Manskin Tiimarissa on näköjään konkurssiloppuunmyynti. Elämme jännittäviä aikoja juuri nyt: millainen liike tulekaan valtaamaan tuon porvarillisen kaupallisuuden ydinkeskustassa sijaitsevan liiketilan. Tuskin maltan odottaa. Toivottavasti se on yhtä hieno kuin Tiimari, jolle kepeät mullat, sillä olen sieltä useat lukulasit ostanut messuun mennessäni, kun olen huomannut junassa unohtaneeni lasini jonnekin.
Ajattelin ryhtyä kirjoittamaan vakavampaa ja perusteellisempaa juttua siitä miksi liberaali julkeus avaa portit totalitarismille. Ryhtynen siihen huomena. Sen voisi aloittaa pohtimalla sitä miksi useat yksittäiset rocklaulut ovat todella hienoja, mutta rock, muodostaessaan jonkinlaisen kokonaisuuden, lähinnä latteaa matalamielisyyttä, jota voisi kuvata kiroilevana, juuri teini-iän ohittaneena BB-talon julkkiksena, joka kännissä puhuu yhteiskunnallisista asioista toimittajien kuunnellessa kiinnostuneina. Tämä täytynee suorittaa, sillä asia tuli juuri mieleen Kouvolan metropoliaseman Montussa, jossa soi Hanoi Rocksin Don't You Ever Leave Me.
Tuen, tietenkin, edelleen täysillä projektia Guggenheimin rakentamiseksi Kouvolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti