Tuomas Akvinolaisen muistopäivä.

Eli hyvää sellaista kaikille. En voi väittää, että olisi lukenut alusta loppuun suuren Summa Theologiae - teoksen. Englanniksi se löytyy verkostakin

Summa Theologiae

Ja kyllä siitä pinnallisellakin tutustumisella pääsee jo jyvälle mikä on kappale ja miten se liikkuu. Verkkoon on ilmestynyt suomeksi myös erittäin merkittävä Katolisen kirkon katekismus

KKK

mistä kiitokset vastuullisille henkilöille. Se on pitkä, perusteellinen ja teologinen, lähinnä piispoille tarkoitettu, mutta kyllä siitäkin otteen saa. Omasta mielestäni kauniin tyylikkäästi kirjoitettu. Kirjan merkittävyys, ja syy pituudelle, perusteellisuudelle ja opillisuudelle, on mitä ilmeisimmin siinä, että se kokosi ja selkeytti sen mitä Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa oli tarkoitettu; mistä on ollut jonkinlaista epäselvyyttä. PDF-muoto vaikeuttaa kopio/liitä - käyttöä, mikä on oikeastaan hyvä asia, koska kopioidessa joutuu lukemaan sen, mitä kopioi.

Eli hyvää lukemista on siis nykyään verkko täynnä.

Madridia vastaan

Yleisön pyynnöstä palataan asiaan. En voi luvata, että jokaisen ottelun seuraisin. Kuten sozaburo kommenteissa mainitsee on Ahtletic pelannut tämän kauden todella hyvin. Toverillisen Real Sociedad - tappion jälkeen se on takonut kolmessa voittamassaan ottelussa 15 maalia. Ensi sunnuntaina, kierroksella 22 on kotona vastassa itse Real Madrid. Voittohan siitäkin tulee, minkä voi jo etukäteen ilmoittaa.

Athletic on nyt sarjassa neljäntenä. Ero kolmen kärkeen Barcelonaan, Atletico Madridiin ja Rea Madridiin on 12 - 11 pistettä, eli aika paljon, mutta ei hätää. Neljäs sijakin on ehkä enemmän kuin ennen kautta uskallettiin odottaa. Tähtivalmentaja Bielsa lähti ja Llorentekin palloilee nykyään Juventuksessa Javi Martinezin lähdettyä jo vuotta aiemmin. Toisaalta Bilbao ei ole koskaan ollut tähtien varassa.

Pistän sarjataulukon 21 kierroksen jälkeen tähän, kunhan illan ottelu on pelattu. Siinä Real Sociedadilla on mahdollisuus nousta kuuden pisteen päähän Athleticista. Eurokentillä Athletic on jo 11 pisteen turvin ja putoamisviivaan on hulppeat 23 pistettä.

Ensi sunnuntai-illan teurastuksen tuomitsee kohtuullisen saldon omaava valencialainen Ayza Gámez. Hänellä on takanaan 15 Athleticin ottelua, joista 7 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota.

Ensi keskiviikkona Cupin välierässä Athletic kohtaa kotonaan Atletico Madridin ja lähtee otteluun allaan 1 - 0 vierastappio. Sekin on siis helposti käännettävissä voitoksi. Tarkkailemme tilannetta, jos keskiviikkona ehdimme.

Eli sarjataulukko 21 kierroksen jälkeen:

FC Barcelona     54
Atletico Madrid  54
Real Madrid       53
Athletic Club      42

Villarreal CF      37
Real Sociedad   36

Sevilla FC         31
Levante UD      27
RCD Espanyol  26
Valencia CF     25
Granada CF     24
Getafe CF        24
RC Celta          22
CA Osasuna     22
UD Almeria      22
Málaga CF       21
Elche CF          21

Real Valladolid 19
Raoy Vallecano  16      
Real Betis         11

Hamina

Pyörähdin tänään Haminassa eurovaalitilaisuudessa, jossa puhuivat Juho Eerola ja Mauno Vanhala. Itselläni oli Halla-ahon rintanappi, kannatan Juhoa, enkä pistäisi Vanhalankaan valintaa pahakseni, joten poliittisesti mentiin oikeilla linjoilla ja kokousten yleisestä puuduttavuudesta poiketen tämä oli oikein virkistävä tilaisuus. Puhujien ja kysyjien mainion ansiantuntemuksen lisäksi antaisin siitä pisteet myös Haminalle itselleen. Raatihuoneen sali, jossa olin ensimmäistä kertaa - itse asiassa olin koko rakennuksessa ensimmäistä kertaa, koska en edes nuorena joutunut koskaan putkaan - oli ehdottomasti hienoin kokoussali, jossa olen ollut. Ja Haminan hallintokeskustaa voi Kotkan vastaavaan verrattuna kuvailla vain sanalla kaunis.

