Alistuminen

Vaikka mielellään häviäisikin niin aika rennosti voisi lyödä häviötä pelkäämättä vedon, että somalialaisen feministin Ayaan Hirsi-Alin käsikirjoittamaa ja hollantilaisen elokuvaohjaaja Theo van Goghin ohjaamaa elokuvaa Submission ei koskaan nähdä Kiasmoissa tai millään 'Rakkautta ja anarkiaa' tyylisillä elokuvafestivaaleilla. Ei Suomessa, eikä muuallakaan Euroopassa. Syynä on puhtaasti uskalluksen puute, vaikka muutakin voi toki väittää.

Asialla on hyvät ja huonot puolensa.

Hyvää on se, että nykyään voi aina huvittuneesti naurahtaa, kun joku selittää taiteensa olevan yhteiskunnallisesti haastavaa. Helppohan se on olla haastava kaupungin ostaessa maalit millä seiniä töhritään, mutta riittävän vastavoiman ilmaantuessa vaivutaan kuitenkin kesyyn hiljaisuuteen. Yhteiskunnallisesti kantaa ottava taide on yleensä aika huonoa taidetta, joten ei ole mitenkään paha asia, että siitä päästään eroon sen muuttuessa täysin naurettavaksi. Toinen hyvä asia on, että ehkä nyt jollain tasolla tiedostetaan se mitä me olemme muita kulttuureja, niiden tapoja ja uskomuksia repimään, joten ollaan repimättä. Kuten on tapana sanoa: Asiahan ei meille sinänsä kuulu.

Mutta, mutta...Islam on piankin Euroopan suurin uskonto. Se vaikuttaa täällä eikä ainoastaan islamilaisessa maailmassa. Ellemme taiteessa tai muuten uskalla haastaa islamia samaan tapaan kuin vaikka Bunuelin hieno Kulta-aika tai Serranon surkea Kusikristus haastoivat aikanaan kristinuskoa niin tulevaisuus saattaa olla hyvinkin kummallinen kokemus ainakin niille ihmisille, jotka jo nyt kokevat perusporvarillisen ja leppoisan amerikkalaisen kristillisyyden tai kotoisen laestadiolaisuuden jotenkin ongelmallisina ja ahdistavina asioina.

Mutta on toki niinkin, että alistuminen ja vaikeneminen koskevat vain perinteisiä medioita. Verkossahan Submissionin voi katsella milloin vain.