilla vain korostuu.
Kyllähän sen nyt vain on niin, että amfetamiini ja viina ovat loogisten materialistien huumeet. Myssyttelyä ei voi oikein edes kuvitella ilman uskontoa. Ja sitäkin se toki vain sotkee sillä selväjärkisenä silläkin alalla syntyy reippaasti parempaa jälkeä.
Suomalainen akateeminen filosofia on kokonaan suuntautunut sellaiseen kansainvälisen sisäpiirin keskusteluun, joka ei kiinnosta tai liikuta suurta yleisöä. Siksi kotimainen julkisuus on jäänyt helppoheikeille. Yleisiin asioihin suomeksi puuttumista pidetään jopa dismeriittinä.
Yleisiin asioihin suomeksi puuttumista pidetään jopa dismeriittinä.
Tuo on huono juttu. Itse en ole mikään asiantuntija, mutta en pysty näkemään filosofiassa itsessään mitään järkeä ellei sen pohjalta oteta kantaa siihen mitä tapahtuu. Eikö matematiikka ajaisi ns. systeemifilosofian asian?
Opiskelu tietysti erikseen, eikä pelkkä kannanottojen sorvaaminen ole mitään hedelmällistä touhua, mutta sen jälkeen kun opiskelut on tiettyyn pisteeseen opiskeltu. Itse en ymmärrä tätä epäsuhtaa, että meillä on valtiofilosofeina jotain Bonon laimennettuja painoksia ja sitten kuitenkin kantaaottavia, hyviä filosofeja, jotka eivät näy missään.
Kantaaottava filosofisuus on täysi kupla. Vastaavia ilmiöitä on Pihtiputaa väärällään ja Konginkangas kanssa.
On jokseenkin mahdotonta laittaa viisaustieteiden tohtoreita paremmuusjärjesteykseen, niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin.
Kansainvälisistä refereistä voidaan aloittaa, mutta riittääkö se? Hankamäellä lienee vastaus, mutta riittääkö se?
On jokseenkin mahdotonta laittaa viisaustieteiden tohtoreita paremmuusjärjesteykseen, niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin.
No ei tietenkään paremmuusjärjestykseen vaan ottamaan edes kantaa. Meidän ikioma innovaatioammattikouluhan heitä kouluttaa.
Kansainvälisistä refereistä voidaan aloittaa, mutta riittääkö se? Hankamäellä lienee vastaus, mutta riittääkö se?
Hankamäki oli minulla mielessä, kun postausta kirjoitin. Luin kesällä hänen kirjansa ja ne olivat aika häikäisevä kokemus. Olen monesta asiasta eri mieltä, mutta Hankamäki todella pistää pohtimaan miksi? Ja mitkä ovat ne omat lähtökohdat, joista oma mielipide muodostuu. Voidakseen muodostaa oman kantansa niihin teksteihin täytyy tosiaan pohtia millä pohjalla itse seisoo ja minusta sellainen on hyvää filosofiaa. Mahdollinen dialogi ei muodostu miksikään puolueettoman kentän inttämiseksi, vaan jokaisen on pakko tunnustaa väriä. Mikä on hyvä.
Lähetä kommentti