Kukoistavaa hiljaiseloa

Arvoisat kyläläiset!

Ei ole kauaa siitä, kun löysimme tämän rauhallisen kolkan. Nyt meitä on jo yli puolensataa. On totta, että joissain mökeissä vietetään hieman siveetöntä elämää ja sekin on totta, että pormestarinne ei edes tiedä mitä Chomage tarkoittaa, mutta välittäisimmekö me siitä? Emme. Meillä kuljetusyhteydet pelaavat paremmin kuin missään, eikä rikollisuudesta tai saasteista ole tietoakaan.

Ilmeisesti minulta nyt odotetaan jonkinlaisia teollisia avauksia, mutta niihin suhtaudun varauksella. Metsissä ja vuoripuroissa olkoot toistaiseksi elantomme. Joka tapauksessa voitte kaikissa tapauksissa - olivat päätökset sitten millaisia tahansa - olla täysin huoleta: tulen edelleenkin pyrkimään täydelliseen avoimuuteen ja kansanvaltaisuuden huomioon ottamiseen. Siksi lähdenkin huomenna metsään, enkä palaa ennen kuin vähintään viikko on kulunut.

Elelkää.

Sivistyksen loppu

Jos lukion lyhyt matikka oli kammottavaa, niin tässä suora lainaus Yleisradion kirjallisuusohjelmasta 10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa:

"...meillä on Yrjö Jylhän Kiirastuli, jossa raja railona aukeaa...jne..."

Toivottavasti kuulin väärin, vaan enpä usko. Luterilaisen traditionalistin elämä on yhtä helvettiä näinä aikoina.

Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat on maahanmuuttoasioissa poliittisesti puolueellinen julkaisu. Vaatimukset maahanmuuttokriittisille kirjoituksille ovat lehdessä aivan ylimaalliset. Olen nähnyt lehteen tarjottuja pohdittuja, tasapainoisia ja älykkäitä kirjoituksia, joista joidenkin kirjoittajilla on akateemista pätevyyttäkin kirjoittaa asiasta. Monet jutuista pesevät lehden yleisen tason puhtaasti kuusi nolla. Silti ne jäävät kylmästi julkaisematta.

Maahanmuuttomyönteiselle linjalle Helsingin Sanomat taas ei aseta mitään rajoituksia vaan julkaisee mitä tahansa raflaavaa soopaa, jota joku vain keksii kirjoittaa. Hyvä esimerkki - ja jo muualla käsiteltykin - on tuore kirjoitus, joka vastustaa rikoksiin syyllistyneiden somalien karkottamista, ja joka sisältää esimerkiksi seuraavan puhtaan valheen:

"Maastakarkotus rikoksesta kärsityn rangaistuksen jälkeen on lisärangaistus, jonka suomalainen hallintojärjestelmä haluaa kohdistaa afrikkalaisiin ja muihin kehitysmaista kotoisin oleviin ihmisiin."

Maahanmuuttokriittisellä kirjoittajalla ei olisi mitään mahdollisuutta saada vastaavaa älyvapaata vääristelyä lehdessä läpi. Hänellä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta saada juttuaan läpi Helsingin Sanomissa ollenkaan. Ei ainakaan jos se on hyvä, pohdittu ja asiallinen. Jonkun nopean purkauksen lehti saattaa julkaistakin. Arvattavista syistä.

Helsingin Sanomat ei siis millään muotoa edusta perinteistä, puolueetonta ja tasapuolista tiedonvälitystä. Joka niin luulee, on harvinaisen tyhmä. Sivusta löytyy linkki vaikkapa Jerusalem Postiin, joka on sanomalehti.

Tämä tuosta "lehdestä". Pahoittelen tapahtunutta ja aion taas autuaasti unohtaa koko läpyskän. Suosittelen samaa myös muille. Paikallisuutiset voi lukea paikallisista lehdistä ja Iltalehteä, joka kertoo Suomen ja maailman uutiset siinä missä Helsingin Sanomatkin voi lukea ilmaiseksi verkosta.

Lisäys:

Helsingin Sanomat on ilmeisen puolueellinen ja poliittinen kaikissa asioissa mitä se käsittelee. Se on enemmän politiikan tekemistä, kuin tiedonvälitystä. Kyse tuskin on tietoisesta linjasta, vaan ainoastaan surkeasta journalismista, varsinkin päätoimittajatasolla. Lehti annetaan idealististen maailmanparantajien käsiin, kun itse ei yksinkertaisesti tiedetä asioista mitään.

Klassinen juttu

Kivettyneet ihanteet? on myös hyvä kirja. Sekin innosti runoilemaan. Edelleenkään en tiedä onko kyseessä hyvä, huono vai ihan paska runo. Surullisella tavalla totta se on, mutta sillä nyt ei ole niin väliä.

Tiedän, että joskus vielä
kohtaan rakastettuni
Kuoleman valtakunnassa.

Myös sen jo tiedän,
että hän pysyy silloin
hiljaa ja ilmeettömänä.

Kristittynä en voi vaieta

Tai oikeastaan voin ihan hyvin, kun annan Alvin Platingan puhua puolestani.

Ihan mielenkiintoinen artikkeli. En itse oikeastaan ymmärrä koko länsimaista filosofiaa ja sen raskasta perinnettä. Olisi paljon fiksumpaa ja tyylikkäämpää esimerkiksi vain todeta: Jo Konfutse sanoi: "Jos tappaa miehen vaimon, raiskaa tyttären ja myy hänen poikansa orjaksi ei voi olettaa miehen tarjoavan päivällistä asian nousematta esille päivälliskeskustelussa", ja jatkaa sitten matkaansa tietäen varmasti antaneensa hyvän ja yleispätevän elämänohjeen.

En siis ota kantaa artikkelissa esitettyihin näkökohtiin muuten kuin, että ne ovat mielenkiintoisia, mutta tämä: "The God of the Old Testament is arguably the most unpleasant character in all of fiction. Jealous and proud of it; a petty, unjust unforgiving control-freak; a vindictive, bloodthirsty ethnic-cleanser; a misogynistic homophobic racist, infanticidal, genocidal, filicidal, pestilential, megalomaniacal…." On ihan samaa mitä puhuttiin jo Vesivallin keskikoulussa kenenkään huutelematta perään. Minusta tuo onkin aivan puhdasta roskaa, millä ei ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Eräänlaista teinimäistä uhoa vain.

Kukaanhan ei muuten koskaan ole kai väittänytkään, että Vanhan testamentin jumala olisi yksinkertaisen kiva? Se roolihan oli yleensä varattu leppoisalle Venäjän sedälle tai pullealle Kiinan toverille, jotka urheasti, mutta samalla lempeästi, kasvattivat viljan ja riisin ohella kansaa.

Kiitän huomiosta. Ensi sunnuntaina uudet saarnat samalla taajuudella, ehkä.

Oma tupa, oma lupa

Perustin kaupungin Elsassiin. Vihdoinkin verkkopeli minun makuuni. Ei tartte tehdä mitään ja kaupunki kasvaa jos kasvaa. Kiitokset vinkistä Villelle. Oli tosiaan pakko tsekata.

Henkilökohtainen ei ole poliittista

Toveri Helsingin punakaartista ihmettelee asiaa johon todellakin törmää hämmentävän usein. Kymin punakaartista noihin "ad hominemeihin" on jo kauan vastattu tasaisella tahdilla kaikilla aseilla, aina karkeista solvauksista, järkeilyn kautta leppoisaan jutusteluun, joten siirretään tykistö välillä uuteen sektoriin:

Todella maltillisena arviona voisi sanoa, että 80 prosentilla suomalaisista ei ole läheisiä suhteita maahanmuuttajiin. Mikäli erittäin tärkeän maahanmuuttopolitiikan kommentoinnille asetettaisiin ehdoksi läheiset kontaktit maahanmuuttajiin siitä seuraisi se, että ylivoimainen valtaosa äänioikeutetuista kansalaisista olisi keskustelun ulkopuolella. Toisaalta, jos kaikki äänioikeutetut pyrkisivät läheisiin kontakteihin maahanmuuttajien kanssa, ei maahanmuuttajilla olisi aikaa mihinkään muuhun kuin kalenterinsa järjestelemiseen 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Vaatimus siitä, että pitäisi olla läheisiä tuttavuussuhteita maahanmuuttajiin voidakseen puhua yleisellä tasolla maahanmuuttopolitiikasta on siis äärimmäisen typerä.

"Työväen"luokan tuho ( Kirjoja II )

Pat Gilbertin Lontoo liekeissä kirja loppuu pohdintaan The Clashin laajasta merkityksestä kulttuurille. Enpä tiedä häntä. Itselleni kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen pari yksityiskohtaa.

Mick Jones haluaa banaanin. Roudari kiertää kaikki mahdolliset paikat, mutta ei löydä banaania mistään. Hän lupaa tuoda mitä tahansa, korillisen viskiä, meloneita, ihan mitä tahansa. Mick Jonesille se ei kelpaa, sillä hän haluaa ehdottomasti banaanin ja hänen on myös saatava banaani. Tuollaisen jälkeen kaikille on - tai ainakin pitäisi olla - luontevasti selvää, että se työväenluokka, jota The Clash edusti, oli olemassa vain elokuvissa ja viihteessä.

Toinen oli kirjailijan hehkutus kuinka Joe Strummer lisäsi sinänsä erittäin ansiokkaaseen Straight to Hell lauluunsa kovinkin sydäntä riipovan viestin nuorille vietnamilaisille siitä, kuinka heidän kulttuuriaan ei ole CocaCola vaan riisi ( tuo oli siis kirjailijan tulkinta). Mikäs siinä, asiassa voi kyllä olla perääkin, mutta saarnaaja oli kyllä tuossa tapauksessa puhdas leipäpappi.

Jan Wongin Punaisen Kiinan blues vaikuttaa hyvältä. Ainakin kuvat esittävät kuinka nuorten tyttöjen pitäisi pukeutua, jotta he olisivat ystävällisiä vanhojen miesten sydämille.

Englantia ei enää ole, osa 1001

Theodore Dalrymple summailee Britannian viime aikaisen politiikan ja sen todelliset, kauaskantoiset seuraukset kirjoituksessaan Delusions of Honesty.

Ilkka Kokkarinen taas kertoo mikä voisi olla merkitys vähäisempien anglosaksisten ystäviemme ja heidän edistyksellisen älymystönsä uuskieleen kehitetylle sanalle 'Islamofobia'. Karkeasti suomennettuna islamofoobikko ajattelee islamista täsmälleen samalla tavalla, kuin tuo edistyksellinen älymystö itse ajattelee fundamentalistisesta kristillisyydestä. Tuo olisi varmaan totta, jos kyseisellä sanalla nyt yleensä olisi merkitys.

Päivän mietelause I

Skepsismi on tyhmää.

Millään huonolla tai kelpaamattomalla idealla ei koskaan voi olla teknisesti toimivaa toteutusta. Kaikki tieteellinen ( tai taiteellinen tai yleensä ) edistys tapahtuu rakentamalla, mikä taas perustuu enimmäkseen ideointiin ja kokeilemiseen. Sillä mitä ajatellaan ei oikeasti ole suurtakaan väliä, koska toimimattomat ajatukset eivät toimi ja toimivat toimivat. Nämä taas erotetaan toisistaan kokeilemalla, tekemällä ja rakentamalla.

Skeptikot ovatkin tässä jatkuvassa prosessissa lähinnä ajatuksetonta, kuollutta massaa, joka on ehkä hyvä kuitenkin kantaa mukana koska ihminen nyt vain on sosiaalinen eläin ja on hyvä olla ihmiselle hyvä. Eipä juuri muuta.

Punavihreä allianssi

Euroopan politiikkaa ei ole tullut vähään aikaa seuratuksi, koska siitä ei oikein koskaan tiedä pitäisikö lähteä kadunkulmaan raivopäisenä huutamaan vai ottaa asiat vain huumorilla. Tuossa Bryssels Journalin artikkelissa olikin varmaan taas vähintään kuukaudeksi.

Suomessa kannattaa kuitenkin aina muistaa, että mitä Euroopan vihreät edellä sitä Suomen vihreät perässä. Onhan kyseessä puolue, jolla ei ole yhtään omaa ajatusta ja johonkin senkin on nojattava, joten miksipä ei siis eurooppalaiseen vihreään liikkeeseen. Mikäli omaa ajattelua vahingossa ilmenee, niin se liukenee sieltä hyvässä järjestyksessä. Viittaan vaikkapa Eero Paloheimoon ja ehkä Pentti Linkolaankin.

Punavihreys tarkoittaakin lähinnä sitä, että vihreät ovat tuoneet punaiseen, vasemmistolaiseen politiikkaan lisänä sen, että siitä ovat kadonneet sekä päämäärät, aate, että järki ja tilalle on tullut jonkinlainen yleishumanistinen lässytys, jolla sopeudutaan tilanteeseen kuin tilanteeseen toivoen vain omaa pinnalla pysymistä. Mikä vihreiden todellinen tavoite ilmeisesti onkin.

Toisaalta annetaan hyväluontoisena ihmisenä sen verran periksi, että siinä ohella, kun Vihreä puolue työskentelee jatkuvaan väestönkasvuun perustuvan jatkuvan talouskasvun hyväksi yhteiskunnallisella sektorilla, niin sillä on kuitenkin jonkinlainen aatteellinen päämäärä yleisfilosofisella tasolla. Sen voisi tiivistää lyhyeen vuoropuheluun:

- Mikä on puolue, josta tulee ensimmäinen burkhaan pukeutunut kansanedustaja, jota Suomen eduskunnassa edustaa hänen miehensä tai isänsä?
- Vihreät - De Dorga.

Asiasta kokonaan toiseen: De La Reyn ystäville uudehko artikkeli aiheesta. Olkaatten hyvät.

Lyhyt elämäkerta kuvina

Suht hyvä, vähän outo

Varhaista harjoittelua tulevia koitoksia varten.

Suvaitsevaisuuskasvatusta YTN-tädin tiukassa leirityksessä

Mutsi, veli, minä ja joku lappalainen.

Sunilan skidit

Lontoon psykot

Piknikillä: "Taistelukaasuja Japanista Libyaan"

Konemiehistö suorittaa Himmlerin kartanon ohimarssin

Tiketti verovapauteen

Kraanat

Ylämäki Amerikkaan

Ajattelija ajattelee lopettaa kaiken kommunaalisen pelleilyn ja ruveta yrmyksi konservatiiviksi

Hitaan toiminnan joukot valmistautuvat tien ylitykseen

Kirjoja

Kouvolan aseman mukava ja nopean tehokas lipunmyyjä sijoitti minut lastenvaunuun. Käsittääkseni kyseessä olikin oikeus ja kohtuus. Vaunu oli täynnä toinen toistaan kauniimpia nuoria äitejä ja heidän terhakkaita lapsiaan. Vedin rauhallisesti yrmeän miesmallin roolia ja lueskelin muina miehinä Fukuyaman väärin ymmärrettyä kirjaa Historian loppu ja viimeinen ihminen, enkä juurikaan antanut sen häiritä, jos joku innokkaimmista tenavista tempoi sitä minulta pois. Kirjassa itämaisten viisaiden perintöä kantava Fukuyama tekee erittäin ovelan siirron selittäessään liberalismia saksalaisen hengen kautta, anglosaksinen tavaranvaihdon sijaan. Mutta toisaalta nämä nyt ovat niitä asioita, joista kukaan ei halua kuulla. Ja toisaalta Kouvolasta Pieksämäelle ei ole matka eikä mikään ja siellä pitikin vaihtaa paikallisjunaan, joka vei Varkauteen.

Varkaus on hienompi kaupunki kuin muistin. Upouudella lonkalla on mukava kävellä ja kaupunki tuli kierrettyä aika tarkkaan. Pienellä aukiolla kolme tyttöä soittivat viulua, mikä oli kaunista, ja sieltä ovesta pääsi alas kirpputorille, jonka yhdessä nurkassa oli Suomen paras kirjakauppa. Jätin Fukuyaman sinne ja sain vaihdossa seuraavat kirjat:

Keijo Korhonen: Itsenäisyyden lyhyt historia
Marja Härmänmaa, Timo Vihavainen: Kivettyneet ihanteet
Jan Wong: Punaisen Kiinan blues
Pat Gilbert: The Clash, Lontoo liekeissä

Kannatti käydä. Paluumatkalla en ehtinyt lukemaan, koska yritin houkutella M:n tai M:n päästämään suustaan raskauttavat sanat: "Sä oot kuule niin hyvä jätkä, että minä haluan pitää susta huolta ja elättää sua koko sun loppuelämän.", jota olisin käyttänyt heitä, varsinkin M:ää, vastaan universaalissa oikeudessa. Kylmän loogisina ja älykkäinä naisina he kuitenkin pysyivät vaiti, tai puhuivat asiaa, ja ajoivat viileän rauhallisesti kovan kohtalonsa ohi.

Keijo Korhosen kirja ja The Clashista kertova kirja, joita olen ehtinyt lukea vähän alusta, ovat joka tapauksessa todella hyviä. Korhonen latelee sellaiset yhteiskunnalliset teesit seinään, että on hämmentävää kuinka vähän kirja on herättänyt keskustelua. Yhtenä pienenä esimerkkinä: Esko Aho kirjoitti Maastrichtin sopimuksen alle vaikka ei ollut koskaan edes lukenut sitä. Ja tuo nyt oli vain yksityiskohta; kirjan yleinen kokonaisnäkemys vaikuttaa olevan hyvällä suomella kirjoitettua, älykästä, poliittista kiistakirjoitusta, jota koskaan ei ole liikaa, ja joka kuuluisi vähän jokaisen kirjahyllyyn. Keskustapuolueen sisäinen hajaannuskin tulee kirjan kautta paljon ymmärrettävämmäksi. The Clashin tarina taas kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia yhtyeestä ja sen ympärillä pyörineistä ihmisistä, vaikka se keskittyykin liian pitkäksi aikaa soittajien juuriin ja perhetaustaan.

Laitetaan tähän lopuksi linkki yhteen The Clashin hienoimmista lauluista.

Maijan kanssa maalla ( ja pois )

Maija on ihana ihminen,
se osaa ajaa autoa
ehkä siinä on juuri pihvi sen
et ei pidetä turhia taukoja.

Hyvät ja hauskat rokit oli. Kiitokset myös kaikille muille asianosaisille.

vaipuminen surumieliseen...

...syvällisyyteen, eli muistan joskus lukeneeni tai kuulleeni jostain lakonisen kommentin vastauksena siihen tuttuun toteamukseen, kuinka ajatus liitelee niin nopeasti ja vapaasti sinne tänne. Se kuului jotensakin tylyn yksinkertaisesti näin: "Joopa joo, materia on paljon nopeampaa". Mikä muuten pitää paikkansa.

Alempana ohimennen mainittu evoluutiokin on todella vikkelä, jatkuvasti käynnissä oleva prosessi. Meidän ajatuksemme eivät pysy siinä vauhdissa mukana ollenkaan, ja se näyttää meistä hitaalta, koska onnistumme havainnoimaan vain mitättömän pienen osan prosessin yksityiskohdista. Ellemme muodosta teoriaa, niin emme pysty lainkaan havainnoimaan koko prosessia, joka materiaalisessa maailmassa onkin jo kaukana meidän ajatustemme edellä. Muutenkin on vain niin, että järkevä elämä vaatii teorian muodostamista ja edes yritystä elää sen mukaisesti. Se on surullista, mutta minkäs teet?

Toisaalta viikonloput ovat perinteisesti vapaita. Siispä näissä merkeissä :)

Eläköön vallankumous! Osa X

Jalkapalloasiantuntemusta seuraamalla löytyi linkki vuoden ehkä hauskimpaan avauskappaleeseen. Tuohon voisi hyvin kuvitella päälle espanjalaisen filminpyörittäjän, joka hurraa-huudoista innostuneena tempaisee pistoolin taskustaan, ampuu pari laukausta kattoon ja, kas, fasistinen vallankumous amerikkalaisella kampuksella on alkanut.

Toisaalta absurdeja tarinoita on turha kirjoittaa, koska todellisuus ylittää ne mennen tullen.

Kuvia muistista

Jussi Halla-ahon vieraskirjassa joku huomautti, että Mohammed-pilakuvien tarina ei vielä ole loppu ja kehotti muistelemaan asian käänteitä tulevia keskusteluja varten. Onkin siis ihan hyvä kerrata tapahtumat Suomen osalta. Suomessahan kuvat julkaisi Suomen Sisu sen jälkeen, kun Ruotsin turvallisuuspoliisi oli sulkenut Ruotsindemokraattien sivut kuvien vuoksi ( asia muuten johti ministerin erottamiseen ). Asiasta ei tiedotettu minnekään muualle kuin Sisun omille sivuille, joilla kuvat myös julkaistiin. Sitten alkoi tapahtua kummia.

Ensimmäisenä poliitikkona julkaisua riensi kommentoimaan Jari Vilen ( kok), joka vaati Suojelupoliisia tekemään kaiken mahdollisen Sisun sivujen sulkemiseksi. Samalla hän ehdotti, että Eduskunnan olisi pikaisesti ryhdyttävä harkitsemaan lainsäädäntöä, joka varmistaisi sen, että Suomen ulkoista turvallisuutta ei voitaisi rauhankaan aikana uhata julkisessa sanassa johonkin sananvapauteen vedoten. Eli Vilen ehdotti jonkinlaisen uuden rauhanlakialoitteen tekemistä, mutta ei saanut sitten sellaista tehdyksi, eikä kerättyä siihen allekirjoituksia. Politiikka on raskas ja ammattitaitoa vaativa työ, joten tuota ei välttämättä voi pistää laiskuuden piikkiin. Ehkä häneltä oli vain jäänyt kiireessä huomaamatta, että kansanedustaja voi tehdä lakialoitteita. Suojelupoliisi joka tapauksessa ilmoitti välittömästi, että se ei näe mitään syytä tutkia asiaa. Seuraavaksi sitten SDP:n ja Keskustan muodostaman hallituksen pääministeri Matti Vanhanen ( kesk ) pyysi omasta ja hallituksena puolesta anteeksi sitä, että maassamme on tahoja, jotka julkaisevat Suomessa samaa aineistoa, jota on avoimesti julkaistu Euroopan yhteisön jäsenmaiden lehdistössä. Myös Tasavallan presidentti, rakastettu poppamamma Tarja Halonen piti kotoisan, ekumeenisen tapaamisen, eräänlaisen suuren pow wown:n, jossa hän suomalaisugrien päällikkönä pahoitteli tapahtumia tasapuolisesti kaikkien mahdollisten maailmasta löytyvien uskontokuntien edustajille.

Näissä melskeissä Sisäministeriön poliisiosaston poliisitoimintayksikön poliisijohtaja sai uskonnollisen herätyksen ja antoi Keskusrikospoliisille tehtäväksi selvittää onko tapauksessa aihetta tutkintaan Suomen lain vastaisesta Uskonrauhan rikkomisesta. Ja tehtävänanto sai kuin saikin KRP:n ryhtymään pitkään ja vaivalloiseen kuvaintulkintaan niin sanotun 12 'ikonin' arvoituksen tapauksessa, jossa kuvien viivojen suhteiden tarkka selvittäminen ja niiden merkityksen avaaminen vei kuukausia. Monilta jäi huomaamatta, että yksikään uskontokunta ei ollut kokenut uskonrauhaansa rikotuksi, eikä ollut moisesta poliisille ilmoittanut, mutta kun huomioi sen millaisissa paineissa ja millaisella alimiehityksellä KRP toimii modernisoituvan rikollisuuden uhkien edessä ja millaisella kiihkeällä tarkkuudella julkinen sana tuota rikollisuuden vastaista taistelua seuraa, niin tällaisten pikkuseikkojen huomaamatta jääminen on toki inhimillistä.

Lopulta, pitkällisen eksegeesin jälkeen, KRP sai todettua, että ei ollut ainoastaan aihetta tutkintaan, vaan oli aihetta viedä juttu syyttäjälle asti. Eikä sitten enää tarvittukaan kuin valtakunnansyyttäjän ahkeraa ja pyyteetöntä työskentelyä, kun syyttämättäjättämispäätös oli valmis.

Hassuinta tässä tarinassa on, että se on totta.

Pallo hukassa

Aika hauska ja oivaltava juttu jalkapallosta. Vaikka se tietysti onkin yleisnäkemykseltään aikamoista liioittelua, sillä Arto Tolsa on tunnetusti joskus syöttänyt tarkoituksellisesti KTP:n hyökkääjälle, joka on osunut potkullaan juuri siihen kohtaan maalia mihin yrittikin, niin on aivan totta, että jalkapallo tuskin pystyy televisiolajina kilpailemaan oikein minkään amerikkalaisen ammattilaissarjan kanssa. Se ei vain oikein toimi sellaisenaan TV-viihteenä.

Puolet jalkapallon viehätyksestä on historiassa, seurojen perinteissä, politiikassa ja kaikessa muussa mitä seurojen ympärillä tapahtuu. Vaikka kyseessä on mitä globaalein laji, niin juuri ammattilaistasolla se on melko riippuvainen paikallisesta kannatuspohjasta. Yleensäkin se on yleisölajina parhaimmillaan paikan päällä, stadionilla seurattuna. Jos paikallinen kannatuspohja huippujoukkueilta katoaa niin laji jää aika orvoksi ja onnistuu ehkä maailmanlaajuisesti elättämään samanlaisen supersarjan kuin USA yksinään omissa lajeissaan. Toisaalta tilalle tulevat sitten kuitenkin taas varmaan paikalliset liigat, koska ihminen nyt vain on sellainen, että jos sille heittää pallon se hyppii sen perässä mielipuolen tavoin. Ja sitä osaa hieman potkaista jo ennen kuin sen osaa ottaa käsiin.

Eikä kaikki peli huipullakaan ole niin tylsää kuin minkä tahdissa viime aikojen Mestareiden liigaa seuratessa on tottunut uinahtelemaan. Copa Americassa, joka sotki mukavasti vuorokausirytmin, pelattiin mielenkiintoista ja elävää peliä. Samaa voi sanoa Espanjan liigasta ja UEFA-cupista.

Muutosvastarintaa

- Tuulikki, tämä on taivas.
- Kallis kuin mikä se on.
- Ainakin miljoona kanavaa, tuhansia pelejä ja jos ne eivät kelpaa voi tehdä vaikka omaa ohjelmaa...
- Emmiä oikein tiiä...
- Samassa paketissa on robotti-imuri, joka imee pölyt itsekseen...ja ruohonleikkuri, tehdään vain naruneliö pihalle ja se leikkaa ruohon omia aikojaan, ihan kuin elektroninen lammas!
- Emmiä kuitenkaan tiiä. Sulla menee kuitenkin kaikki aika noiden kanssa. Joskus olisi kiva käydä tanssaamassakin, kun töllöstäkään ei enää tule niitä lauantaitansseja.
- Älä nyt ole noin muutosvastarintainen aina.

Ohjelmapolittista resonanssia

Aamutelevision aiheina ovat suomensukuiset kansat ja muurahaiset. Näin se käy, kun reippaasti ajattelee ääneen kiinnostuksen kohteensa, niin televisiohan niihin pian tarttuu. Olen varma, että Urheilukanavakin esittää ensi kaudella huomattavan määrän Athletic Clubin pelejä ;)

Sarjakuvaa

Tintin siirtäminen aikuisten hyllyyn sai aikaan sen, että minäkin, joka olen harvinaisen tarkka maineestani asiallisena älymystön edustajana, kehtasin ruveta lukemaan niitä uudestaan. Ne ovatkin todella hienoja sarjakuvia. Tosin Neuvostojen maassa, Afrikassa ja Amerikassa ovat vielä selvää harjoittelua ja ne ovat melko tylsiä. Sarja alkaa päästä vauhtiin Tintti Amerikassa albumin loppupuolella, jossa tulevia hienoja sivuhahmoja ennakoiden näyttämölle saapuu USA:n paras hotellietsivä. Faaraon sikarit voikin sitten jo laskea ensimmäiseksi täysipainoiseksi Tintiksi ja Mustan saaren salaisuudessa homma alkaa olla jo täysin kasassa. Seikkailujen viehätys perustuu lähes täysin sivuhahmojen loistoon ja toilailuihin, sekä todella tyylikkääseen piirrosjälkeen, jossa sivukokonaisuudet vaikuttavat enemmältä, kuin osiensa summalta ja jotenkin tarinankerrontamaisen vanhahtavilta, vaikka itse tarinat eivät olekaan kovin kummoisia. Tai jotain sellaista. Olen tässä uudessa, analyyttisenmassa ja aikuisemmassa lukukokemuksessani päässyt vasta Mustan saaren salaisuudes loppuun, mutta aion jatkaa sinnikkäästi ja kronologisesti ainakin siihen asti kunnes törmään suosikkihahmooni, Tintti Tiibetissä - albumin levitoivaan buddhalaismunkkiin.

Tintti Amerikassa muuten kohtelee intiaaneja vastaavalla stereotyypittelyllä kuin Tintti Afrikassa neekereitä. Oikeastaan mitään varsinaista eroa ei ole. Se, että kukaan ei ole keksinyt vaatia sitä poistettavaksi hyllyistä - tai se, että Christien Ten Little Niggersissä ollut rallatus on joskus ilman sen kummempaa kohua muutettu Ten Little Injuniksi - kertoo kai vain eurooppalaisten alentuvasta suhtautumisesta afrikkalaisiin, eikä mistään muusta.

Lisäys:

Mustan saaren salaisuuden jälkeen piirrosjälki muuttui taas jyrkästi ja tarkemmalla tutkimuksella ( tintti wiki ) paljastui, että Mustan saaren salaisuus on piirretty moneen kertaan uusiksi ja minulla mitä ilmeisimmin on uusin versio. Joka tapauksessa tähän asti, nyt on Salaperäinen tähti alusta menossa, on tapahtunut jatkuvaa kehitystä ja varsinkin Kultasaksisen ravun loppuun sijoittuva, kapteeni Haddockin puhe pahimmasta merimiestä uhkaavasta vaarasta oli sisällöllisestikin kohottava ja ajatuksia herättävä.

Aatemaailman ongelmia

Kalle Isokallio kuvaa Italehden kolumnissaan hyvin mikä on nykypolitiikan keskeisiä ongelmia. Eipä siitä sen enempää.

Harvinainen ilmiö, eli viisas yhteiskuntatieteilijä Francis Fukuyama esittää liberaalin demokratian määritelmän seuraavalla ytimekkäällä tavalla: Oppi yksilön vapaudesta ja kansan suvereenisuudesta. Noinhan asia myös historiallisesti katsottuna on. Nykyajan ongelmia lienee sekin, että liberaalista demokratiasta puhuttaessa yleensä nojataan vain noista toiseen ja liberaalit demokraatit kiistelevät ( henkisessä mielessä vielä ) verissäpäin keskenään siitä pitääkö vallan olla kansalla ja kansalla itsemääräämisoikeus vai pitääkö yksilön olla vapaa. Molempi on tietysti parempi ja jos liberaalin demokratian puitteissa halutaan pysyä on myös puhdas välttämättömyys, että molempiin pyritään.

Kaksipiippuinen juttu, tai sitten ei

Periaatteessa olen täysin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Suomen ja Unkarin pitäisi protestoida tilannetta, jossa Venäjä jättää Viron selkeästi poliittisista syistä ulkopuolelle asiassa, joka on kaikille kolmelle valtiolle yhteinen. Toisaalta on kuitenkin aina pidettävä mielessä se miten voidaan edistää Venäjällä asuvien kansojen asemaa. Se on kuitenkin huonompi ja uhanalaisempi, kuin kenenkään kolmen itsenäisen valtion kansojen ja mikäli Halonen ja Unkarin pääministeri onnistuvat vierailullaan jotenkin edistämään asioita, niin vierailu tietenkin kannattaa tehdä.

On kuitenkin vaikea sanoa mitään siitä aikooko Halonen millään tavoin yrittää edistää uralilaisten kansojen asemaa. Jos katsoo tuon virolaisen kansanedustajan saamia suomalaisia kommentteja ja Suomalaisugrilaisen kulttuurifestivaalin Suomessa saamaa täysin mitätöntä mediahuomiota, niin ei siltä ainakaan tunnu. Todennäköisesti, jos rakkaan Yleisradiomme uutiset yllättäen puhuisivat jotain hanteista, manseista tai mareista, niin suuri osa katsojista ihmettelisi monttu auki, mistähän eskimoista nyt oikein puhutaan.

Me olemme loppujen lopuksi aika paskaa sakkia: omien kuvitelmiemme suurvalta, jonka poliitikot muna terhakkaasti pystyssä, tai pimppi uhmakkaan kosteana hoitavat maamme - tai nykyään pitäisi kai jo sanoa: heidän valtionsa - suhteita Yhdysvaltoihin, Venäjään ja muihin mahdollisiin suurvaltoihin, jotka niin kipeästi kaipaavat huomiotamme maailman myrskyissä.

historia meni väärin...

...kirjoitetaan se uudestaan.

Englantilaisissa kirjakaupoissa on siis kansalaisaktivismin ansiosta onnistuttu siirtämään Tintti Afrikassa - albumi lasten hyllystä aikuisten hyllyyn. Kansalaisyhteiskunnan varsinainen vaatimus on koko albumin poistaminen kirjakaupoista, mikä varmaan taistelijoiden sinnikkyyden tuntien joskus vielä onnistuukin. Ei ole auttanut vaikka albumi on YLE:n uutisen mukaan jo valmiiksi muokattu nykyaikaan sopivaksi.

Voi vain kuvitella tulevaisuutta, jossa vanha tohtori kuiskaa nuoremmalle kollegalleen yliopiston hämyisillä ja viileillä käytävillä: "Psst, Nyt kun olet valmistunut ja muutenkin kunnostautunut, voin näyttää sinulle kirjastomme kellarissa alkuperäisen Tintti Afrikassa - albumin. Kyllä! Se on siellä."

Vanha!

200 postausta puhdasta asiatekstiä reilussa puolessa vuodessa. Se on saavutus, jonka kunniaksi on pakko kiusata niitä kunnon lukijoita, jotka eivät ole täällä teinipornon vuoksi ja joita on ainakin neljä.

Maailman vaikein looginen päättelytehtävä on kuulemma tässä. Ja todella tyly tehtävä se onkin. Tunnustan luntanneeni. Itse asiassa luulen, että tehtävän ratkaisun vaatima ajatuskikkailu, johon etäisenä vihjeenä tämä mandariinin rouvaa merkitsevä sana, on luullakseni niin vaikeaa, että se pitääkin oppia kopioimalla.

Oikea ratkaisu löytyy tästä linkistä. Siihen kannattaa ehkä tutustua heti alussa.

Vielä uskonnosta

Vanha, vasemmistolainen ajattelija ja merkittävä biologi Edward O. Wilson esittää, että ajattelun eettisen perustan valinnassa ei ole oikeastaan kyse uskonnollisen ja uskonnottoman katsomuksen erosta vaan transsendentalistisen ja empiirisen kannan välisestä erosta. Niiden välillä on hänen mukaansa varsinainen näkemyksiä jakava, historian läpi kulkeva ristiriita.

Nämä näkemykset voi hänen mukaansa kuvata seuraavasti:

- Uskon moraalisten arvojen riippumattomuuteen, olivat ne sitten Jumalan antamia tai eivät.

- Uskon, että moraaliset arvot tulevat yksinomaan ihmisestä. Jumala on erillinen kysymys.

Luulisin, että tuossa on paljon perää.

Turha kiire pois

Minulla oli aikanaan sellainen kuningasidea, että buddhalaisuus muuttuu etelästä pohjoiseen hyvin samalla tavalla kuin kristinusko. Joku zeniläisyys on jotenkin selkeämpää, asiallisempaa ja tyylikkäämpää vähän samaan tapaan kuin luterilaisuus tai kalvinistisuus on verrattuna katolilaisuuteen. Buddhalaisuudesta on kuitenkin vaikea löytää mitään asiallisia kirjoja, joissa historialliset tosiasiat olisi erotettu puhtaista taruista ja kertomuksista, joten asian tarkempi tutkailu jäi. Ehkä niin on hyväkin, eikä asia toisaalta minulle mitenkään kuulukaan.

Buddhan elämänkerta on kuitenkin vakuuttava. Tai siis luettelo tulevan Gautaman elämistä 24 neljän menneisyyden Buddhan aikana. Se alkaa 4 rajatonta aikaa ja 100 000 aionia sitten. Gautama oli silloin Sumedha, brahmaani josta tuli askeetti, menneisyyden Buddha, jonka hän tapasi oli Dipamkara ja Boddhisavatan teot, joita hän teki on erittäin kauniisti tiivistetty toteamukseen: "Päättää tavoitella buddhuutta maatessaan loassa."

Tuon pitemmällä en sitten jaksanut lukeakaan, koska on ilmeisen selvää, että tässä ei voi olla minnekään kiire. Maailman kuitenkin maatessa näin, voi huoleta heittää ilmaan mietelauseen, että kaikki mikä tieteessä on todella todellista ja merkittävää manifestoituu ennemmin tai myöhemmin esineinä.

Monty Python

Sir Bono: ...en oikein tiedä, olen jo tehnyt sellaisen laulun missä sanotaan, että ihmisen pitäisi olla hyvä.
Sir Geldof: Joo, mutta maailma menee väärin, ilmasto tuhoutuu ja muuta...
Sir Bono: Jos järjestäisi konsertin...
Sir Geldof: Jep, ja nimenomaan sellaisen, että se kuluttaa mahdollisimman paljon energiaa...
Sir Bono: Totta, luulen, että se on ainoa mahdollisuus pelastaa maapallo...
Sir Geldof: Aivan, meidän on otettava paikkamme historiassa...
Sir Bono: Se tosiaan on maailman ainoa mahdollisuus. Muistatko, rakkaani, vielä niitä pimeitä aikoja jolloin arvokas työmme oli pelkkää poppia.

Herra HuuHaa

Muotoresonanssi kattaa oikeastaan täysin sen alueen, jota täysin tyhjä ja onttouttaan selkeästi kumiseva meemiteoria yrittää kattaa. Ero on siinä, että muotoresonanssilla on fyysinen sisältö: sitä voi testata ja sillä voi leikkiä. Sen pohja on niin tarkka, että voi kokeiden kautta päätellä onko siinä mitään järkeä, voiko sen pohjalle rakentaa vai pitääkö se hylätä kokonaan. Meemiteoriassa ei ole mitään sellaista, vaan se on aivan puhdasta filosofista pohdintaa. Silti meemiteoria on 'tiedemiesten' mielestä ok, mutta muotoresonanssi naistenlehtitason mantraa. Tämä on kumma juttu.

Muistutetaan vielä, että uudessa voimakentässä ei olisi oikeastaan mitään ihmeellistä. Sähkömiehelle kaikki mikä yksinkertaistaisi Maxwellin yhtälöitä olisi enemmän kuin tervetullutta. Muotokenttä voisi potentiaalisesti korvata uudet ulottuvuudet, mitä meemiteoria ei koskaan tekisi, koska se on puhtaasti typerä.

Sitä paitsi ihmiset, jotka uskaltavat olettaa maailmankaikkeuden tietoiseksi olennoksi ovat mukavia. Sama ei voi sanoa kommunisteista, joiden ideana näyttää olevan riistää ihmisiltä ideoita ;)


No joo, Meikäläisen kompetenssi tästä aiheesta loppui tähän. On tässä kuitenkin tullut välitettyä melkein kolme tuntia hyvää, ajatuksia herättävää TV-ohjelmaa. Rakas Yleisradiomme voisi ottaa opiksi ja tunkea Huiman sattuman Elävään arkistoon. Ei pitäisi olla rahasta kiinni.

Yleispositiiviset

- Onpas täällä jonoa
- Jep, hieno homma
- Juu, jos ei olisi jonoa ei pääsisi seisomaan jonossa.
- Totta, se olisi paha juttu. Sitä helposti alkaisi luulla turhia maailmasta ja itsestään, jos joka paikkaan pääsisi jonottamatta.
- Ja jonottaminen opettaa, että etuilu on rumaa, jopa törkeää.
- Näyttää olevan yhtä pitkät jonot joka kassalla.
- Niinpä, saisi tässä olla vähän pitempikin.

Rupert Sheldrake

Koska on vauhtiin päästy niin antaa mennä vaan: Pidän Sheldrakea harvinaisen merkittävänä tieteellisenä ajattelijana. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko muotoresonanssi todellinen ilmiö vai ei. Kyse on kokonaan muusta.

A New Science of Life sisältää reippaasta nimestään huolimatta todella tyylikkäästi esitetyn hypoteesin, joka kuulostaa intuitiivisesti aika järkevältä. Siinä myös esitellään aika tarkkaan ne ongelmat joita mekanistisessa lähestymistavassa on, jos haluamme esittää vastauksen siihen lapsenomaiseen ja vilpittömään kysymykseen, että "mitä tämä on?" tai pyrkiä siihen, että jutut voisi selittää jokaiselle vastaantulevalle ihmiselle niin, että tämä myös ymmärtäisi ne.

Sheldraken saama vastaus hypoteesiinsa, josta tämä BBC:n ohjelma antaa osviittaa, on "tiedeyhteisön" kannalta kummallinen ja ongelmallinen. Ei oikeasti sanota mikä mättää, mutta sanotaan, että pahasti kyllä mättää. Yksi haastateltavista, jopa aivan avoimesti sanoo, että kyse on Sheldraken motiiveista esittää väärää tietoa, mutta hän ei mitenkään erittele mikä varsinaisesti on väärää tietoa Sheldraken hypoteesissa.

Itse olen vilpittömästi sitä mieltä, että mekanistinen lähestymistapa on varmasti tieteellisesti hedelmällisin, mutta, mutta jne...yleisen valistusaatteen tai vahanaikaisesti sanottuna kansansivistyksen kannalta lähestymistapa, jossa hypoteeseja suljetaan pois pelkästään siksi, että ne noin yleisesti eivät vaikuta hedelmällisiltä poluilta nykytutkimuksen kannalta on ongelmallinen: Käsi ylös, joka todella tietää ne luonnonlait, jota ovat muka tunnetun "geneettisen koodin" takana. Itse väittäisin, että sellaisia ei ole tiedossa, eikä oikeastaan kukaan osaa sanoa niistä mitään sellaista, joka olisi relevanttia tiedeyhteisön ulkopuolella. Analogia tietokonekoodiin on selventävä, mutta monessa mielessä kuitenkin täysin paska yksinkertaistus. Suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti tiedä mistä on kysymys, eikä koskaan opi tietämäänkään ellei asioihin haeta eri näkökulmia

Morfogeneettinen kenttä istuu ideana fysiikkaan aika hyvin. Se ei ole painovoimaa kummallisempi juttu. Sitä ei vain vielä ole havaittu, eikä sitä voi "mitata". Painovoiman voi, mutta toisaalta kukaan ei tiedä mitä painovoima varsinaisesti on, vain sen vaikutukset tunnetaan. Jotkut ovat olevinaan huolissaan tieteen kehityksestä, mutta todellisuudessa he eivät ole huolissaan mistään muusta kuin siitä onko heillä itsellään uskottavuutta tieteellisen yhteisön sisällä ja onko tieteellinen yhteisö sellainen, että sen yhteiskunnallinen asema olisi mahdollisimman korkea.

Sheldraken tapaiset ajattelijat taas luovat näihin kysymyksiin sellaista valoa, joka saa ihmiset kiinnostumaan niistä. Nuiviva "vittu sä oot tyhmä"- asenne ei enää riitä Sheldraken hypoteesin kumoamiseen, vaikka se onkin luonteva ensiasenne. Siinä mielessä Sheldrake on oikeasti ns. kova jätkä, jolle voisi näin perjantain kunniaksi kohottaa tuopin.

Ugh, olen puhunut :)

asioiden muoto, eli...

...täysin epälooginen päättelyketju:

a.

Käki ei koskaan opi vanhemmiltaan mitään. Se ei edes näe niitä. Sen muna munitaan vieraaseen pesään, jossa se haudotaan ja missä käki sitten kuoriutuu ja se ruokitaan lentokykyiseksi asti. Käki ei kai kesän aikana välttämättä edes näe muita käkiä. Kuitenkin noin kuukausi sen jälkeen, kun vanhat käet ovat lentäneet etelään saman kesän poikaset kokoontuvat yhteen ja tekevät saman muuttomatkan samaan paikkaan minne vanhemmat käet ovat lentäneet jo aiemmin.

b.

Jos kirjan polttaa, tai talon räjäyttää, ei massassa ja energiassa tapahdu mitään muutosta. Muoto kuitenkin häviää.

c.

Kaikki hipit eivät ole tyhmiä.

En ole ihminen

Ihmiset katsovat kahteen kertaan aikakauslehteä, jonka kantta koristaa alaston nainen, mutta eivät vilkaisekaan viereistä lehteä, jonka kannessa on junan kuva.

Susan Blackmore, Meemit - kulttuurigeenit, 1999.

Itsehän siis voisin jopa maksaa lehdestä, jonka kannessa on junan kuva.

Tyypillinen verkkonatsi

Viitaten alempaan postaukseen Prahan keisareiden haudoista, löytyy Erkki Liikasen aukaisemalle ladulle hiihtäjää ja jopa reessä istujaa:

Autoritääristen fasistiluonteiden parhaan mediaystävän Julkisen sanan neuvoston edustaja tässä kauniisti liittää monikulttuurisuuskriittisyyden rasismiin, josta taas autoritääristen fasistiluonteiden suosiollisella tuella ollaan innolla tekemässä rikosta jopa ajatusten tasolla. Tyhmää on uskoa, että nuo itse eivät ole natseja ja rasisteja vain koska he sanovat, että he eivät ole natseja ja rasisteja. Teot puhuvat puolestaan.

Voi hyvin kuvitella kyseisen purkauksen kirjoittajan istumaan 1970-luvun lopulla Hesarin toimitukseen miettimään miten voitaisiin estää Sex Pistolsin tulo Suomeen ja muutenkin edistää sananvapautta sosialistisessa hengessä. Aivan hyvin hän voisi olla jopa se guru, joka on keksinyt legendaarisen "mekaanisen äänensärkijän." Kovin kummoista mielikuvitusta ei tuon kuvittelemiseen tarvitsisi.

Basket Case

Eilen tuli pelailtua koripalloa. Muutamia hajahuomioita: Äkkinäiset ja yllättävä liikkeet tekevät ihmisestä kömpelön tollon, jota uhkaa alituinen vaara rojahtaa turvalleen asfaltille; vaikka juoksu sujuukin uudella lonkalla kohtuullisesti, niin jostain vielä määrittelemättömästä syystä pallo ei juostessa pysy kuin liimattuna mukana vaan pyrkii jäämään jälkeen tai karkaamaan käsistä; puolen tunnin viskelyn jälkeen pallo alkaa tippua koriin kuin itsestään; edelleenkin paras taktiikka on lönkötellä hiljaa ja hämäävän kömpelösti kolmosviivan takana ja heittää heti, kun saa pallon mikä parhaimmillaan johtaa reilustikin yli 50 prosentin tulokseen, ja elleivät muut saa levypalloa, se on tietysti niiden vika.

Kaiken kaikkiaan esitys oli huomattavasti parempi, kuin presidentti Ahtisaaren aikanaan televisiossa esittämä, joten tässä kyllä kehtaa käydä julkisesti pompottelemassa ja heittelemässä mikä väliin on huomattavasti mukavampaa kuin kävely tai pyöräily.

keisareiden hautoja on Prahassa...

...erittäinkin monta, mutta jokin on maailmassa muuttumatonta:


Rauhaa suojaavan lain säätämisestä

Eduskunnalle

Eduskunnassa ja kansalaisjärjestöissä on useaan otteeseen kiinnitetty huomiota maamme etuja vahingoittavaan viime vuosina varsin laajat mittasuhteet saaneeseen Neuvostoliiton vastaiseen propagandaan. Monissa erilaisissa julkaisuissa olleiden kirjoitusten ainoa tarkoitus voi olla vain vihamielisen mielialan levittäminen itäistä naapurimaatamme vastaan.

Suomen vaiheet puhuvat siitä miten vaarallisia seurauksia ennakkoluuloja ja vihaa levittävällä mielipiteenmuokkauksella saattaa olla, joten on vakava virhe aliarvioida sitä. On kiinnitettävä huomiota siihen, että tämänkaltainen toiminta on syvästi ristiriidassa rauhan- ja yya-sopimuksen kanssa. Samaa on sanottava myös rauhansopimuksessa kiellettyjen järjestöjen laajasta mainostamisesta,

Julkisen sanan vastuu on suuri. Se voi mitä arvokkaimmalla tavalla tukea virallista rauhanpolitiikkaa tai sitä vaikeuttaa. Lehdistön vapautta käytetään silloin väärin, kun yleistä mielipidettä pyritään ohjaamaan rauhan ja hyvien naapurussuhteiden vastaiseen suuntaan. Maan kansallisten etujen mukaista on toimia päinvastoin. Voimakas yleinen mielipide on hallituksen rauhanpolitiikan paras tuki.

Paras tapa vahingollisen toiminnan estämiseksi on tehokas valitustyö. Mikäli se ei yksin riitä, kuten tällä hetkellä näyttää, on paikallaan harkita rauhaa suojaavia lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hyvien kansainvälisten suhteiden kehittymistä ja rauhan lujittumista. Vertailukohdaksi voi esittää eduskunnan viime vuonna hyväksymän lain rotusyrjinnän kieltämistä, jolla turvataan käytännössä rotusyrjinnän estäminen.

Vihamielisyyden levittäminen jotain kansaa vastaan on vähintään yhtä tuomittava ja Suomen oloja ajatellen vieläkin haitallisempi teko. Rauhan turvaamista koskevalla lainsäädännöllä olisi vahvistettava Suomen virallisen politiikan pyrkimys edistää rauhaa ja hyviä kansainvälisiä suhteita. Siinä tulisi antaa tunnustus kaikelle rauhantyölle kansallisesti arvokkaana työnä ja tuomita vahingollisena sellainen toiminta, joka kiihottaa sotaan tai levittää vihaa muita kansoja vastaan.

Edellisen perusteella ehdotamme eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan toivomuksen,

että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin rauhaa suojaavan lain säätämiseksi.

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 1972

Mirjam Tuominen
Pauli Puhakka
Pekka Salla
P. Liedes
Aarne Koskinen
Siiri Lehmonen
Ulf Sundqvist
Erkki Liikanen
Kuuno Honkonen
Lauha Männistö
Tellervo M. Koivisto
Kaisa Raatikainen
Anna Liisa Hyvonen
Heimo Rekonen

Ei tarvitse suurtakaan mielikuvitusta tuon siirtämiseksi nykyiseen monikulttuurisuus- ja maahanmuuttokeskusteluun. Erona entiseen on ehkä se, että nykyisin tuollainen aloite voisi mennä heittämällä läpi ja voimat keskitettäisiin uuden lain suunnitteluun. Ennenhän se ei onnistunut.

Erkki Liikaselle kuitenkin lämpimät onnittelut. Korkeita virkapaikkoja on tuskin koskaan ansaittu surkeammalla esiintulolla. Eli siinä mielessä mies on kulkenut umpihankea ja ollut edelläkävijä. Nykyään latu on jo toki hyvin tehty ja perässä hiihtäville tolloille kaikki on ollut helpompaa.

Mä sanon viimeisen sanan ja se on: Hei?

Evoluutioteoriasta ja luomisesta väännettävä kiista on aivan puhdasta roskaa. Tai ei täysin, sillä on selvää, että olosuhteet aiheuttavat lajeissa muutoksia, jotka välittyvät perimän kautta ja evoluutioteoria on ilman muuta paras malli, jonka kautta asioita voi tutkia.

Teoriana se on kuitenkin lähinnä roskaa siinä mielessä, että ei ole mitään järkeä mennä väittämään sen kumoavan jotenkin sitä mahdollisuutta, että elämän olisi luonut joku jumala. Kukaan ei yksinkertaisesti tiedä miten elämä on syntynyt ja miten se on tällaiseksi kehittynyt. Jos joku muuta väittää, niin hän on ilmeinen uskovainen. Sattumalta syntyminen kuulostaa täsmälleen yhtä epäuskottavalta kuin, että Ukko ylijumala olisi vahingossa keksinyt salaman, joka sytytti aineeseen tulen. Silti on täysin mahdollista, että kaikki on syntynyt sattumalta.

Toisaalta mistä mää sen tietäisin tai kuten Kymissä tavataan sanoa: "Älä siä miult mitää kysy, en miä mitää tiiä." Kuitenkin, jos joku esimerkiksi selittää ystävällisesti miten lisääntyminen on kehittynyt sellaiseksi, että se todella epätehokkaasti vaatii kaksi sukupuolta ja miten nämä kahdesta sukupuolesta koostuvat lajit ovat tulleet hallitseviksi elämänmuodoiksi, niin kuuntelen ihan mielelläni. Linkit tiedon lähteillekin kelpaavat.

Noin yleispoliittisena kannanottona väittäisin kuitenkin, että on ihan sama opetetaanko kouluissa luomisoppia vai evoluutioteoriaa, kunhan pidetään huolta siitä, että siellä opetetaan biologiaa ja tuodaan esille se, mitä teorioita on olemassa.

Kivet kuppiin, loppu on lähellä

Eräs hauskimpia ja surrealistisimpia verkkokokemuksiani, Futisforumin Edelleen hereillä - kisan hurjimpien etappien ohella, on ehdottomasti Suomen Curlingjoukkueen kannattaminen Curling areenalla. Internet keksittiin ihan noita juttuja varten vaikka sitkeä väärinkäsitys muusta vielä elääkin. Ja todennäköisesti koko verkon keksi Uusis.

Oli miten oli niin kansansa edustaja Markku Uusipaavalniemi esittää nyt vakavasti sen mahdollisuuden, että Suomi on jälleen syöksymässä lamaan. Hänen toteamuksensa "Toivottavasti olen väärässä" kuulostaa kovin ontolta, kun tietää, että hän ei voi olla väärässä. On mielenkiintoista nähdä miten tuo artikkeli kehittyy ja tuleeko se valmiiksi ennen talouden romahtamista.

Nykypolitiikkaa ja siellä sählääviä vähänkään seuranneen paras toivo taitaa olla, että Uusis tuijottaa talouden nousuun.