Kulttuuripoliitikkona, joka suosii jousisoittoa, väittäisinkin, että mikäli maan ilmapiiri tuntuu hallintoihmisistä liian negatiiviselta ja positiivisuutta kaivataan, niin kannattaisi panostaa esteettisesti mielyttävään, perinteiseen ympäristöön mielummin, kuin takoa jumputuksen tahdissa mainostsemppiä kansalaisten päihin.

Haminalle siis täydet pisteet, kuten myös eurovaaliehdokkaille

Kolme kokousta

Luulen, että en ole ainoa ihminen, jonka mielestä kokoukset ovat tylsiä. Demokratian kannalta ne ovat kuitenkin välttämättömiä, joten mikäs siinä. En kuitenkaan kadehdi heitä, jotka joutuvat käymään niissä enemmän, vaan lähinnä arvostan ahkeruutta ja viitseliäisyyttä. Ja keskustelu isossa ryhmässä vaatii ehdottomasti järjestystä, joten kokoustekniikkaa ja sääntöjä on oltava. Joskus kuitenkin tuntuu tältä: Verkossa oli jollain palstalla Helsingin hiippakunnan säännöt ja kaikesta huolimatta ne siis vaikuttavat minusta täydellisiltä ja niitä voisi maallisella puolella soveltaa vaikka näin:

Yhdistyksen esimies, jonka nimittää itse Tasavallan presidentti, muodostaa yksin sen hallituksen.

Yhdistyksen esimies nimittää sille tilintarkastajan ja varatilintarkastajan, joista kummankin toimikausi on yksi vuosi.

Ainoastaan yhdistyksen esimies voi muuttaa yhdistyksen sääntöjä saatuaan ensin itse Tasavallan Presidentin antaman hyväksynnän.

Ainoastaan itse Tasavallan presidentti voi purkaa yhdistyksen.

Kaikki olisi silloin lähes klassisen selkeää, jos ei muuta :)

Lehdistö

Eilen suomalainen lehdistö potkaisi Yleisradion johdolla kuin yksissä tuumin käyntiin Alexander Stubbin ja Kokoomuksen vaalikampanjan. Toivottavasti on jo osoitettu toimittajat seuraamaan sitä tiivisti, että yksikään tapahtuma sen tiimoilta ei jäisi raportoimatta.

Aamulehdellä oli kuitenkin aika perehtyä myös perussuomalaisten päättäjien näkemyksiin.

Kohuttu päättäjä

Aamulehdelle on kunniaksi, että sen lukijat ovat kirjoittaneet kommentteihin varsinaiset faktat, joita journalistisessa uutisessa on tietysti maassamme mahdotonta ottaa huomioon.

Vielä, kun ottaa huomioon sen, että Yleisradio uutisoi evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen toimittavan liturgina katolisen messun Roomassa, niin voi sanoa, että uutispäivä oli perinteisen median kannalta kuvaava. Valitettavasti.

Ehdotankin, että seuraavassa, median tilaa ja tulevia valtionapuja pohtivassa seminaarissa koko joukko hiljentyisi meditoimaan seuraavaa:

Urjalan taikayö.

Kulttuuripolitiikkaa

Ranskalaiset voivat varsinkin tekniikan ja kaupan aloilla olla ärsyttäviä tolloja, mutta jotain heidänkin täytyy tehdä oikein ja ilmeisesti sitä on ainakin kulttuuripolitiikka.

Vive la culture!

Itse en tiedä siitä tuon enempää kuin mitä tuossa jutussa kerrotaan, mutta noita periaatteita kyllä kannattaisi soveltaa Suomessakin. Siis soveltaa, sillä tottakai Suomi monin tavoin poikkeaa Ranskasta - ja jos rehellisiä ollaan, niin ei ihan aina kyllä edukseen. Jonkun ranskaa osaavan perussuomalaisen pitäisikin käydä asiaa läpi tarkemminkin ja hakea Ranskasta periaatteita ja käytäntöjä perussuomalaisten kulttuuripoliittista ohjelmaa silmällä pitäen.

Toisaalta kaikkialle leviävän angolamerikkalaisuuden vastustaminen olisi Suomessa tietysti automaattisesti henkiseen oppositioon vievä asenne, mutta eiköhän sellaisessa ole jo totuttu olemaan. Joka tapauksessa olisi kiva päästä ainakin niin pitkälle, että esimerkiksi kapakanpitäjältä vaadittaisiin sen verran älyä ja luovuutta, että hän osaisi nimetä kapakkansa suomen-, ruotsin tai saamenkielisellä nimellä. Puhumattakaan nyt valtionyhtiöistä, joiden pseudolatinalaiset nimet ovat häpeällisen huonoja. Olisivat edes oikeaa latinaa, niin voisi päästää ne läpi seulasta, kun suomalaisen kulttuuripolitiikan luuta rupeaa lakaisemaan.

Tekno

Annoin periksi materialistiselle ahneudelle ja hommasin HP 14 Chromebookin. Kone on mitä mainioin ja vaikka olen mielistynyt 11,6 tuuman kokoon ja keveyteen ei 14 tuumaa tunnu lainkaan suurelta, vaan kone istuu syliin varsin näppärästi nojatuolissa tai sohvalla löhöillessä. Junassa ja bussissa voi olla hankalampaa, mutta olkoon.

Seuratessani miten kone muutamassa hetkessä synkronoi itsensä oman työpöytäni kanssa tuli mieleen, että vaikka ajat ovat ankeat, niin on niissä maallisessakin mielessä jotain innostavan hienoa silti. Sairaalaolojen parantuminen on tullut jo käsiteltyä; lonkka vaihdetaan nykyään käytännössä "käy kyljellesi, odota vähän aikaa ja nouse ylös" - periaatteella, mutta tietotekniikan ja tiedonvälityksen kehitys - joka tietysti on vaikuttanut myös sairaalaoloihin - on ollut ehkä vieläkin huimempaa. Jos lapsena on tullut toivottua, että saisi elää mullistavia ja jänniä aikoja, jotka jäävät historiaan, niin se toive on ainakin toteutunut. Vaikka elellessä sitä ei tietenkään edes huomaa.

Kuitenkin: keskikoulussa matematiikan opettaja, joka oli kunnioittaen pelätty vanhanaikainen rouvasihminen, kuului teknologian vastustamisyhdistykseen ja silloiset, nykyisin ajateltuna alkeelliset, laskukoneet olivat ehdottomasti kiellettyjä. Laskutikun käyttö opeteltiin tunnollisesti, mutta sekin tuntui vähän luovuttamiselta. Merillä ollessa pystyi soittamaan Suomeen, jos etsi satamassa puhelinkopin, soitti keskukseen ja pyysi yhdistämään. Toki myös laivojen radioasemien kautta oli mahdollista soittaa, mutta niin tärkeää asiaa ei ollutkaan. Nykyisin internet toimii laivoilla kuulemma siinä missä maissakin. Pönttömacin ainoa linkki ulkomaailmaan oli disketti, jonka avulla tietoja pystyi siirtämään koneesta toiseen. Ei ollut edes värikuvia, eikä varsinkaan voinut niin sanotusti livenä katsella NFL:n välieriä keskellä talviöisin niin tunnelmallista suomalaismetsää.

Tietenkin kaikki oli teoriassa valmista jo silloin, kun me synnyimme. Varsinaisia perusteellisia tieteellisiä läpimurtoja ei niin paljon ole tapahtunut, vaan kehitys on ollut huimempaa työn, tuotannon ja tekniikan puolella. Tietämättä asiasta enempää väittäisin, että näin on ollut ihan kovien tieteiden, kuten fysiikan, puolella myös. Mistä päästäänkin siihen, että kaikesta huolimatta ei ole mitään syytä luopua "ennen oli kaikki paremmin" - ajattelusta ;). Nykyaikaisen tietotekniikan käyttö on äärimmäisen helppoa. Se sujuu mummolta siinä missä nörtiltäkin. Varsinaiseen ohjelmointiin taas antaa edelleenkin parhaan perustan jonkinlainen vahva ja hyvä matematiikan tai loogisen ajattelun opettaminen. Siksi näin PISA-"katastrofien" aikana olisi järkevää palata reilusti takaisin keskiajalle ja ottaa käyttöön Triviumiin pohjautuva koulutusmetelmä peruskouluissa ja jatkaa siitä laajentaen lukioissa ja ammattikouluissa. Se rakentaisi myös parhaan pohjan jatko-opinnoille yliopistoissa tai teknisissä korkeakouluissa.

Perusasiat nimittäin ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä paras puoli NFL:n välierien näkymisellä suomalaismetsissä on ehdottomasti se, että niitä ei ole mikään pakko katsoa.

Prattilaiset II

Palaan vielä aiheeseen hetkeksi, koska mielestäni jesuiittojen lähetysvaltio Etelä-Amerikassa ansaitsee hieman huomiota. Musiikilla oli siellä suuri rooli ja siellä pystyttiin rakentamaan muun muassa hienoja urkuja. Muutenkin käsityötaito oli korkeatasoista ja tuotteet kilpailivat laadussa eurooppalaisten kanssa ollen jopa parempia. Tämä on vähintäänkin osatodiste sen puolesta, että amerikkoihin olisi voinut kehittyä taloudellisesti ja teknologisesti edistynyt kulttuuri ilman eurooppalaisten kovan linjan kolonisaatiotakin.

No se mikä on tapahtunut on tapahtunut ja lienee hyvä niin. Prattilaiset, joita ideologisesti puhtaimmillaan Suomessa nykyään siis edustavat Anderson, Koivulaakso ja Brunila, tulivat paikalle oman harhaisen, hierarkiseen luokkajakoon perustuvan ihmiskuvansa kanssa ja tuhosivat lähetysvaltion tehden alueista globaaleja Euroopasta ohjattuja masstuotantoalueita. Siinä meni musiikkikin. Nykyään sitten rämpytetään tukka, jos sellainen on, sekaisin kitaraa ja lapsetkin hoilaavat ruokottomia viisuja. Ei hyvä, mutta tästä maailman on vain ponnisteltava eteenpäin.

Pari mietelausetta

Rasismin vastustaminen on nykysin niin halpa tapa signaloida omaa erinomaisuuttaan, että pian sitä tekevät vain hölmöt. Valitettavasti.

Ihmiset, jotka eivät koskaan saa aikaan mitään uutta, pauhaavat aina suureen ääneen muutosvastarinnasta ja siitä kuinka ihmiset pelkäävät kaikkea uutta.

Prattilaiset

Steve Sailerin blogissa on mielenkiintoinen postaus Richard Henry Prattista ja hänen perinnöstään.

First ever anti-racist was racist

Pratt otti intiaanilapsia sisäoppilaitokseensa ja koulutti heistä kulttuuriltaan kunnollisia valkoisen, amerikkalaisen kulttuurin lapsia. Itse olen aina vastustanut tuollaista toimintaa, jossa pyritään kieltämään ihmisen kulttuurinen identtiteetti ja muovaamaan hänestä jonkin ideologisessa mielessä parempana pidetyn kulttuurin persoonaton edustaja. Näen kulttuurien erot, koska en ole sokea, mutta en aseta kulttuureja mihinkään universaaliin hierarkiaan. Itse toki pidän joistain enemmän kuin toisista, mutta niin kaikki ihmiset. Luultavasti tästä syystä tulin Li Andersonin, Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan tieteellisessä tutkimuksessa Äärioikeisto Suomessa, jossa kuulemma on viitteitä ja se siksi on tieteellinen, mainituksi esimerkkinä kulttuurirasismista.

Itse kutsuisin Andersonia, Koivulaaksoa ja Brunilaa prattilaisiksi, tai ehkä kuvaavammin brattilaisiksi. Hehän pyrkivät  sopeuttamaan kaikki mahdolliset kulttuurit ja kansat omaan, fiktiiviseen, muita ylempänä pitämäänsä luokkakulttuuriin, jonka taso kaikkineen on luokkaa ABBA. Itse lähden siitä, että vain paikallisuus voi kulttuurissa saavuttaa jotain todella oleellista ja olen aina ollut sitä mieltä, että se joka muuttaa sopeutukoon paikallisuuteen. Se, että tätä nykyään voidaan pitää jonkinlaisena rasismina on tietysti vain osoitus maamme julkisen eetoksen matalamielisyydestä ja latteudesta. Onneksi suomalaiset, eivätkä muutkaan julkisuuden ulkopuolella ole yhtä tolloja, kuin brattilaiset.

Kouvola, taas kerran

Manskin Tiimarissa on näköjään konkurssiloppuunmyynti. Elämme jännittäviä aikoja juuri nyt: millainen liike tulekaan valtaamaan tuon porvarillisen kaupallisuuden ydinkeskustassa sijaitsevan liiketilan. Tuskin maltan odottaa. Toivottavasti se on yhtä hieno kuin Tiimari, jolle kepeät mullat, sillä olen sieltä useat lukulasit ostanut messuun mennessäni, kun olen huomannut junassa unohtaneeni lasini jonnekin.

Ajattelin ryhtyä kirjoittamaan vakavampaa ja perusteellisempaa juttua siitä miksi liberaali julkeus avaa portit totalitarismille. Ryhtynen siihen huomena. Sen voisi aloittaa pohtimalla sitä miksi useat yksittäiset rocklaulut ovat todella hienoja, mutta rock, muodostaessaan jonkinlaisen kokonaisuuden, lähinnä latteaa matalamielisyyttä, jota voisi kuvata kiroilevana, juuri teini-iän ohittaneena BB-talon julkkiksena, joka kännissä puhuu yhteiskunnallisista asioista toimittajien kuunnellessa kiinnostuneina. Tämä täytynee suorittaa, sillä asia tuli juuri mieleen Kouvolan metropoliaseman Montussa, jossa soi Hanoi Rocksin Don't You Ever Leave Me.

Tuen, tietenkin, edelleen täysillä projektia Guggenheimin rakentamiseksi Kouvolaan.

Muukalaisvihamielissävytteinen pystykorva

SDP:n sisäiset kähinät ovat Kokoomuksen Verkkouutisten huomion kohteena.

Alhaista ja itsetuhoista

Itse pidän Suni Kymäläisen ajamaa lakialoitetta varsin järkevänä monestakin syystä. Ihmettelenkin miksi SDP:ssä töissä olevat Esa Suominen ja Olli-Pekka Koljonen pitävät Ahvenanmaan käytäntöjä alhaisina, itsetuhoisina, populistisina ja muukalaisvihamielissävytteisinä. Eikö juuri demarin pitäisi olla Ahvenanmaan ylin ystävä ja sen toiveiden takuumies? Ei ystävyys voi olla aitoa, jos toisen käytäntöjä oman maan suhteen pidetään noin alhaisina ja lieroina. Tai ehkä lakialoitetta pitäisi tarkentaa niin, että se koskisi vain Kymenlaaksoa, Etelä-Karjalaa ja rajamaakuntia siitä ylöspäin, joiden alueelta maata saisivat ostaa vain kotipaikkakuntaoikeuden niissä maakunnissa omaavat henkilöt. Silloinhan sen olisi pakko kelvata myös demariälymöstölle.

Toisaalta mikäpä tässä on ihmetellessä, sillä olen YLE:n tuoreen arvotutkimuksen mukaan pystykorva.

Mikä jakaa kansaa

Nuori, konservatiivinen pukupystykorva on onkin varsin osuva ja hyvä luonnehdinta. Pystykorvan kuvauskin on jonkinverran osuva, mutta ei todellakaan kattava, eikä kerro persoonastani ja varsinaisista arvoistani yhtään mitään. Luulen, että osumattomuudessa on kyse aika perustavanlaatuisista ajattelutapojen eroista. Esimerkiksi vastatessani, että Suomessa holhotaan liikaa, en oikeastaan edes ajattele yksilönvapauksia, vaan sitä kuinka valtio on ottanut luontevampien yhteisöjen ja instituutioiden roolin ja vähentänyt niiden toimintavapauksia. Vastustaessani vaikkapa aselakien tiukennuksia - mitä nyt en kovin intohimoisesti tee, mutta kuitenkin - ajattelen lähinnä sitä, että Suomessa on ollut perinteinen metsästys- ja asekulttuuri, joka on yhteistyössä viranomaisten kanssa onnistunut säätelemään itseään hyvinkin onnistuneesti. Valtion liiallinen holhous voi tuhota tämän kulttuurin. Eli en niinkään paasaisi yksilön oikeudesta kantaa asetta tai yksilön oikeuksista ylipäätään, vaan yksilöiden oikeudesta toimia yhdessä ja rakentaa omaa kulttuuriaan. Melkein väittäisin, että juuri valtion holhouksen kiristyminen johtaa atomisoituneeseen, individualistiseen yhteiskuntaan, jossa yksilö oikeuksineen on irrallaan kaikesta. Kollektivismi on täysin eri asia, kuin yhteisöllisyys. Ensimmäistä johdetaan ja säädellään ylhäältä, jälkimmäinen kasvaa itsestään.

YLE:n uutisessa

Laki ohittaa moraalin

saman tutkimuksen yhdestä kohdasta on pari hassua piirrettä, eli esimerkit Päivi Räsänen ja Sini Saarela. Ottamatta tässä kumpaankaan kantaa ne eivät ole yhteismitallisia. Lääkäri, joka kieltäytyy tekemästä aborttia ei riko mitään lakia, kansalaisaktivisti, joka tietoisesti rikkoo lakia tunkeutumalla öljynporauslautalle tietenkin rikkoo. Moraalin kannalta kummastakin voidaan olla mitä mieltä tahansa riippuen siitä millaiseen moraaliin tukeudutaan. Lääkärin tapauksessa moraali ei kuitenkaan ohita lakia ainakaan vielä, eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan.