Buchanan ( edellinen postaus ) painottaa aivan liikaa väestön vähenemistä merkkinä elinvoiman hiipumisesta. On varmasti totta, että lasten suuri määrä on merkki elinvoimaisuudesta ja elämänilosta, mutta toisaalta se informaatio mitä saamme kertoo aika paljaasti siitä, että väestön jatkuva kasvu ei ole hyvä juttu. Jossain vaiheessa se kuitenkin johtaisi syvään romahdukseen. Teknologinen kehitys näyttää olevan siinä vaiheessa, että jatkuva taloudellinen kasvu ei välttämättä vaadi jatkuvaa väestönkasvua, eikä jatkuva taloudellinen kasvu välttämättä, toisin kuin jatkuva väestönkasvu, ole mitenkään tuhoisaa, vaan se voi olla puhtaasti antoisaa. Minusta on mahdollista, että ihmiset jollain kollektiivisella tavalla tiedostavat tämän. Väestömäärien notkahdusta pienemmiksi ei ole mitään ehdotonta syytä pitää kulttuurin elinvoimaisuuden kannalta katastrofaalisena kehityksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti