Luulen, että en ole ainoa ihminen, jonka mielestä kokoukset ovat tylsiä. Demokratian kannalta ne ovat kuitenkin välttämättömiä, joten mikäs siinä. En kuitenkaan kadehdi heitä, jotka joutuvat käymään niissä enemmän, vaan lähinnä arvostan ahkeruutta ja viitseliäisyyttä. Ja keskustelu isossa ryhmässä vaatii ehdottomasti järjestystä, joten kokoustekniikkaa ja sääntöjä on oltava. Joskus kuitenkin tuntuu tältä: Verkossa oli jollain palstalla Helsingin hiippakunnan säännöt ja kaikesta huolimatta ne siis vaikuttavat minusta täydellisiltä ja niitä voisi maallisella puolella soveltaa vaikka näin:
Yhdistyksen esimies, jonka nimittää itse Tasavallan presidentti, muodostaa yksin sen hallituksen.
Yhdistyksen esimies nimittää sille tilintarkastajan ja varatilintarkastajan, joista kummankin toimikausi on yksi vuosi.
Ainoastaan yhdistyksen esimies voi muuttaa yhdistyksen sääntöjä saatuaan ensin itse Tasavallan Presidentin antaman hyväksynnän.
Ainoastaan itse Tasavallan presidentti voi purkaa yhdistyksen.
Kaikki olisi silloin lähes klassisen selkeää, jos ei muuta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti