maanantai 15. syyskuuta 2008

On oltava mies

Ajattelin kirjoittaa Minä olen Charlotte Simmonsiin sisältyvästä mielenkiintoisesta kuviosta koripallovalmentajan, koripalloilijan, intellektuellin opiskelijan ja intellektuellin historian professorin välillä, mutta teen sen joskus muulloin, koska satuin lukemaan Jarmo Virmavirran kolumnin Uudesta Suomesta.

Virmavirta kirjoittaa:

Sillä on jotakin tekemistä myös sen kanssa, että Ilveksen ja Saakashvilin tapaiset Venäjästä irtaantuneiden maiden johtajat eivät olleet paikalla silloin 1990-luvun alussa kun rohkeita tekoja tehtiin. Nyt he painottavat rohkeutta, vaikka vakiintuneiden itsenäisten valtioiden johtajien hyve olisi pikemmin maltillinen harkinta.


Venäjästä irtaantuneet maat on Virmavirran edustamalle, suomalaiselle porvarillisen median tekijämiehelle kuvaava sananvalinta.

Seuraava tekstiä ei voi liikaa toistaa, koska se edustaa täydellisesti sitä linjaa, joka suomalaisella porvarillisella medialla, jonka keskeisiä hahmoja Virmavirtakin oli noihin aikoihin, kun hänen mukaansa rohkeita tekoja tehtiin, oli silloin kun eri tasavallat alkoivat itsenäistyä Neuvostoliiton kommunistisen ikeen alta.

Suomen nykyinen pääministeri Matti Vanhanen kirjoitti silloin Suomenmaassa näin:


Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.

Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.

Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin "sitoutumattoman" äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.

Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.

En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden "vapauttamiselle".

Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.

Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.

Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita "pakolaisia".

Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.

Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.


Tuo kirjoitus julkaistiin Suomenmaassa vuonna 1985, mutta se olisi silloin voitu julkaista missä tahansa suomalaisessa, porvarillisessa sanomalehdessä. Niiden linja oli puhtaasti tuo. Eikä siinä mitään, mutta osoittaa aika syvälle syöpynyttä postraumaattista stressiä, että Virmavirta pitää tuota rohkeutena ja on valmis arvostelemaan muita rohkeuden puutteesta. Onko varovaisessa arkuudessa, sillä sitähän tuo linja edusti, jotain häpeällistä?

Suomalainen oikeisto on totaalisesti rappiolla.

8 kommenttia:

jukkaaakula kirjoitti...

Pääministerillä on siis sellainen moraali, että koska Neuvostoliitto oli sodassa orjuuttanut Baltian kansan niin sitä asian tilaa ei saa muuttaa.

Moraali on sama kuin Liivinmaan saksalaisilla maapäivillä joka 1800-luvun alussa totesi että Liivinmaa (Viro, Pohjois-Latvia) on (vuonna 1100) vallattu maa ja siksi sen asukkaat ovat roonmalaisen lain mukaan saksalaisten orjia. 1820-luvulla maapäivät sitten hiukan heltyivät. Virolaisille ja latvialaisille annettiin kaksi ihmisoikeutta:

1. Virolaisia ja latvialaisia maaorjia - tai oikeammin siis juriidisesti orjia - ei saa lyödä metalliesineillä.

2. Virolaisilla ja latvialaisilla maaorjilla - tai oikeammin siis juriidisesti orjilla - on oikeus omistaa haarukka, veitsi ja lusikka.

Vasarahammer kirjoitti...

Onneksi on Iivi Anna.

Kommentti Virmavirran tekstiin

Suomettuminen elää ja voi hyvin. Edes Virmavirran kaltaiset oikeistolaiset eivät ole päässeet siitä eroon. Baltic Star kuvaa tuota mentaliteettia osuvasti.

Vasarahammer kirjoitti...

Jukka Tarkka ei ole rappiolla.

"On helppo ymmärtää presidentti Toomas Hendrik Ilveksen suuttumus presidentin Tarja Halosen hyvin täsmällisesti oivaltavasta luonnehdinnasta:

Viron Venäjä-suhde on posttraumaattisessa tilassa – järkytyksen jälkeisessä hämmennyksessä. Miten voisi olla toisin kaiken sen jälkeen, mitä neuvostoliittolaisuus on tehnyt virolaisuudelle.

Miehityksen kokemus on virolaisen hengen rakenteelle vähän samanlainen kuin oli suomettuminen meille, monin verroin kamalampi vaan. Kummankin ilmiön tunnusmerkkeihin kuuluu niiden olemassaolon kieltäminen, ja siksi on kiistettävä myös niiden aiheuttama jälkitila.

On luonnollista, että kaikista maailman ihmisistä juuri Tarja Halonen osasi noin hyvin luonnehtia Neuvostoliiton ympäristöönsä jättämää historiallista rasitetta. Hän itse kantaa samanlaista taakkaa kuin virolaiset. Hänen puheistaan ja toimistaan näkyvät suomettumisesta syntyneet hämmennyksen vammat, jotka ahdistavat koko poliittista kenttää."

Prujattu Tarkan kotisivuilta.

Rautajärvi kirjoitti...

Pääministerillä on siis sellainen moraali, että koska Neuvostoliitto oli sodassa orjuuttanut Baltian kansan niin sitä asian tilaa ei saa muuttaa.

Suomen presidentillä oli tärkeä rooli Etykissä 1975, kun toisen maailmansodan jälkeiset rajat ja etupiirijaot "lopullisesti" kaiverrettiin vaskeen. Koivisto jatkoi uskollisesti Kekkosen linjaa katkeraan loppuun eli vuoteen 1991 saakka. Muistan miten Suomen poliittinen johto odotteli henkeään pidätellen Janajevin kaappausyrityksen tulosta tuomitsematta sitä mitenkään. Monen mieltä kiehersi toive: jospa vielä sittenkin... "Saadaan idänkauppakin taas kuntoon!"

jukkaaakula kirjoitti...

Suomen presidentillä oli tärkeä rooli Etykissä 1975, kun toisen maailmansodan jälkeiset rajat ja etupiirijaot "lopullisesti" kaiverrettiin vaskeen

Suomi oli orjuuden legitimisoinnin tärkeimpiä draivaajia.

Muistan kun jotkut tavalliset suomalaiset ihmiset olivat raivoissaan kun Puolassa solidaarisuusliikke alkoi rikkoa tätä orjuuden status quota. Suomalaisille niin rauhallinen status quo järkkyi.

IDA kirjoitti...

"Muistan kun jotkut tavalliset suomalaiset ihmiset olivat raivoissaan kun Puolassa solidaarisuusliikke "

Minulla on ja sellainen muistikuva, että Suomessa suhtauduttiin Solidaarisuuteen vähän kuin he olisivat jotain huligaaneja. Ihan siis yleisen mielipiteen ja mediankin tasolla.

Itselläni on aina ollut ilo olla kommunismin vastaisessa seurassa ;)

jukkaaakula kirjoitti...

Nimenomaan. Veneen keikiuttajia.

jukkaaakula kirjoitti...

Täytyy tietysti myöntää että ei suomettuminen ollut pelkästäään musta asia. se oli yhdistelmä viisautta, mielistelyä, lakeijamaisuutta, kyynisyyttä, hyviä taloudellsiia tuloksia, ...

Mutta hienoa siitä olisi päästä eroon.